Mars (kirjasarja)

Mars-sarja (Barsoom series) on Edgar Rice Burroughsin 1910-luvulla aloittama kirjasarja, jonka tapahtumat sijoittuvat Mars-planeetalle, jota sen asukkaat kutsuvat nimellä Barsoom.

Marsin prinsessan eli Marsin sankarin englanninkielinen kansi.

Burroughs hyödynsi sarjassa tuolloisen tähtitieteen havaintoja Mars-planeetasta. Erityisesti Sir Percival Lowellin havainnot ja tekemänsä tulkinnat[1] vaikuttivat Burroughs'n luomaan maailmaan.[2] Niiden mukaan Mars-planeetalla olisi keinotekoisia kanavia ja siten samankaltaista elämää kuin Maassa.[3] Mars on tarinassa planeetta, jonka rata on muuttunut aiheuttaen kulttuurien laajamittaisen häviämisen ilmakehän ohetessa ja merien kuivuessa vähitellen. Kulttuureista on jäljellä aave- ja rauniokaupunkeja, joissa niiden saavutuksia saattaa vielä nähdä.[2]

Sarjan neljän ensimmäisen teoksen suomennokset ilmestyivät 1920-luvulla. Suomentajana toimi Alpo Kupiainen. Kuusi viimeistä suomennettiin ensi kerran vuodesta 1974 alkaen. Uudet suomennokset, myös jo aiemmin suomennetuista, teki kirjailija T. A. Engström eli nimimerkki Seppo Ilmari.

Lajityyppi

Tieteiskirjallisuuden alatyypeistä Mars-sarjassa on avaruusoopperan, planeettaromanssin ja rajaseutuseikkailun elementtejä. Rajaseudun siirtämisessä avaruuteen Mars-sarjalla oli keskeinen vaikutus tieteiskirjallisuuteen.[4]

Tarina

Mars-sarjassa päähenkilönä on John Carter, joka on entinen Konfederaation ratsuväkikapteeni. Arizonalaisessa luolassa intiaanien surmaaman ystävänsä ruumiin vieressä hän irtautuu ruumiistaan ja siirtyy avaruuden poikki Marsiin eli sen omalla kielellä Barsoomiin. Marsin kevyemmän painovoiman vuoksi hänen voimansa tekee hänestä nopeasti arvostetun. Kovan taistelun jälkeen hän voittaa omakseen Heliumin jeddakin eli keisarin pojantyttären Dejah Thorisin.

Burroughs esiintyy Carterin lähimpänä sukulaisena; hän on tämän ohjeiden mukaan sijoittanut kapteenin ruumiin ilmastoituun hautakammioon ilman balsamointia, avoimeen arkkuun. Hautakammion oven voi avata vain sisältä päin. Carter käykin neljään otteeseen tapaamassa sukulaistaan: Marsin jumalat -kirjan alussa hän tuo käsikirjoituksen, jossa on kolmen seuraavan kirjan tapahtumat; Marsin ritarit alkaa kuvauksella, jossa Carter saapuu ensi kerran marsilaisvarusteissaan; samoin hän käy Marsin miekkojen ja Marsin ihmeiden alussa. Marsin nero, Marsin urho ja Marsin robotit tarinat on välittänyt erikoisradion avulla Barsoomiin siirtynyt, Ranskassa vuonna 1917 kaatunut jalkaväen kapteeni Odysseus Paxton (Vad Varo). Hänestä kehittyy Barsoomissa enemmän kirurgi ja ylimalkaan tiedemies kuin soturi, joskin hänkin joutuu muutamaan otteeseen tarttumaan miekkaansa.

John Carter on Tarzanin veroinen ritarillinen taistelija: kolmannen kirjan lopussa hänet nimitetään Barsoomin sotavaltiaaksi. Hän itse sanoo myöhemmin käyttävänsä tätä valtaa vain sodassa, jolloin hänen appensa isä, suuri jeddak (keisari) Tardos Mors on suvainnut palvella hänen alaisenaan. Muulloin Carter on vain Tardos Morsin suvun prinssi. Hän jättääkin arkipäivän hallintobyrokratian appensa isälle ja tämän pojalle Mors Kajakille, Pikku-Heliumin jedille (kuninkaalle); kirjassa Marsin sotavaltias käydään raju taistelu jossa isä ja poika osoittautuvat vävynsä veroisiksi miekan käyttäjiksi ja vähintään yhtä urheiksi.

