Mark Hughes (jalkapalloilija)

Hughes liittyi Manchester Unitedin rinkiin 17-vuotiaana nuorukaisena 1980. Debyyttiään ykkösjoukkueessa walesilaishyökkääjä sai odottaa aina kauteen 1983–1984 saakka, kun hän pääsi kentälle FA Cupin ottelussa Oxford Unitedia vastaan. "Sparky" nousi nopeasti ManU-fanien suosikiksi, olihan hän tehnyt maalin heti ensimmäisessä ottelussaan. Hughes kuului avainhahmoihin, kun Manchester United voitti FA Cupin 1985.

Kesällä 1986 Hughes myytiin yllättäen kahdella miljoonalla punnalla FC Barcelonaan. Barcan silloinen päävalmentaja Terry Venables toivoi Hughesista kärkiparia Gary Linekerille, mutta walesilainen epäonnistui täysin Espanjassa ja teki kauden aikana vain neljä maalia. Se maksoi työpaikan päävalmentaja Venablesille ja Hughes lainattiin FC Bayern Müncheniin kaudeksi 1987–1988.

Bayernissa penkille juuttunut Hughes palasi Manchester Unitediin 1988. Hän palasi taas ManUn avainhahmojen joukkoon ja auttoi maaleillaan ManUn menestykseen Englannin kentille sekä Euroopassa. 1991 Hughes teki molemmat maalit ikimuistoisessa Cup-voittajien Cupin loppuottelussa FC Barcelonaa vastaan. Seitsemän kauden aikana ManUssa Hughes pelasi 256 liigaottelua ja teki niissä 82 maalia. 1995 hänet myytiin Chelseaan 1,5 miljoonan punnan siirtosummalla.

Hughes nousi myös Chelseassa avainpelaajien joukkoon. Hän muodosti tehokkaan kärkiparin yhdessä Gianfranco Zolan kanssa ja syrjäytti Gianluca Viallin vaihtopenkille. Hughes oli omalla panoksellaan johdattamassa Ruud Gullitin luotsaaman Chelsean FA Cupin ja Cup-voittajien Cupin mestariksi 1998. Edustettuaan lontoolaisseuraa kolme kautta, pelattuaan 123 ottelua ja tehtyään 39 maalia 35-vuotias walesilainen siirtyi Southamptoniin heinäkuussa 1998.

Southamptonissa Hughesin maalivainu ei ollut entisellään ja hän putosi keskikentälle. Kokemuksellaan hän kuitenkin rauhoitti Sotonin peliä ja seura onnistui pysymään Valioliigassa. Kahden kauden aikana veteraani onnistui maalinteossa vain kahdesti – tulevaa seuraansa Blackburn Roversia vastaan sekä Ruud Gullitin kohtaloksi koituneessa ottelussa Newcastle Unitedia vastaan.

Hughes ei sopinut Sotonin uuden päävalmentajan Glenn Hoddlen suunnitelmiin ja hän siirtyi 2000 Evertoniin. Hän jätti liverpoolilaisseuran kuitenkin pian jatkaen uraansa ensi kertaa pääsarjatason ulkopuolella Blackburn Roversissa. Vielä 38-vuotiaana Hughes oli avainhahmoja Blackburnin noustessa takaisin Valioliigaan 2001. Hän oli myös voittamassa Englannin liigacupia seuran paidassa uransa viimeiseksi jääneellä kaudella 2001–2002.

Walesin maajoukkueessa Hughes pelasi 72 ottelua ja teki niissä 16 maalia vuosina 1984–1999.[1]

Meriitit pelaajana

• Englannin Valioliiga: 1993, 1994
• FA Cup: 1985, 1990, 1994, 1997
• Englannin liigacup: 1992, 1998, 2002
• FA Community Shield: 1993, 1994
• Englannin 1. divisioonan hopeaa: 2001

• Euroopan Cup-voittajien Cup: 1991, 1998

Vuonna 1999 Hughes nousi Walesin jalkapallomaajoukkueen peräsimeen jatkaen samalla peliuraansa. Wales kuului Euroopan heikoimpiin maajoukkueisiin, mutta 72 maaottelua pelanneen Hughesin opein se taisteli paikasta EM-kisoihin 2004. Wales oli karsintalohkonsa toinen Italian jälkeen ja pääsi jatkokarsintoihin. Ensimmäinen osaottelu Moskovassa päättyi 0–0 ja odotukset olivat korkealla. Cardiffin Millennium Stadiumilla reilut 73 000 katsojaa joutui kuitenkin todistamaan Walesin 0–1 tappiota, kun Vadim Evseev teki ottelun ainoaksi jääneen maalin 21. minuutilla.

Syyskuussa 2004 Hughes jätti maajoukkuevalmentajan tehtävät ja siirtyi Blackburn Roversin päävalmentajaksi erotetun Graeme Sounessin tilalle. Hughesin johdolla Blackburn onnistui säilymään Valioliigassa ja eteni FA Cupissa välieriin ensi kertaa yli 40 vuoteen. Kaudella 2005–2006 Blackburnin hyvä menestys jatkui ja joukkue oli yllättäen Valioliigassa kuudes ja pääsi mukaan UEFA Cupiin.

