Markku Lehmuskallio
Markku Lehmuskallio (s. 31. joulukuuta 1938 Rauma)[1] on yksi tunnetuimmista suomalaisista dokumentintekijöistä, joka on saanut tunnustusta myös ulkomailla.
| Markku Lehmuskallio | |
|---|---|
 Markku Lehmuskallio Sodankylän elokuvajuhlilla 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. joulukuuta 1938 Rauma |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, elokuvaaja, metsäteknikko |
| Ohjaaja | |
| Tunnetuimmat ohjaukset |
Korpinpolska (1980) Seitsemän laulua tundralta (2000) Elämän äidit (2002) |
| Palkinnot | |
|
Parhaan lyhytelokuvan Jussi (1974) Parhaan kuvauksen Jussi (1975)
Parhaan työryhmän Jussi (1980) Erikois-Jussi (1993) Parhaan elokuvan Jussi (2001) Aho & Soldan -elämäntyöpalkinto (2002) Parhaan dokumentin Jussi (2003) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Lehmuskallion vanhemmat olivat merenkulkuneuvos Osmo Lehmuskallio ja Kerttu Johanna Penttilä.[2]
Lehmuskallio on kuvannut monissa elokuvissaan Siperian, Pohjois-Kanadan sekä Skandinavian alkuperäiskansojen elämää ja perinteitä[3], ja hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 18 pitkää elokuvaa sekä sarjan lyhytelokuvia. Dokumenttien ohella Lehmuskallio on ohjannut myös fiktiivisiä elokuvia, kuten ensimmäisen nenetsikielisen näytelmäelokuvan Seitsemän laulua tundralta (2000)[4], joka palkittiin muun muassa Suomessa vuoden elokuvan Jussi-patsaalla ja Pariisin elokuvajuhlilla lehdistön palkinnolla.[5] Yhdessä nenetsikansaan kuuluvan Anastasia Lapsuin kanssa Lehmuskallio on tehnyt jo 11 elokuvaa.[6]
Uran alku
Lehmuskallio toimi nuoruudessaan metsäteknikkona, ja alkusysäyksenä elokuva-alalle toimi oman asunnon ja irtaimiston tuhoutuminen tulipalossa. Lehmuskallio osti vakuutusrahoilla 16 millimetrin elokuvakameran ja alkoi opetella harrastuksekseen elokuvanteon eri vaiheita. Hän pysyi metsähallituksen palkkalistoilla, mutta teki päätyönsä ohella metsäaiheisia opetuselokuvia Yhdyspankille ja dokumenttielokuvia Yle TV2 -kanavalle. Vuonna 1969 hän sai paikan mainoselokuvaajana Filmitalo Oy:ssä ja siirtyi sieltä Aimo Jäderholmin yritykseen ja edelleen Filmisyndikaatti-nimiseen tuotantoyhtiöön, kunnes vuonna 1973 jättäytyi vapaaksi elokuvantekijäksi. 1970-luvulla hän toimi omien elokuvahankkeidensa ohella kuvaajana kolmessa pitkässä elokuvassa: Asko Tolosen Kesän maussa, Heikki Partasen ym. Antti Puuhaarassa ja Mikko Niskasen Pulakapinassa.[7]
Elokuvat
Lyhytelokuvat (ohjaus)
| Vuosi | Elokuva | Huomioitavaa |
|---|---|---|
| 1973 | Pohjoisten metsien äänet | 14 min, dokumentti, Jussit (1974): paras lyhytelokuva |
| 1974 | Tapiola | 15 min, dokumentti |
| 1974 | Mies jolla on kahdet kasvot | 19 min, dokumentti |
| 1975 | Elämän tanssi | 15 min, dokumentti, ohjaus yhdessä Erkki Malinin, Pekka Vainion, Pekka Martevon ja Seppo Virtasen kanssa, Uudenmaan läänin taidepalkinto (1977)[8] |
| 1977 | Mikä mies metsuri | 19 min, dokumentti, ohjaus yhdessä Harri Rumpusen kanssa |
Pitkät elokuvat (ohjaus)
| Vuosi | Elokuva | Huomioitavaa |
|---|---|---|
| 1980 | Korpinpolska | Jussit (1980): paras työryhmä, Berliinin elokuvajuhlat (1980): kunniamaininta |
| 1982 | Skierri – vaivaiskoivujen maa | |
| 1985 | Sininen imettäjä | |
| 1988 | Inuksuk | |
| 1992 | Minä olen – Elokuva tundralla asuvien ihmisten taiteesta: Esihistoria ja kohtaaminen | dokumentti, Jussit (1993) erikois-Jussi |
| 1992 | Minä olen - Elokuva tundralla asuvien ihmisten taiteesta: Nykytaide | dokumentti, Jussit (1993) erikois-Jussi |
| 1993 | Poron hahmossa pitkin taivaankaarta... | dokumentti |
| 1994 | Kadotettu paratiisi | dokumentti |
| 1995 | Jäähyväisten kronikka | dokumentti |
| 1997 | Anna | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 1998 | Uhri – elokuva metsästä | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa, |
| 2000 | Seitsemän laulua tundralta | draamadokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa, Jussit (2001): paras elokuva |
| 2001 | Paimen | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2002 | Elämän äidit | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa, Berliinin elokuvajuhlat (2002): CICAE:n erikoispalkinto, Jussit (2003): paras dokumentti |
| 2004 | Jumalan morsian | ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2005 | Fata Morgana | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2007 | Saamelainen | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2007 | Matka | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2009 | Maan muisti | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2010 | Sukunsa viimeinen | ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2012 | Yksitoista ihmisen kuvaa | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2015 | Tsamo | ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa |
| 2017 | Pyhä | dokumentti, ohjaus yhdessä Anastasia Lapsuin ja Johannes Lehmuskallion kanssa |
| 2020 | Anerca – elämän hengitys | dokumentti, ohjaus yhdessä Johannes Lehmuskallion kanssa |
Lähteet
- Elonet: Markku Lehmuskallio elonet.fi. Viitattu 14.7.2009.
- Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 504. (Viitattu 9.9.2019)
- Illume: Markku Lehmuskallio illume.fi. Viitattu 14.7.2009.
- Lehmuskallio & Lapsui Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 14.7.2009.
- Awards & Nominations IMDB. Viitattu 14.7.2009.
- Kumppani-lehti Kepa. Arkistoitu 27.11.2007. Viitattu 14.7.2009.
- Lehtola, Erkka: ”Kaukana valtateiltä – Markku Lehmuskallion yksinäinen tie”, Studio 10, Elokuvan vuosikirja 1980, sivu 54–55. Suomen elokuvasäätiö 1980.
- Elämän tanssi Elonet. Viitattu 16.2.2022.
Kirjallisuutta
- Toiviainen, Sakari: Kadonnutta paratiisia etsimässä : Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvat, SKS 2009. ISBN 978-952-222-067-7.
- Markku Lehmuskallion ajatuksia teoksessa Nyt vasta näen, s. 72–87, Otava 2009, ISBN 978-951-1-23284-1.
- Varjola, Markku: ”Elokuvallinen tutkimusmatkailija”, Markku Lehmuskallion haastattelu, Filmihullu 3/2009.