Toinen useimmissa tarinoissa esiintyvä hahmo on vihreä soturi, Tharkin jeddak Tars Tarkas. Hän on miltei kolme kertaa tavallisen miehen kokoinen nelikätinen hurjimus, jolla on kuitenkin lajilleen poikkeuksellisesti omaleimainen huumorintaju sekä kyky rakastaa. Hänen pitkään salattu tyttärensä Sola opetti aikoinaan Carterille Barsoomin kielen ja tavat.

John Carter toimii suurimmassa osassa tarinoita kertojahahmona; Marsin nerossa kertojana on amerikkalainen jalkaväen kapteeni Odysseus Paxton (Vad Varo) joka haavoittuu kuolettavasti ensimmäisessä maailmansodassa ja kuolinhetken lähestyessä irtoaa ruumiistaan ja siirtyy Marsiin. Hän päätyy nerokkaan kirurgin ja tutkijan, Marsin neron Ras Thavasin apulaiseksi ja monipolvisen seikkailun jälkeen saa puolisokseen Duhorin jeddakin tyttären Valla Dian.

John Carter nähdään lyhyesti viimeisessä luvussa, ja hän toimii päähenkilön häissä best manina.

Marsin urhossa kertojana on luutnantti Tan Hadron, ja Carter esiintyy vain voimakkaana taustahahmona.

Kolmas täysin sivullisen kertoma on Marsin robotit: Carter ja kertojana toimiva luutnantti Vor Daj lähtevät etsimään kadonnutta Marsin neroa Ras Thavasta, koska Heliumin prinsessa Dejah Thoris on loukkaantunut vakavasti onnettomuudessa ja vain Marsin nero pystyisi parantamaan hänet.

Marsin jätti tarinassa Carter esiintyy jostain syystä niin ikään kolmannessa persoonassa.

Itsenäisiä tarinoita ovat Marsin neito, jossa Carter esiintyy vain alussa ja kokijana on – kolmannessa persoonassa – hänen poikansa Carthoris.

Sotavaltiaan tytär Tara on päähenkilönä Marsin ritarit -kirjassa.

Teokset
Thuvia, Maid of Marsin kuvitusta
  • A Princess of Mars (1912) suom. Marsin prinsessa eli Marsin sankari
  • The Gods of Mars (1914) suom. Marsin jumalat
  • The Warlord of Mars (1918) suom. Marsin sotavaltias
  • Thuvia, Maid of Mars (1920) suom. Marsin neito
  • The Chessmen of Mars (1922) suom. Marsin ritarit
  • The Master Mind of Mars (1928) suom. Marsin nero
  • A Fighting Man of Mars (1931) suom. Marsin urho
  • Swords of Mars (1936) suom. Marsin miekat
  • Synthetic Men of Mars (1940) suom. Marsin robotit
  • Llana of Gathol (1948) suom. Marsin ihmeitä
  • John Carter of Mars (1964) kokoelma suom. Marsin jätti
    • "John Carter and the Giant of Mars" (1940) todellinen kirjoittaja on Burroughsin poika John Coleman Burroughs
    • "Skeleton Men of Jupiter" (1942)

A Princess of Mars ilmestyi alun perin nimellä Under the Moons of Mars The All Story -lehdessä. Burroughs käytti siinä salanimeä Norman Bean.[5]

Alpo Kupiaisen suomennokset
  • Marsin jumalat, Karisto, 1923. 2. p. Karisto, 1941, 3. p. Karisto, 1944. Alkuteos: The Gods of Mars
  • Marsin prinsessa, Karisto, 1923. 2. p. Karisto, 1941 3. p. Karisto, 1944 Alkuteos: A Princess of Mars
  • Marsin sotavaltias, Karisto, 1923. 2. p. Karisto, 1941.3. p. Karisto, 1945. Alkuteos: The Warlord of Mars
  • Marsin ritarit, kuvittanut J. Allen St. John, Karisto, 1924. 2. p. Karisto, 1942. 3. p. Karisto, 1946. Alkuteos: The Chessmen of Mars

