Markku Laakso

Laakso väitteli valtiotieteiden tohtoriksi ja luonnontieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1975. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1986 Kuopion yliopistossa. Hänet nimitettiin samana vuonna Kuopion yliopiston sisätautiopin dosentiksi. Hän teki tyypin 2 diabetekseen liittyviä sydänsairauksia käsittelevän väitöskirjansa Kalevi Pyörälän ohjauksessa. Pyörälä aloitti tyypin 2 diabeteksen tutkimuslinjan Kuopion yliopistossa.[8]

Vuosina 1987–1989 Laakso toimi vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa San Diegossa, Veterans Administration Hospitalissa. Hän vieraili myös Seattlessa 1993–1994 professori Samir S. Deebin laboratoriossa ja kiinnostui tuolloin genetiikasta.[8]

Vuonna 1995 Laakso nimitettiin Kuopion yliopiston sisätautiopin professoriksi. Hän toimi akatemiaprofessorina 2005–2010 ja toisen viisivuotiskauden 2011–2015.[9] Laakso on toiminut myös sisätautien ylilääkärinä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.[2]

Laakso on julkaissut yli 600 alkuperäisartikkelia, yli 100 katsausartikkelia, oppikirjan lukua (sisätautiopin alueelta) tai kirjettä tieteelliselle lehdelle sekä ohjannut 49 väitöskirjaa (2015 mennessä). Hänen tutkimuksiinsa on viitattu yli 63 000 kertaa.[9]

• Kakkostyypin diabetes (tyypin 2 diabetekseen liittyvät sydänsairaudet ja tyypin 2 diabeteksen genetiikka) ja insuliiniresistenssi (päätutkimusalue), soveltaen aineenvaihdunnan, genetiikan ja eläinmallien menetelmiä.[8]
• Sydänsairauksien vaaratekijät tyypin 2 diabeetikoilla, erityisesti insuliiniresistenssi. Osoitti ensimmäisenä, että clamp-tekniikalla mitattu insuliiniresistenssi liittyi ultraäänitekniikalla mitattuun oireettomaan valtimonkovettumatautiin. Työryhmän ennen 2000-luvun vaihdetta julkaisemat artikkelit osoittivat ensimmäisten joukossa, että huono glukoositasapaino ennustaa sydänsairauksia tyypin 2 diabeetikoilla. Merkittävin havainto esitettiin vuonna 1998 julkaistussa artikkelissa The New England Journal of Medicinessä. Se osoitti, että tyypin 2 diabeetikoilla, joilla ei ole sepelvaltimotautia lähtötilanteessa, on yhtä suuri vaara kuolla sepelvaltimotautiin kuin infarktin sairastaneilla ei-diabeetikoilla. Tämä osoittaa tyypin 2 diabetes -sairauden vakavuuden. Tutkimus muutti esimerkiksi Yhdysvaltojen lipidisuositukset. Artikkelia oli vuoteen 2006 mennessä siteerattu yhteensä yli 1 300 kertaa.
• Laakso on osoittanut, että sukupuoliero lipidi- ja lipoproteiinitasoissa ja verenpaineen esiintymisessä selittää osaltaan sitä, miksi tyypin 2 diabetesta sairastavien naisten suhteellinen vaara sepelvaltimotautiin on suurempi kuin miesten.[8][3]

• Laakso tutkimusryhmineen osoitti jo 1990-luvulla, että hyperglykemia eli korkea verensokeri ja siihen liittyvät aineenvaihdunnan muutokset ennustavat sydänsairauksia vanhoilla ja keski-ikäisillä tyypin 2 diabeetikoilla. Hän osoitti myös, että huono glukoositasapaino ennustaa sepelvaltimotautia myös tyypin 1 diabeetikoilla.[3]

• Havaitsi ollessaan vierailevana tutkijana San Diegossa professori Alain D. Baronin kanssa, että insuliinilla on verisuonivaikutuksia ja että se lisäsi lihaksen verenkiertoa. Tutkimukset olivat merkittäviä insuliinin verisuonivaikutusten ja valtimokovettumataudin varhaisten muutosten ymmärtämisen kannalta. Ne osoittivat, että insuliiniresistenteissä tiloissa kuten ylipaino ja tyypin 2 diabetes insuliinilla on normaalia huonompi vaikutus lihaksen verenkierron lisääntymiseen. Verenkierron lisääntymisen osoitettiin myöhemmin liittyvän typpioksidin aktivaation lisääntymiseen.[8][3]

