Martin Karplus

Martin Karplus (s. 15. maaliskuuta 1930 [1]) on itävaltalais-yhdysvaltalainen teoreettinen kemisti. Karplus tunnetaan erityisesti NMR-spektrometriaan ja tietokoneavusteiseen laskennalliseen kemiaan liittyvistä tutkimuksistaan. Karplus sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 2013 yhdessä Michael Levittin ja Arieh Warshelin kanssa monimutkaisten kemiallisten systeemien mallintamisesta. Karplus, Levitt ja Warshel ovat tutkimuksissaan onnistuneet yhdistämään klassillisen fysiikan ja kvanttikemian menetelmiä kemiallisten reaktioiden ennustamisessa[2][3] Karplus on Harvardin yliopiston emeritusprofessori.[4] ja Strasbourgin yliopiston professori.[1]

Martin Karplus
Martin Karplus Nobelin palkintojen jakotilaisuudessa joulukuussa 2013.
Martin Karplus Nobelin palkintojen jakotilaisuudessa joulukuussa 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt15. maaliskuuta 1930
Wien, Itävalta
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Linus Pauling
Tutkimusalue Ydinmagneettinen resonanssispektroskopia ja teoreettinen kemia
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto

Karplus on tunnettu nimeään kantavasta Karplus-yhtälöstä ja Karplus-käyrästä, jonka avulla voidaan ennustaa protonien kytkentävakioita NMR-spektrometriassa. Karplus-yhtälö ilmaisee kytkentävakioiden riippuvuuden protonien diedrikulmasta Θ yhdisteessä. Karplus-yhtälön avulla saadaan tietoa molekyylin rakenteesta ja sen konformaatiosta. Karplus julkaisi yhtälön vuonna 1959 työskennellessään Illinoisin yliopistossa.[5] 1970-luvun alussa Karplus työskenteli Harvardin yliopistossa ja suunnitteli Arieh Warshalin kanssa ohjelman, joka kykeni laskemaan π-elektronisysteemien spektrejä ja useiden tasomaisten yhdisteiden värähtelyspektrejä erittäin tarkasti. Ohjelma käytti ydinten ja yhdisteiden σ-sidosten laskemiseen yksinkertaisia klassisen fysiikan malleja ja π-elektronisysteemien laskemiseen kvanttikemiaan perustuvaa Pariser–Parr–Pople-menetelmää.[2]

Lähteet
  1. Martin Karplus Nobel Foundation. Viitattu 9.10.2013. (englanniksi)
  2. Scientific Background on the Nobel Prize in Chemistry 2013 Nobel Foundation. Viitattu 9.10.2013. (englanniksi)
  3. Nobel kemiallisten reaktioiden mallintamisesta Tiede.fi. Viitattu 9.10.2013.
  4. Timo Paukku: Tietokoneet keppien ja pallojen tilalle – kemian Nobel mallinnuksen tutkijoille Helsingin Sanomat. Viitattu 9.10.2013.
  5. Louisa Dalton: Karplus Equation:Theoretical calculation links NMR coupling constant to molecular geometry. Chemical & Engineering News, 2003, 81. vsk, nro 51, s. 37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2013. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    • Martin Karplus: Spinach on the Ceiling: A Theoretical Chemist’s Return to Biology. Annual Review of Biophysics and Biomolecular Structure, 2006, 35. vsk, s. 1–47. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2013. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.