Seppo Ilmarin suomennokset
  • Marsin sankari, Taikajousi, 1969, WSOY, 1974, Into, 2012 Alkuteos: A princess of Mars
  • Marsin jumalat, Taikajousi, 1971, WSOY, 1974, Into, 2012 Alkuteos: The Gods of Mars
  • Marsin sotavaltias, Taikajousi, 1972, WSOY, 1974 Alkuteos: The Warlord of Mars (Mars-kirjat).
  • Marsin neito, Taikajousi, 1972 Alkuteos: Thuvia, maid of Mars (Mars-kirjat; 4).
  • Marsin ritarit, Taikajousi, 1973 Alkuteos: The Chessmen of Mars (Mars-kirjat; 5). [6]
  • Marsin nero, Taikajousi, 1974 Alkuteos: The master mind of Mars (Mars-kirjat; 6).
  • Marsin urho, [Uusi p.]. Taikajousi, 1974 Alkuteos: A fighting man of Mars (Mars-kirjat; 7).
  • Marsin miekat, Taikajousi, 1975 Alkuteos: Swords of Mars (Mars-kirjat; 8).
  • Marsin robotit, Taikajousi, 1975 Alkuteos: Synthetic men of Mars (Mars-kirjat; 9).
  • Marsin ihmeitä, Taikajousi, 1976 Alkuteos: Llana of Gathol
  • Marsin jätti, Taikajousi, 1977 Alkuteos: John Carter of Mars
    • sisältää myös: "Jupiterin luurankoihmiset"

Taikajousi ja WSOY julkaisivat Seppo Ilmarin suomennoksia vuodesta 1974 SiniSet - taskukirjasarjassa. Niiden kansitaide on yhtenevä kovakantisten kirjojen kanssa.[7]

Into-Kustannus on julkaissut uudestaan 2000-luvulla kuusi osaa Seppo Ilmarin suomentamasta Mars-sarjasta sarjanimellä John Carter.

  • John Carter. 1. osa, Marsin sankari, Into, 2012 ISBN 978-952-264-142-7
  • John Carter. 2. osa, Marsin jumalat, Into, 2012 ISBN 978-952-264-141-0
  • John Carter. 3. osa, Marsin sotavaltias, Into, 2012 ISBN 978-952-264-186-1
  • John Carter. 4. osa, Marsin neito, Into, 2013 ISBN 978-952-264-195-3
  • John Carter. 5. osa, Marsin ritarit, Into, 2013 ISBN 978-952-264-228-8
  • John Carter. 6. osa, Marsin nero, Into, 2014 ISBN 978-952-264-292-9.

Marsin jätti

Marsin jätti sisältää myös kesken jääneen "Jupiterin luurankoihmiset" -jakson. Burroughsin oli ilmeisesti tarkoitus luoda täydellinen neljän tarinan sarja kuten Marsin ihmeissä, mutta sota ja sairaus sotkivat suunnitelmat.[8] Viimeinen, keskeneräiseksi jäänyt, kirja on poikkeus: Marsin jätti on teoksen kääntäjän kirjailija Seppo Ilmarin mukaan selvä välityö, jossa ei ole kirjailijan omaa esipuhetta saati selitystä, kuinka tarina päätyi Maapallolle. Esipuhe on kääntäjän kirjoittama ja sisältää lupauksia tulevista töistä. "Jupiterin luurankoihmiset" on osa kesken jäänyttä laajempaa kokonaisuutta, mutta novellina se yltää tekijänsä parhaiden tasolle. Siinä esipuhe on vain muutaman rivin mittainen kappale, jossa kirjailija sanoo olevansa vain John Carterin sankaritöiden kirjuri.[8]

Kansoja ja kulttuureja

Kaikki Barsoomin rodut muistuttavat Homo sapiensia, lukuun ottamatta niiden lisääntymistapaa ja yli tuhannen vuoden elinikää. Tosiasiallinen elinajanodote on kuitenkin paljon lyhyempi. Kun joku saavuttaa tuhannen vuoden iän, hän lähtee pyhiinvaellukselle Iss- joelle, kuten tekevät lähes kaikki ikääntyneet marsilaiset tai ne, jotka tuntevat olevansa väsyneitä elämäänsä ja odottavat löytävänsä paratiisin matkansa lopussa. Kukaan ei palaa tältä pyhiinvaellusmatkalta, koska se johtaa lähes varmaan kuolemaan. Marsin jumalat - tarinan yhtenä juonteena on usko Iss- joen paratiisiin.

Vaikka marsilaiset naaraat munivat kuten linnut ja matelijat, marsilaisilla on nisäkkäiden ominaisuuksia, kuten napa ja rinnat. Vaikka heillä on erivärisiä ihoja ja heidän ruumiinsa eroavat joissakin tapauksissa perinteisistä ihmisistä, he ovat hyvin samankaltaisia kuin maapallon ihmislajit ja eroja on vain vähän. Koko planeetalla on vain yksi puhuttu kieli, mutta erilaisia kirjoitusjärjestelmiä.

