Markku Koivisto

Koivisto piti Nokian kirkossa niin sanottuja torstai-iltoja, joille olivat tyypillisiä voimakas ylistys ja rukous sekä monenlaiset niin kutsutut Pyhän Hengen armolahjat, kuten sairaiden puolesta rukous sekä niin kutsutut kaatumisilmiöt.[1] Kerran Koivisto yritti jopa herättää hukkuneen pojan henkiin.[2]

Nokian herätyksen ja muun Nokian evankelis-luterilaisen seurakunnan toiminnan välille tuli ongelmia, ja Markku Koivisto joutui jättämään kirkkoherran työnsä Nokialla, mutta toimi yhä luterilaisena pappina.

Kirkkoherruuden jälkeen Koivisto keskittyi johtamaan Nokia Missio ry:tä.

Koiviston toiminnasta tehtiin kantelu keväällä 2006 Tampereen hiippakunnan tuomiokapituliin, minkä seurauksena Koivistoa vaadittiin vastaamaan kristillistä uskoa ja oppia koskeviin kysymyksiin. Antamissaan vastauksissa Koivisto ilmaisi halukkuutensa toimia edelleen Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappina, vakuutti pitäytyvänsä Raamattuun ja noudattavansa muun muassa luterilaista kasteoppia.

Tampereen hiippakunnan silloinen piispa Juha Pihkala arvosteli Nokia Missiota ”amerikkalaisperäisen hurmahenkisyyden tuomisesta luterilaisuuteen”.[3] Tuomiokapituli pidätti Koiviston luterilaisen kirkon pappeudesta 25. huhtikuuta 2007 puoleksi vuodeksi. Alkukesästä tuomiokapituli kuitenkin päätti palauttaa Koiviston pappisvirkaan. Koivisto myönsi joidenkin tuomiokapitulin syytteiden olevan aiheellisia ja suostui piispan ohjaukseen.

7. tammikuuta 2008 Koivisto asettui ehdolle Tampereen hiippakunnan piispanvaaliin mutta jäi vaalin ensimmäisellä kierroksella 12. maaliskuuta viimeiseksi. 23. maaliskuuta Koivisto ilmoitti eroavansa pappisvirasta ja perustavansa Nokia Mission rinnalle uuden kirkkokunnan Nokia Missio Churchin, joka aloitti toimintansa elokuussa 2008. Koivistosta tuli kirkkokunnan hengellinen johtaja.

Ylen Dokumenttiprojekti ja tuotantoyhtiö Aito Media tekivät Saku Pollarin ohjaaman dokumenttielokuvan Sielunpelastajat vuonna 2010, jossa tarkasteltiin yhden miehen unelmaa kirkosta ja Markku Koivistoa. Elokuva sai ensi-iltansa 26. marraskuuta 2010.

Helmikuussa 2011 Koivisto yritti herättää henkiin kuolleen ruumiinavauspotilaan Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisellä laitoksella.[4][5]

Markku Koivisto vapautettiin Nokia Mission kaikista hengellisistä ja hallinnollisista tehtävistä 29. elokuuta 2011, koska Nokia Mission tiedotteen mukaan Koiviston elämässä on ollut seksuaalisten rajojen rikkomista.[6][7] Tampereen seurakunnan johtaja Timo Aro-Heinilä tarkensi, että kyse on lähinnä saarnaajalle sopimattomasta käytöksestä ja että kyse ei ole seksisuhteista, vaan seksuaalisten rajojen rikkomisesta. Kerrottiin, että Koiviston erottamiseen ei liity rikosprosessia ja Koiviston vaimo oli hakenut avioeroa. Aro-Heinilän mukaan hengellisen johtajan sanojen ja tekojen tulisi olla sopusoinnussa keskenään.

Radio Dei uutisoi 1. syyskuuta 2011, että Koivisto oli ahdistellut sielunhoitotilanteissa useita mieshenkilöitä vuosien ajan.[8] Koivisto antoi asiasta julkisen lausunnon 11. syyskuuta 2011. Hän tunnusti tehneensä aviorikoksen miespuolisen henkilön kanssa. Tämän jälkeen hän luki Raamatusta Roomalaiskirjeen alusta jakeita, joissa tuomitaan homoseksuaaliset suhteet.[9][10] Koivisto oli 90-luvulla vastustanut homoutta ja kehottanut sen kitkemiseen maailmasta.[11] Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Koiviston 26.3.2013 seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhden vuoden ja 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, 30 tunnin yhdyskuntapalveluun ja 15 000 euron korvauksiin uhrille.[12]