Marras
Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä ja ennusmerkkejä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.
- Martaan eri merkityksiä on täsmennetty täsmennyssivulla
Suuri saalis
Erityisen suuri kalastajan, linnustajan tai muun pyytäjän saalis on voinut olla marras, kuoleman ennusmerkki. Eräässä uskomuksessa marras on jättiläiskala, kalojen kuningas. Martaan saaneelle kalastajalle saalis on kuitenkin ennustanut kuolemaa.
Etymologia
Marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Se on lainautunut suomeen indoiranilaisen kantakielen sanasta *mr̥tás, joka taas polveutuu indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *mr̥tós, jonka juuri on kuolemaa tarkoittava *mer-. Juuresta ovat kehittyneet muiden muassa latinan sanat mori (kuolla), mors (kuolema) ja mortalis (kuolevainen), joista on johdettu muun muassa englannin mortal (kuolevainen), ranskan mort (kuolema), mortel (kuolevainen), mourir (kuolla) ja espanjan mortal (kuolevainen), morir (kuolla) ja muerte (kuolema).
Katso myös
Lähteitä
- Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä L-P. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-711-9.
- Suomen etymologinen sanakirja: Marras Suomen etymologinen sanakirja. Kotus: Kotimaisten kielten keskus.