Kaikki marsilaiset viestivät keskenään ja myös kotieläinten kanssa telepaattisesti. Lotharit pystyvät heijastamaan kuvia, jotka voivat tappaa luomallaan vahvalla kuolemanpelolla. Kirjassa Marsin sotavaltias kansakunnat kuvataan sotaisina ja omavaraisina, mutta kirjassa Marsin jumalat on osavaltioiden ja kaupunkien välillä kauppaa ja kirjassa Marsin neito kuvataan kaupunkien välisille linja-autoille tehtyjä pysäkkejä.

Suurin osa kulttuureista on dynastioita tai teokratioita.

Punaiset marsilaiset

Punaiset marsilaiset ovat Barsoomin hallitseva kulttuuri. Hallinto on organisoitu keisarillisten kaupunkivaltioiden järjestelmäksi. Helium, Ptarth ja Zodanga hallitsevat planeettakanavajärjestelmää sekä muita erillisiä kaupunkivaltioita sisämaassa. Punaiset marsilaiset ovat muinaisten keltaisten, valkoisten ja mustien marsilaisten jälkeläisiä, joiden jäänteitä on planeetan syrjäsillä alueilla, erityisesti navoilla. Kirjassa Marsin sankari mainitaan että punaisten marsilaisten rotu luotiin kestämään paremmin uudessa ankaremmassa ympäristössä, kun Barsoomin meret alkoivat kuivua.

Kuten kaikki Marsin humanoidirodut punaiset marsilaiset kuoriutuvat munista.

Punaiset marsilaiset ovat erittäin sivistyneitä, kunnioittavat yksityisomaisuutta, noudattavat kunniakäsitystä ja heillä on vahva oikeudenmukaisuuden tunne. Heidän kulttuuriaan ohjaa laki, joka on teknisesti edistynyt. He kykenevät rakastamaan ja heillä on perheitä.

Vihreät marsilaiset

Vihreät marsilaiset ovat 15 jalan pituisia (miehet) ja 12–12,6 jalan pituisia (naiset). Heillä on kaksi kättä, kaksi jalkaa ja kaksi väliraajaa, joita voi käyttää joko käsivarsina tai jalkoina. Heidän silmänsä sijaitsevat pään sivuilla ja ne voivat liikkua toisistaan riippumatta nähdäkseen kahteen eri suuntaan yhtä aikaa. He ovat paimentolaisia, sotaisia ja barbaarisia, eivätkä muodosta perheitä. Heillä on vähän käsitystä ystävyydestä tai rakkaudesta ja he nauttivat uhriensa kiduttamisesta. Yhteiskuntarakenne on erittäin yhteisöllinen ja jäykän hierarkkinen ja koostuu useista päälliköistä. Jeddakin eli korkeimman päällikön virka saavutetaan kuolemaan päättyvillä taisteluilla.

Vihreät marsilaiset ovat alkeellisen älyllisesti kehittyneitä, heillä ei ole minkäänlaista taidetta eikä heillä ole kirjoitettua kieltä. He valmistavat itse teräaseita. Kaikki heidän hallussaan oleva edistynyt tekniikka, kuten radiumpistoolit, varastetaan punaisilta marsilaisilta hyökkäyksissä. He asuvat muinaisissa raunioituneissa kaupungeissa, jotka Barsoomin suotuisammalta aikakaudelta peräisin olevat aiemmat kehittyneemmät sivilisaatiot ovat hylänneet. Ilmeisesti he syntyivät biologisesta kokeesta, joka meni pieleen. Kuten kaikki muutkin marsilaiset, he ovat muniva rotu, joka piilottaa munansa hautomoihin jälkeläisten kuoriutumiseen asti.

Tars Tarkas, joka ystävystyy John Carterin kanssa, tämän saapuessaan Barsoomiin, on epätavallinen poikkeus tyypillisestä häikäilemättömästä vihreästä marsilaisesta, koska hän tunsi oman puolisonsa. tuntee tyttärensä ja rakastaa häntä.

Romaaneissa vihreisiin marsilaisiin viitataan usein heimonimillä, jotka ottavat nimensä hylätyistä kaupungeista, joissa he asuvat. Tars Tarkasin seuraajat, jotka sijaitsevat tuhoutuneessa muinaisessa Tharkin kaupungissa, tunnetaan nimellä "tharkit". Muita heimoja ovat on warhoonit, torquasit ja thurdit.

