Martin Bucer

Bucer syntyi vuonna 1491 Schlettstadtissa Elsassissa. Vuonna 1506 hän liittyi dominikaaneihin, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Heidelbergiin. Siellä hän tutustui Erasmuksen ja Lutherin kirjoituksiin. Bucer hylkäsi katolisen kirkon, alkoi kannattaa uskonpuhdistuksen oppeja ja meni naimisiin nunnan kanssa.[1]

Vuonna 1522 Bucer toimi pastorina Landstuhlissa Pfalzin alueella, ja matkusteli siellä saarnaamassa uskonpuhdistusta. Hänen ekskommunikoitiin katolisesta kirkosta vuonna 1523, jolloin Bucer siirtyi Strassburgiin. Englannin kuningas Henrik VIII kysyi Bucerilta neuvoja erotessaan Katariina Aragonialaisesta.[1]

Ehtoollisen sakramentin kysymyksessä Bucerin mielipiteet olivat lähellä Ulrich Zwinglin oppia ehtoollisen vertauskuvallisuudesta, mutta hän halusi ylläpitää varhaisen protestanttisen liikkeen yhtenäisyyttä luterilaisten kanssa, etenkin Zwinglin kuoleman jälkeen, ja pyrki muotoilemaan Etelä-Saksan ja Sveitsin luterilaisia ​​ja reformoituja yhdistävän uskontunnustuksen. Buceria syytettiin tästä syystä opillisesta epäselvyydestä.[1]

Vuonna 1548 Bucer lähetettiin Augsburgiin allekirjoittamaan Augsburgin interim -sopimus katolisten ja protestanttien välillä. Bucer vastusti voimakkaasti katolisten ja protestanttien yhteystyötä, ja hän pakenikin Strassburgista Englantiin Cranmerin kutsusta vuonna 1549. Englannissa hän toimi teologian professorina Cambridgen yliopistossa, ja hän osallistui Book of Common Prayer -kirkkokäsikirjan tarkastamiseen. Bucer kuoli Englannissa 27. helmikuuta 1551.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Bucer Wikimedia Commonsissa