Pienellä budjetilla taisteleva Blackburnin voimavarat eivät kaudella 2006–2007 riittäneet kaikille rintamille, mutta Hughesin opein seura oli tyylikkäästi liigassa 10:s, pääsi UEFA Cupissa 32.parhaan joukkoon ja eteni FA Cupissa välieriin kolmannen kerran peräkkäin.

Kaudella 2007–08 Blackburn Rovers pelasi jälleen hienon kauden. Lokakuussa Valioliigan kuukauden valmentajaksi valittu Hughes ja Rovers päätyivät lopulta sijalle 7. Kesäkuun alussa 2008 moni Rovers-kannattaja joutui todistamaan Hughesin aikakauden loppumista, kun mies allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen kohuseura Manchester Cityn kanssa. [2]

Debyyttikaudellaan Hughes luotsasi Cityn Valioliigassa kymmenenneksi. Kesällä 2009 seura käytti runsaasti rahaa siirtomarkkinoilla ja odotukset olivat kovat. Peli ei kuitenkaan kulkenut omistajien toivomalla tavalla ja vaikka seura kaatoi joulukuussa 2009 Chelsean ensi kertaa viiteen vuoteen, sai Hughes potkut tehtävistään 19. joulukuuta voitollisen Sunderland-ottelun jälkeen. [3]

Elokuussa 2010 Hughes palasi valmennustehtäviin, kun kauden 2009–2010 yllättäjäseuroihin lukeutuva Fulham FC palkkasi hänet Roy Hodgsonin seuraajaksi. [4] Hughesin johdolla Fulham jatkoi hyviä otteitaan ja sijoittui kauden 2010–2011 päätteeksi kahdeksanneksi, mikä oli seuran toiseksi paras sijoitus Valioliigassa. Fulham selvisi myös UEFA:n fair play -joukkueena Eurooppa-liigaan. Menestyksestä huolimatta Hughes jätti seuran kauden päätteeksi. Hughes kertoi eronsa syyksi halun edetä valmennusurallaan. [5]

Tammikuun alkupuolella 2012 Hughes allekirjoitti 2,5-vuotisen sopimuksen Valioliigassa sijalla 17 majailleen Queens Park Rangersin kanssa. [6] Hughesin johdolla QPR onnistui säilyttämään paikkansa Valioliigassa. Syksyllä 2012 joukkueen otteet olivat todella heikkoja ja lontoolaisseura juuttui liigan jumboksi. Marraskuun loppupuolella seurajohto sai tarpeekseen ja erotti Hughesin tehtävästään. QPR ei voittanut syksyn 12 pelaamastaan ottelusta ainoatakaan Hughesin alaisuudessa. [7]

Toukokuun lopussa 2013 Hughes palasi Valioliigaan Stoke Cityn uutena päävalmentajana. [8] Hughesin johdolla Stoke vakiinnutti paikkansa Valioliigan 10 parhaan joukkueen joukossa sijoittuen yhdeksänneksi kolmella perättäisellä kaudella 2013–2016. Sijoitukset olivat Stoken seurahistorian parhaat saavutukset Valioliigassa. Kauden 2013–2014 sijoitus oli myös seurahistorian paras saavutus lähes 40 vuoteen.[9] Kausi 2016–2017 oli Stokelle vaikeampi ja joukkue putosi Hughesin johdolla ensimmäistä kertaa 10 parhaan ulkopuolelle ollen lopulta 13:s. Kaudella 2017–2018 Stoken menestys jäi edelleen heikommaksi ja joukkue voitti vain viisi syyskauden aikana pelaamistaan 21 Valioliigan ottelusta. Vuodenvaihde ei parantanut Stoken peliesityksiä, vaan joukkue hävisi otteluruuhkassa murskaavasti Chelsealle 5–0. Hughes sai ottelun pelaajavalinnoistaan runsaasti kritiikkiä, mutta perusteli rotaatiota valmistautumisella tärkeään Newcastle-otteluun vain kaksi päivää Chelsea-pelin jälkeen.[10] Kritiikki voimistui, kun putoamisviivan tuntumaan vajonnut Stoke hävisi tärkeän kotiottelun Newcastlelle 0–1.[11] Hughesin kohtaloksi koitui lopullisesti FA Cupissa loppiaisena kärsitty tappio neljännen sarjatason Coventrylle 2–1. Ottelun jälkeen Stoke erotti Valioliigan toiseksi pisimpään tehtäviään hoitaneen päävalmentajansa neljän ja puolen vuoden pestin jälkeen.[12]

Maaliskuun puolivälissä 2018 Hughesista tuli kauden loppuun ulottuvalla sopimuksella Valioliigan putoamiskamppailuun vajonneen Southamptonin päävalmentaja.[13] Hughesin johdolla Soton voitti kaksi kahdeksasta kauden viimeisestä ottelustaan ja säilytti sarjapaikkansa kolmen pisteen turvin. Kausi 2018/19 lähti heikosti liikkeelle ja Soton voitti vain yhden kauden 15 ensimmäisestä ottelustaan. Hughes sai potkut seurasta joulukuun alussa 2018.[14]