Keltaiset marsilaiset

Okarit

Keltaisten marsilaisten oletettiin kuolleen sukupuuttoon, mutta kirjassa Marsin sotavaltias heidät löydetään piiloutuneina Barsoomin pohjoisnavan salaisiin kupolikaupunkeihin. John Carterin saapuessa Barsoomille keltainen rotu tunnetaan vain vanhoissa tarinoissa ja taruissa.

Ainoa sisäänpääsy Okarin kaupunkiin on raatoja, saastaa ja hirviöitä sisältävien Carrion luolien kautta. Lentomatkustaminen on estetty suuren magneettisen pylvään nimeltä "Pohjoisen vartija" avulla, joka vetää kaikenkokoiset metalliset lentoalukset vääjäämättä puoleensa, törmäävät massiiviseen rakenteeseen sekä tuhoutuvat.

Kaupungit ovat lasikupolileitten alla, jotka pitävät kylmän loitolla. Ulkona he käyttävät orluk- ja apt-eläinten turkiksia ja saappaita. Fyysisesti he ovat suuria ja vahvoja, keltaihoisia ja miehillä on yleensä paksu musta parta.

Valkoiset marsilaiset

Orovarit

Valkoiset marsilaiset, jotka tunnetaan nimellä "orovarit", olivat Marsin hallitsijoita 500 000 vuoden ajan ja heillä oli kaupungeista muodostettu imperiumi, jolla oli kehittynyt tekniikka. He olivat valkoihoisia, vaaleita tai punaruskeahiuksisia. He olivat aikoinaan merenkulkijoita, mutta kun valtameret alkoivat kuivua, he alkoivat tehdä yhteistyötä keltaisten ja mustien marsilaisten kanssa, jotta voitiin luoda punaisten marsilaisten rotu selviämään vaikeammassa ympäristöstä. Orovareista tuli turmeltuneita ja "ylisivistyneitä". Kirjasarjan alussa heidän uskotaan kuolleen sukupuuttoon, mutta kolme jäljellä olevaa populaatiota - orovarit, thernit ja lotarit - elävät edelleen salassa ja heidät löydetään kirjojen edetessä.

Lotarit

Lotarit ovat alkuperäisiä valkoisia marsilaisia, jotka esiintyvät vain kirjassa Marsin neito. Heitä on jäljellä enää 1 000, kaikki miehiä. He ovat taitavia telepatiassa, pystyvät heijastamaan kuvia, jotka voivat tappaa tai pitää elossa. He elävät Barsoomin syrjäisellä alueella ja keskustelevat filosofiasta keskenään.

Thernit

Alkuperäisten valkoisten marsilaisten jälkeläisiä, jotka asuvat luolien ja kulkuväylien kompleksissa Dorin laakson yläpuolella. Alueella sijaitsee Iss-joki, jonka virran mukana useimmat marsilaiset, jotka ovat kyllästyneet elämään tai saavuttaneet 1 000 vuoden iän, matkustavat pyhiinvaellusmatkalle etsimään lopullista paratiisia. Laaksossa asuu todellisia hirviöitä, jotka thernien valvonnassa hyökkäävät kaikkia laaksoon tulevia vastaan. Ne tappavat ja pakottavat uhrinsa thernien kannibalisoitaviksi, lukuun ottamatta niitä, jotka thernit valitsevat orjikseen.

Thernit pitävät itseään ainutlaatuisina luomuksina, jotka eroavat muista marsilaisista. He ylläpitävät Marsin uskontoa yhteistyökumppaneiden ja vakoojien verkoston kautta ympäri planeettaa. Saavutettuaan 1 000 vuoden iän, he tekevät pyhiinvaellusmatkan Issuksen temppeliin tietämättä, että heidät on manipuloitu tekemään niin. Marsin mustat ihmiset teurastavat heidät samalla tavoin kuin thernit tekevät muille marsilaisille. Mustat marsilaiset hyökkäävät toistuvasti ja vangitsevat therni-naisia orjikseen. He ovat valkoihoisia (ihonväri niin lähellä ihmisen valkoihoisia ihmisiä, että John Carter pystyi helposti esiintymään therninä). Miehet ovat kaljuja, mutta heillä on vaaleat peruukit.

Mustat marsilaiset (ensimmäisinä syntyneet)

Legendan mukaan mustat marsilaiset ovat erään Marsin kuun asukkaita, vaikka he itse asiassa asuvat maanalaisessa linnoituksessa lähellä planeetan etelänapaa, Omeanin meren ympärillä, Korusin kadonneen meren alla, missä he heillä on suuri ilmalaivasto.

