Martin Luther King, Jr.

Martin Luther King, Jr. ja Coretta Scott King vuonna 1964

King syntyi Atlantassa, Georgian osavaltiossa Michael King Junior -nimisenä. Hänen vanhempansa olivat Martin Luther King Sr. (alk. Michael King) ja Alberta Williams King. Hänen isänsä oli myös pastori, joka muutti oman ja poikansa nimet Martti Lutherin kunniaksi vuonna 1934. King valmistui vuonna 1948 Morehouse Collegesta sosiologian kandidaatiksi. Vuonna 1951 hän valmistui teologian kandidaatiksi Crozerin teologisesta oppilaitoksesta (Crozer Theological Seminary). Martin Luther King, Sr. nimitti Kingin Dexter Avenuen baptistikirkon pastoriksi Montgomeryssa, Alabamassa vuonna 1954. Teologian tohtoriksi King valmistui 5. kesäkuuta päivä 1955 Bostonin yliopistosta.[3]

King avioitui vuonna 1953 Coretta Scottin kanssa Marionissa, Alabamassa. King ja Scott saivat neljä lasta:[4]

• Yolanda Denise (s. 17. marraskuuta 1955 Montgomery, Alabama)
• Martin Luther III (s. 23. lokakuuta 1957 Montgomery, Alabama)
• Dexter Scott (s. 30. tammikuuta 1961 Atlanta, Georgia)
• Bernice Albertine (s. 28. maaliskuuta 1963 Atlanta, Georgia)

King johti vuoden 1955 Montgomeryn bussiboikottia, joka sai alkunsa, kun Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle ja rikkoi näin Jim Crow -lakia. Boikotti kesti 381 päivää, ja tilanne kiristyi niin, että Kingin Montgomeryn asunnon kuistille jopa heitettiin pommi. 13. marraskuuta 1956 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi päätöksessään, että rotuerottelu busseissa oli Yhdysvaltain perustuslain vastaista.[5]

King pitämässä kuuluisaa ”I Have a Dream” -puhettaan Lincolnin muistomerkillä vuonna 1963

Kampanjan jälkeen King perusti vuonna 1957 Southern Christian Leadership Conferencen (SCLC), jota hän johti kuolemaansa saakka. King sovelsi vaalimaansa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta SCLC:n järjestämissä protesteissa. King päätteli, että järjestäytynyt, väkivallaton kansalaistottelemattomuus eteläistä rotuerottelua vastaan keräisi julkisuutta mustien tasa-arvon ja äänioikeuden tavoitteluun.[6] Eteläisten mustien puutteesta ja nöyryytyksestä, rotuerottelusta ja kansalaisoikeusaktivistien ahdistelusta tehdyt lehti- ja televisiojutut keräsivätkin yleistä ymmärrystä ja sympatiaa, ja kansalaisliikkeestä tuli 1960-luvun alun merkittävin poliittinen liike.[7]

Vuonna 1961 kansalaisoikeudet olivat näkyvimmin esillä Georgian Albanyssä. Jotkut paikallisista kutsuivat Kingin mukaan, hän johti yhtä mielenosoitusmarssia ja joutui pidätetyksi. Toiset pahastuivat, sillä toiminnan johto haluttiin pitää paikallisissa käsissä.[8] Kingin osallistuminen veti kansallisen lehdistön huomiota Albanyyn, ja lisää mustia liittyi kansalaisoikeusliikkeeseen. Kaupunki tarjosi sopimusta: jos King lähtisi, protestoijat vapautettaisiin vankilasta. King lähti, mutta protestit ja pidätykset jatkuivat. Lehdistö piti Albanyä Kingin suurimpana epäonnistumisena. King itse sanoi, että virhe oli siinä että vastustettiin rotuerottelua yleensä eikä sen yksilöityjä ilmentymiä.[9]

Vuoden 1963 keväällä King pääsi jälleen otsikkoihin osallistuessaan kansalaisoikeusliikkeen toimintaan Alabaman Birminghamissa. Protestit alkoivat näyttävästi mutta ilman väkivaltaa: mustat yrittivät ostaa lounasta vain valkoisille varatuista ruokapaikoista kaupungin keskustassa. He istuivat odottamaan ja jonot pysähtyivät. Lisäksi järjestettiin mielenosoitusmarsseja. Monia mielenosoittajia pidätettiin, heidän joukossaan Martin Luther King Jr. King joutui eristysselliin ja kirjoitti siellä kirjeen Letter from Birmingham Jail, joka levisi hänen kannattajiensa keskuuteen ja julkaistiin myöhemmin. Hänen vaimonsa ei saanut puhua miehelleen ja otti yhteyttä oikeusministeri Robert Kennedyyn. FBI puuttui tapahtumien kulkuun. Toukokuun alussa mielenosoituksiin liittyi tuhansia mustia koululaisia. Ku Klux Klan järjesti vastamielenosoituksia. Toukokuun puolivälissä mellakat muuttuivat väkivaltaisiksi, ja presidentti Kennedy lähetti kaupunkiin kolmetuhatta sotilasta rauhoittamaan tilannetta.[10]

