Mart Port

Mart Portin isä oli virolainen kasvitieteilijä Jaan Port (1891–1950). Toisessa maailmansodassa hän taisteli puna-armeijassa ja opiskeli sodan päätyttyä arkkitehtuuria Tallinnan teknillisessä yliopistossa.

Vuoteen 1990 Port toimi valtiollisessa arkkitehtitoimistossa Eesti Projektissa, vuosina 1961–1989 pääarkkitehtina. Lisäksi hän toimi 1961–1992 dosenttina Tallinnan taidekorkeakoulussa, vuodesta 1977 professorina. 1955–1979 oli Viron neuvostotasavallan arkkitehtiliiton puheenjohtaja. Vuonna 1972 hänelle myönnettiin Viron neuvostotasavallan valtionpalkinto ja 1978 arvonimi Neuvostoliiton kansanarkkitiehti.

Port oli vastaavana arkkitehti suunniteltaessa Tallinnan, Tarton ja Viljandin yleiskaavaa ja uusien kaupunginosien Tallinnan Mustamäen, Väike-Õismäen, Lasnamäen, Tarton Annelinnin ja Viljandin Männimäen pääsuunnittelija. Lisäksi hän suunnitteli erilaisia rakennustyyppejä Neuvostoliiton rakennusteollisuudelle (asuintaloja, kouluja, kulttuuritaloja, kauppahalleja, lastenhuoltolaitoksia).[2]

Portin yksittäisiä tunnettuja hankkeita ovat Viron kommunistisen puolueen puoluetoimisto (Raine Karpin ja Olga Kontšajevan kanssa, 1964–1968), Tallinnan Viru-hotelli (Henno Sepmannin kanssa, 1972) sekä runsaasti asuintaloja ja teollisuusrakennuksia (Eesti Kaabel, 1961). Mart Portin käsialaa on myös monumentaalinen puna-armeijan muistomerkki Maarjamäessä (Maarjamäe obelisk, 1960) Itämeren rannalla.

• Arhitekti pilguga Inglismaal. Tallinna 1966
• Nõukogude Eesti arhitektuur. Tallinna 1983

• Maarjamäe obelisk