Mustat marsilaiset kutsuvat itseään esikoisiksi, uskoen olevansa ainutlaatuinen luomus Barsoomin rotujen keskuudessa ja palvovat Issusta, naista, joka pitää itseään Marsin uskonnon jumalana, mutta ei ole sellainen. He hyökkäävät usein valkoisia marsilaisia vastaan, jotka ylläpitävät väärää marsilaista uskontoa ja harjoittavat orjakauppaa. John Carter voittaa heidän laivastonsa kirjassa Marsin jumalat.

Muut

Kaldanesit ja rykorit

Bantoom-alueen kaldaneseillä on vain suuri pää ja kuusi hämähäkkimaista jalkaa sekä kaksi rapumaista saksea. Rodun tavoite on kehittyä kohti puhdasta älyä ja pois ruumiillisesta olemassaolosta. Fyysisiä toimintojaan varten he ovat kasvattaneet rykoreja, itseään täydentävää lajia, jolla on punaistta marsilaista muistuttava keho ilman päätä. Kun kaldanesi asettuu rykorin hartioille, lonkerokimppu yhdistyy rykorin selkäytimeen, jolloin kaldanesin aivot yhdistyvät rykorin vartaloon. Jos rykor vaurioituu tai kuolee, kaldanesi kiipeää toiseen. Esiintyvät kirjassa Marsin ritarit.

Kenguru-ihmiset

Puoli-ihmisiä joilla on pitkä, kengurumainen häntä, kyky hypätä pitkälle ja kasvattaa munia pussissa. Heidät kuvataan kerskailevina, pelkurimaisten yksilöiden rotuna. Heidän moraalinen luonteensa ei ole kovin kehittynyt; he ovat pelkureita ja pikkuvarkaita, jotka arvostavat (elämänsä lisäksi) vain "aarretta", joka koostuu kauniista kivistä, simpukoista jne.

Hormadit

Keinotekoisia tiedemies Ras Thavasin luomia humanoideja, joita käytetään orjina, työläisinä, sotureina jne. Vaikka hormadit olivat tunnistettavissa humanoideiksi, tekoprosessi oli vaillinainen ja synnytti hirviöitä, joilla oli neniä tai silmiä väärissä paikoissa. Esiintyvät kirjassa Marsin robotit.

Kasvi-ihmiset

Sini-ihoisia 3-3,7 m pitkiä ja karvattomia hirviöitä Dorin laaksosta. Ruumis on samankaltainen kuin ihmisillä, lukuun ottamatta leveitä litteitä jalkoja, jotka ovat 0,9 m pitkät ja 1,8 m pitkä pyöreätä pyrstöä, joka kapenee litteäksi terän muotoiseksi kärjeksi. Niillä on lyhyet, lonkeromaiset käsivarret, jotka muistuttavat elefantin kärsää. Suu sijaitsee kämmenissä. Kasvi-ihminen syö marsilaisia pyhiinvaeltajia, jotka matkustavat Dorin laaksoon etsimään lopullista paratiisia. Kasvi-ihmisten kasvoissa ei ole suuta, nenä on kuin avoin haava. Yksi valkoinen silmä, jota ympäröi valkoinen viiva, mustat 10-12 tuumaa pitkät hiukset, yksittäinen hius on paksu ja matomainen sekä toimii kuuloelimenä. Kehittyvät jälkeläiset roikkuvat aikuisten yksilöiden kainaloista. Veri on tahmeaa ja vihreää, kasvinesteen kaltaista. Kasvi-ihmiset vaeltavat laumoissa ja syövät kämmenessään olevalla suullaan joko kasvillisuutta leikkaamalla sitä partaveitsen terävillä kynsillään tai ihmisuhrien verta. Pystyvät hyppäämään kengurumaisilla jaloillaan korkealle ja tappamaan iskemällä voimakkaalla pyrstöllään. Kun kasvi-ihmiset ovat "imeneet elämän saastuttaman veren" ihmisistä, lihan voivat syödä pyhät thernit. Esiintyvät kirjassa Marsin jumalat.

Eläimistö

Suurin osa Burroughsin marsilaisista olennoista vastaa suunnilleen maapallolla olevia, vaikka useimmilla näyttää olevan useita jalkoja (yleensä yhteensä kuusi raajaa, mutta joskus jopa kymmenen) ja kaikki munivat.

Hyönteiset, matelijat ja linnut

Sith: Jättimäinen, myrkyllinen ampiaisen kaltainen hyönteinen, joka on elää Kaolian metsässä.