Birminghamin kaupungin edustajat lupasivat kieltää rotuerottelun kaupungin toiminnoissa ja tukea mustien työllistymistä kantakaupungissa. Alabaman kuvernööri George Wallace ilmoitti, että sopimuksen tekijöillä ei ollut siihen valtuuksia. Ku Klux Klan iski hotelliin, jossa King asui, mutta tämä oli jo ehtinyt lähteä kaupungista.[11]

Elokuussa vuonna 1963 King piti kuuluisan ”I Have a Dream” -puheensa Lincolnin muistomerkillä Washingtonissa järjestetyn mielenosoitusmarssin osallistujille.[12] Paljolti Kingin järjestämien marssien ansiosta Yhdysvaltain lakiin lisättiin kansalaisoikeuslaki (Civil Rights Act of 1964) vuonna 1964 ja äänioikeuslaki (Voting Rights Act) vuonna 1965.[3]

Vuoden 1966 elokuun 5. päivänä Chicagossa syntyi levottomuuksia Kingin johtaessa 800 kansalaisoikeusmarssijaa kaupungin halki. Muun muassa Kingiä heitettiin kivellä päähän.[13]

Martin Luther King, Jr. lehdistötilaisuudessa vuonna 1964

King alkoi elämänsä myöhäisemmissä vaiheissa ottaa kantaa myös muihinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hän asettui 4. huhtikuuta 1967 ensimmäistä kertaa vastustamaan julkisesti Vietnamin sotaa ”Beyond Vietnam” -puheensa New Yorkin Riverside kirkossa.[14] Puheessa hän arvosteli rajusti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja kutsui Yhdysvaltoja muun muassa ”maailman suurimmaksi väkivallan lietsojaksi”, mikä herätti paljon paheksuntaa ja kritiikkiä.[15]

King keskittyi viimeisenä elinvuotenaan entistä enemmän köyhyyteen ja tuloeroihin. Hänet on määritelty yhteiskuntaetiikaltaan demokraattiseksi sosialistiksi.[16] Hän oli mukana suunnittelemassa SCLC:n ”Köyhien kampanjaa”, mutta kuoli ennen kampanjan toteuttamista.[17]

King murhattiin ampumalla päähän 4. huhtikuuta 1968 motelli Lorrainen parvekkeelle Memphisissä, Tennesseessä.[5] Teosta epäilty pikkurikollinen James Earl Ray pidätettiin Lontoossa kolme kuukautta myöhemmin. Ray tunnusti syyllisyytensä ja tuomittiin 99 vuodeksi vankilaan. Myöhemmin Ray peruutti tunnustuksensa ja yritti koko loppuelämänsä saada tuomionsa oikeuden käsiteltäväksi. Ray kuoli vankilassa 70-vuotiaana 23. huhtikuuta 1998.[3] Vuonna 1997 Kingin poika Dexter tapasi Rayn ja todistusaineiston nähtyään vakuuttui Rayn syyttömyydestä ja tuki hänen pyrkimyksiään saada tuomio oikeuden käsiteltäväksi.[3]

Loyd Jowers, motelli Lorrainen lähellä sijainneen ravintola Jim’s Grillin pitäjä, väitti olleensa osallinen Kingin murhan suunnitelleessa salaliitossa ja vastaanottaneensa 100 000 dollaria murhan järjestelyistä, tosin tietämättä, että tarkoituksena oli murhata King. Kingin perhe nosti Jowersia ja muita tuntemattomia salaliittolaisia vastaan kuolemantuottamuskanteen Memphisin siviilioikeudessa. Päätöksessään valamiehistö totesi Jowersin syylliseksi ja katsoi, että taustalla on myös laajempi salaliitto.[18]

• Cointelpro
• Malcolm X
• Selma

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Luther King, Jr. Wikimedia Commonsissa

• National Civil Rights Museo. (englanniksi)
• Martin Luther King Jr. Online. Martin Luther King Jr. puheita, kuvia, elämäkerta ja videoita. (englanniksi)
• Pappi ja taistelija Martin Luther King (audio). Ylen Elävä arkisto.
• http://www.thekingcenter.org (englanniksi)