• Vuonna 1998 Nature Genetics -lehdessä julkaistu artikkeli osoitti ensimmäisenä, että PPARγ2-geenin Pro12Ala-polymorfia vaikuttaa insuliiniherkkyyteen ja tyypin 2 diabeteksen riskiin. Tätä polymorfiaa on pidetty tärkeimpänä tyypin 2 diabeteksen geenimuutoksena. Artikkeliin on viitattu tähän mennessä noin 400 kertaa.[8]

• Tutkimusryhmä on vuodesta 2002 lähtien selvittänyt tyypin 2 diabeteksen vaaraa ennustavia geenejä kahdessa tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksessa: suomalaisessa DPS-tutkimuksessa yhteistyössä professori Matti Uusituvan kanssa ja kansainvälisessä STOP-NIDDM-tutkimuksessa. Tutkimuslinja on tuottanut useita merkittäviä havaintoja, esimerkiksi ne ovat osoittaneet, että insuliinieritystä säätelevät geenit ovat tärkeitä diabetesriskin kannalta myös ylipainoisilla henkilöillä. Tämä on uusi havainto, joka on varmennettu myös muissa väestöissä.[8]

• Löysi yhdessä LT Hanna Huopion kanssa uuden diabeteksen alatyypin tutkiessaan perinnöllisen hyperinsulineemisen hypoglykemian geneettistä taustaa. E1506K-mutaatio SUR1-geenissä aiheutti edellä mainitun taudin syntymän jälkeen, mutta myöhemmällä iällä henkilöille, joilla oli kyseinen mutaatio, puhkesi insuliininpuutteesta johtuva diabetes.[8]

Laakson mielestä roskaruoka täytyisi laittaa verolle, yhteiskunnan tulisi hinnoittelun kautta suosia terveellisempiä vaihtoehtoja ja koululiikuntaa pitäisi myös lisätä. Ehkäisevää terveydenhuoltoa hän ei pidä kuin pelkkänä puheena, jos sitä ei aleta nähdä muuten kuin lisäkuluna.[2] Laakso on tuonut ilmi myös syvän pettymyksensä yhteiskunnan arvoihin – hän kokee kaiken pyörivän rahan ympärillä.[10] Tämän Laakso kertoo näkyvän myös sairaalamaailmassa, jossa osastoista on tullut tulosyksiköitä.[10]

»Jokaisen suomalaisen pitäisi tehdä yksi hyvä kansalaisteko, palkatta.»
(Markku Laakso, 26.9.2009.[10])

Vuonna 1999 professori valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi.[14] Vuonna 2003 Laakso vastaanotti pohjoismaisen NovoNordisk Foundation -diabetespalkinnon.[10] Loppusyksystä 2006 hän sai Euroopan diabetestutkijoiden seuran EASD:n Castelli Pedroli -palkinnon merkittävästä ja korkeatasoisesta diabetestutkimuksesta[8].

Tammikuussa 2007 Laaksolle myönnettiin Matti Äyräpään palkinto. Keväällä 2008 hän vastaanotti American Diabetes Associationin Kelly West -palkinnon.[7] Syksyllä 2009 hän sai Sydäntutkimussäätiön Sydäntutkimuksen suurpalkinnon[5][4].

Vuonna 2011 Laakso sai Düsseldorfin Heinrich-Heine yliopiston Jühling-palkinnon ansioistaan diabetestutkimuksessa.[15] Vuonna 2015 hänelle myönnettiin Suomen tiedepalkinto Tiedefoorumi-tapahtumassa.[9]

Laaksolla on kolme lasta ja hän on toista kertaa naimisissa. Hänen vaimonsa on Itä-Suomen yliopiston professori Johanna Kuusisto. He tutustuivat kun Laakso ohjasi Kuusiston väitöskirjan. Sittemmin Kuusisto on ollut mukana lukuisissa Laakson tutkimuksissa.[10]

• Matti Äyräpää -palkittu Markku Laakso: Diabetes kasvamassa epidemiaksi. Radio Kantti (haastattelu, .mp3)