Matelijat kuvataan vastenmielisiksi ja yleensä myrkyllisiksi:

Darseen, kameleonttilainen matelija.

Silian, Etelämantereen merihirviö, joka löydettiin kadonneesta Korusin merestä.

Malagor: jättiläismäinen lintu, joka on kotoisin Toonolian soilta.

Nisäkkäät

Vihreät marsilaiset ratsastavat thoateilla. Kaikilla Marsin nisäkkäillä on karvapeite.

Kotieläimet

Sorak: Pieni kuusijalkainen olento, vastaa kissaa. Punaisten marsilaisnaisten suosima lemmikki.

Kalot: Suuri koirankaltainen shetlannin ponin kokoinen olento, jolla on sammakkomainen suu, kolme hammasriviä ja kymmenen jalkaa. John Carterin kalot nimeltä Woola on hänen uskollinen kumppaninsa suurimman osan kirjoja Marsin sankari ja Marsin sotavaltias.

Thoat: Barsoomin hevonen. Sillä on neljä jalkaa kummallakin puolella ja leveä, litteä häntä, joka on leveämpi kärjessä kuin tyvessä ja joka laajenee juostessa. Vihreät marsilaiset käyttävät isoa thoatia ratsuna, lapakorkeus on noin kolme metriä. Punaisten marsilaisten kasvattama pieni thoat on kooltaan lähempänä maan hevosia. Thoat on liuskekivenvärinen eläin, jolla on valkoinen vatsa ja keltaiset jalat.

Zitidar: Vetoeläin, joka on samanlainen kuin mastodontit. Nahasta tehdään sandaaleja.

Villieläimet

Apt: Suuri valkoturkkinen arktinen olento, jolla on kuusi raajaa, joista neljä ovat jalkoja, jotka antavat sille suuren nopeuden. Kaksi käsivartta, joissa on karvattomat kädet, joilla se tarttuu saaliiseen. Alaleuasta kasvavat sarvet. Suuret vinot, hyönteismäiset silmät. Keltaiset marsilaiset ovat kesyttäneet näitä ratsuiksi. Pystyy kulkemaan kuukauden nukkumatta. Esiintyy kirjassa Marsin sotavaltias.

Banth: Barsoomin "leijona", joka metsästää kuolleita meriä ympäröivillä kukkuloilla. Sillä on pitkä, lihaksikas runko, kymmenen jalkaa ja suuret leuat. Suussa on useita rivejä teräviä hampaita ja leveä suu ulottuu lähes pieniin korviin asti. Ne ovat enimmäkseen karvattomia, lukuun ottamatta paksua harjaa kaulan ympärillä. Sillä on suuret ja ulkonevat vihreät silmät.

Ulsio: Eräänlainen Barsoomin "rotta", joka kuvataan koiran kokoiseksi.

Valkoinen apina: Valtavia ja hurjia, älykkäitä gorillan kaltaisia olentoja, jotka ovat aseistautuneita, esiintyvät ensimmäisen kerran kirjassa Marsin sankari. Toimivat yhteistyössä thernien kanssa.

Orluk: Arktinen saalistaja, jolla on musta-keltaraidallinen turkki. Elää pohjoisessa okarien asuttamalla alueella. Turkiksia käytetään vaatteina kylmää vastaan.

Kasvillisuus

Kalot-puu, suom. koirapuu [9] - Vaarallinen noin ison salviapensaan kokoinen lihansyöjäkasvi, jonka jokaisen oksan päässä on raatelevat leuat. Jopa suuret lihansyöjä kuten banthit saattavat joutua tämä kasvin uhreiksi.

Ihmiskukka - kasvilla on silmät ja kädet joita se käyttää hyönteisten pyydystämiseen ravinnoksi. Se kasvaa soisessa maastossa ja siitä on useita muunnelmia. Kuvauksessa on hieman epäselvää onko se köynnöskasvi tai jäykkärunkoinen, kasvaen köynnösten joukossa.[9]

Gloresta - Kukkiva kasvi, joka kasvaa runsaana jokaisessa notkelmassa, jossa on kylliksi kosteutta.

