Martin Biron

Biron aloitti kaudella 1994–1995 Kanadan pääjunioriliigoihin kuuluvassa LHJMQ:ssa Beauport Harfangsin joukkueessa. Hän pelasi loistavan tulokaskauden ja päästi vain 2,48 maalia ottelua kohden, vähiten kauden aikana. Biron valittiin LHJMQ:n tulokkaiden tähdistökentälliseen ja CHL:n alaisuudessa pelaavien juniorisarjojen parhaaksi maalivahdiksi tähdistökentälliseen. Buffalo Sabres valitsi hänet NHL:n varaustilaisuudessa numerolla 16 vuonna 1995.[1]

Biron pääsi Buffaloon kaudella 1995–1996, jolloin pelasi NHL:ssä kolme ottelua. Kauden lopun hän pelasi kuitenkin Beauportissa, joka ylsi LHJMQ:n loppuotteluun. Biron jatkoi LHJMQ:ssa kaudella 1996–1997, jonka hän aloitti Beauportissa. Biron kaupattiin kuitenkin kauden aikana Hull Olympiquesiin.[1]

Bironin ensimmäinen kokonainen ammattilaiskausi oli 1997–1998, jonka hän pääasiassa pelasi AHL:n Rochester Americansissa, vaikka käväisi myös muutaman ottelun ajan ECHL-liigan South Carolina Stingraysissa. Bironin tulokaskausi AHL:ssa oli hyvä, ja hän pelasi viisi nollapeliä 41 ottelussa. Kaudella 1998–1999 Biron pelasi NHL:ssä kuusi ottelua, vaikka edustikin pääasiassa AHL:n Rochesteria. AHL:ssa hän päästi vähiten maaleja ottelua kohden, vain 2,07. Lisäksi Biron piti kuusi nollapeliä ja voitti pudotuspeleissä 20 ottelua, kun Rochester ylsi Calder Cupin finaaleihin saakka. Biron palkittiin kauden jälkeen Aldege "Baz" Bastien Memorial Awardilla, AHL:n parhaana maalivahtina, ja yhdessä seurakaveri Tom Draperin kanssa Harry "Hap" Holmes Memorial Awardilla, sarjan vähiten päästeneinä maalivahteina.[1]

Kauden 1999–2000 harjoitusleirillä Biron onnistui saamaan Buffalon kakkosmaalivahdin paikan Dominik Hašekin takana. Biron pelasi kaudella 1999–2000 Hašekin loukkaantumisten takia jopa 41 ottelua, mutta seuraavalla kaudella enää vain 18. Hašek kaupattiin ennen kauden 2001–2002 alkua, ja Biron nousi Buffalon ykkösmaalivahdiksi. Hän torjui kauden aikana Buffalolle 31 voittoa, mutta seuraavalla kaudella hänen otteensa olivat heikompia. Kausi 2003–2004 oli jälleen parempi, ja Biron voitti kauden aikana 26 ottelua.[1]

NHL:n työsulkukaudella Biron ei pelannut missään, mutta hän palasi Buffaloon kaudeksi 2005–2006. Hän kuitenkin menetti ykkösmaalivahdin paikkansa Ryan Millerille. Biron pelasi Millerin takana kahden kauden ajan, kunnes hänet kaupattiin kauden 2006–2007 lopulla Philadelphia Flyersiin vaihdossa varausoikeuteen.[1] Biron oli kauppahetkellä Buffalon joukkueesta pisimpään seurassa pelannut pelaaja.[2]

Philadelphiassa Biron pelasi kaksi ja puoli kautta joukkueen ykkösmaalivahtina. Kaudella 2007–2008 hän otti runkosarjassa 30 voittoa ja pudotuspeleissä torjui joukkueensa Itäisen konferenssin finaaleihin, joissa Pittsburgh Penguins kaatoi Philadelphian. Seuraavalla kaudella Biron voitti 29 kertaa ja oli jälleen hyvä pudotuspeleissä, vaikka Pittsburgh voitti Philadelphian jo ensimmäisellä kierroksella.[1][3]

Philadelphia päästi Bironin menemään kesällä 2009, kun joukkue teki sopimuksen Ray Emeryn kanssa. Biron siirtyi hieman yllättäen New York Islandersiin, jossa oli ennestään myös jo kokeneet Rick DiPietro ja Dwayne Roloson.[3] Kausi Islandersissa oli Bironille vaikea, ja hän päästi kauden aikana peräti 3,27 maalia ottelua kohden. New York Rangers hankki Bironin joukkueeseensa kaudeksi 2010–2011 Henrik Lundqvistin kakkosmaalivahdiksi.[4]

Rangers ilmoitti siirtävänsä Bironin waiver-listalle 14. lokakuuta, josta muut seurat olisivat voineet poimia hänet joukkueeseensa. Biron ilmoitti lopettavansa NHL-uransa kuusi päivää myöhemmin 20. lokakuuta 2013.

• PM = päästetyt maalit