Martin Berg

Hänen vanhempansa olivat rovasti Karl Johan Berg ja Maria Katarina Olander.[1][2] Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elsa Maria Weckmanin o.s. Baeckman kanssa.[3]

Berg kirjoitti ylioppilaaksi Kokkolan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1914 ja liittyi Vaasalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja filosofisen tiedekunnan maatalous-metsätieteellisellä osastolla vuosina 1914–1915. Hän suoritti hyökkäysvaunukurssin vuonna 1922 ja jalkaväkiupseerien tykistökurssin vuonna 1923 sekä Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuosina 1925–1926. Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän suoritti vuosina 1935–1936.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Berg liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin 27. Jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Berg astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 yliluutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 27. huhtikuuta 1918 alkaen 3. jääkäripataljoonan 3. komppanian päälliköksi. Sisällissodassa hän johti joukkonsa taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]

Berg määrättiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoisen kaartin 1. komppanian päälliköksi, josta hänet komennettiin 25. tammikuuta 1919 Kadettikouluun, missä hän toimi harjoitusupseerina ja kadettikomppanian sekä aktiiviupseerikurssien komppanianpäällikkönä. Hänet siirrettiin 15. syyskuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmentin I pataljoonan komentajaksi ja edelleen 20. huhtikuuta 1921 alkaen Tampereen rykmentin II pataljoonan komentajaksi ja 29. kesäkuuta 1928 alkaen rykmentinkomentajan apulaiseksi sekä 1. heinäkuuta 1933 alkaen Lahden sotilaspiirin päälliköksi. Berg hoiti myös lyhyitä aikoja Tampereen rykmentin komentajan tehtäviä vuosina 1932–1933.[1][2]

Talvisotaan Berg osallistui Osasto Bergin komentajana osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella ja myöhemmin Jalkaväkirykmentti 9:n komentajana osallistuen taisteluihin Viipurinlahdella. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin Vaasan suojeluskuntapiirin päälliköksi. Jatkosodan syttyessä hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 61:n komentajaksi, jonka komentajana osallistui Itä-Karjalan taisteluihin. Taisteluiden jälkeen hänet siirrettiin päälliköksi Jalkaväen koulutuskeskus 4:ään ja edelleen Jalkaväen koulutuskeskus 11:een. Vaasan sotilasläänin komentajaksi hänet nimitettiin vuonna 1942 ja jo samana vuonna Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajaksi, missä tehtävässä hän olikin sodan päättymiseen saakka.[2]

Berg toimi sotien jälkeen Vaasan sotilaspiirin komentajana, josta tehtävästä hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945 ja siirtyi osastopäälliköksi ja apulaisjohtajaksi Ab Pälsindustrille, josta hän siirtyi Bryggnads Ab:n palvelukseen, josta siirtyi vuonna 1949 toimitusjohtajaksi Oy Ra-Wood Ab:lle, kunnes sai vuonna 1955 Vaasan lyseon ruotsinkielen lehtorin viran, josta hän siirtyi suomen kielen tuntiopettajaksi tekniseen kouluun, ollen tehtävässä vuoteen 1959 saakka.[2] Hänet on haudattu Vaasaan.[3]

Berg toimi 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1928–1929 ja 1933 ja Tampereen rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1930 sekä Kymenlaakson sotilasläänin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1935. Lahden seudun kaasupuolustusyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1928–1931 ja Lahden hiihtoseuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1931–1934 sekä Lahden seudun väestönsuojeluyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuonna 1935.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 6. marraskuuta 1915 Gruppenführer 5. helmikuuta 1916 Yliluutnantti 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 27. toukokuuta 1918 Majuri 6. joulukuuta 1920 Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1933 Eversti 1940		Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. (1918 ja 1940) Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Suojeluskuntajärjestön ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Väestönsuojelun 1. lk. ansiomerkki Jääkärimerkki Preussin 2. lk. Rautaristi Saksan Kotkan ritarikunnan 1. lk. kunniamerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Puolustusvoimain hopeinen ansiomitali

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

• Museoviraston kuva hyökkäysvaunukursille Hämeenlinnassa vuonna 1922 osallistuneista