Mantalia - Kutsutaan usein "maitokasviksi", noin 8-12 sofadia korkea suuri puulaji, jota peittää paksu lehvästö. Kasvaa kuolleiden merenpohjien varsilla sijaitsevissa lehdoissa, vaikka yksittäisiäkin kasveja tunnetaan. Se kasvaa käytännössä ilman vettä ja kuten lempinimi viittaa, näyttää erittävän rungostaan runsaasti maidon kaltaista mahlaa käyttämällä hyväkseen maaperän ravinteita, ilman kosteutta ja auringon säteilyä. Puun mahla on tärkeä osa vihreiden marsilaisten ruokavalioita. Yksi tämän lajin yksilö tuottaa kahdeksasta kymmeneen litraa erittäin ravitsevaa maitoa päivässä, josta barsoomilaiset tekevät lähes mautonta, hieman hapanta juuston kaltaista ravintoa.

Keltasammal - Keltainen sammal peittää suurimman osan Barsoomin pinnasta. Se on thoatien ja zitidarien pääravinto, josta ne saavat myös nestettä.

Pimalia - Suuri kukkiva pensas, jota esiintyy isona lajikkeena punaisten marsilaisten ja pienenä lajikkeena thernien puutarhoissa. Kasvaa myös runsaana jokaisessa kukkulan painanteessa, jossa on kosteutta. Upea kukinto tuottaa tuoksuvaa öljyä.

Purppuraheinä - Kapea heinä, jota esiintyy Kaolian metsissä. Heinän päässä on punaisia ja keltaisia saniaisen kaltaisia lehtiä, jotka kasvavat yli 2 m korkeuteen.

Punainen ruoho - Helakanpunainen ruoho, jota kasvaa alueilla joissa on vettä, kuten Dorin laaksossa. Kasvi-ihmiset käyttävät mm. tätä ravintonaan. Punaisten marsilaisten kaupungeissa punaiset ruohokentät pidetään lyhyinä ja hoidettuina.

Skeel - Jalopuu, jota käytetään rakentamiseen ja huonekaluihin. Puun suurissa kävyissä on pähkinämäinena maku.

Sorapus - Kukkiva hedelmäpuu, jonka mehevä hedelmä on kovan kuoren sisällä.

Sompus - Sitrushedelmäpuu, jonka hedelmä on punakuorinen. Hedelmälihaa kutsutaan nimellä somp. Maistuu makealta greippihedelmältä. Punaisten marsilaisten arvostama herkku, joka kasvaa vesikanavien varsilla.

Usa - Hedelmä, joka on raakana mauton. Käytetään ruuaksi keitettynä ja maustettuna. Erittäin ravitseva ja kasvaa vähällä vedellä, joten hyvin tärkeä ruoka-aine suurimmalle osalle barsoomilaisista. Barsoomin sotilaat käyttävät siitä lempinimeä ”taisteluperuna”.

Sovitukset

Kirjoista yritettiin muokata elokuvaversiota kahdesti ennen 2012 valmistunutta sovitusta. Bob Clampett yritti animaatioelokuvaa 1930-luvulla ja siitä valmistettiin lyhyet näytteet. Hanke ei kuitenkaan saanut tukea. 1980 - luvulla Jim Morrisin hanke ei edennyt suurien teknisten haasteiden vuoksi hahmojen luomisessa, sillä digitaalinen animaatio ei vielä ollut kehittynyttä.[5]

Viitteet tarinaan muissa teoksissa
  • Arthur C. Clarken tieteiskirjassa 2001-avaruusseikkailu kerrotaan salaisesta psykologisesta kokeesta nimeltä Barsoom, jossa ihmiset harhautettiin huumeiden ja hypnoosin sekä "näkötehokkeiden" avulla uskomaan kohdanneensa olentoja vieraalta planeetalta.[10]

Lähteet
  1. Peter Lancaster Brown - Jokamiehen tähtitiedettä Otava 1979 ISBN 951-1-05191-1 s.86
  2. Burroughs Marsin Sankari s.77,83, 122
  3. John Carter -DVD lisämateriaali. Disney BXB 4109999
  4. Markku Soikkeli - Tieteiskirjallisuuden käsikirja 2015, Avain, ISBN 978-952-304-053-3 s. 37, 201, 229
  5. John Carter -elokuva DVD-versio, lisämateriaali Disney BXB 4109999
  6. Rising Shadow (puuttuu Kansalliskirjaston tietokannasta.
  7. Marsin sankari, SiniSet sarja ISBN 951-006123-9
  8. Kirjailija Seppo Ilmarin esipuhe kirjassa Marsin jätti, Taikajousi 1977
  9. Marsin sotavaltias s.59
  10. Clarke 2001 – avaruusseikkailu. Suom. Sakari Ahlbäck. Kirjayhtymä, 2.painos 1976 ISBN 951-26-1136-8 s.147

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.