Mark Henry

Barcelonan olympialaisissa 1992 Henry sijoittui superraskaan sarjan luokassa kymmenenneksi sen jälkeen, kun hän karsiutui painonnostossa. Hän teki WWF:n kanssa kymmenen vuoden sopimuksen.[2] Hänen ensimmäinen vastustajansa oli Jerry Lawler, joka puhui hänestä karskisti Monday Night RAW:ssa. Hänen ensimmäinen tv-esiintymisensä oli In Your House: Mind Games -tapahtumassa 22. syyskuuta 1996, jolloin hänen vastustajanaan oli jälleen Jerry Lawler.

Henry liittyi Nation of Domination -painijaryhmään 12. tammikuuta 1998. Ennen ryhmän lakkauttamista hän liittoutui D'Lo Brownin kanssa. Vuonna 1999 D'Lo Brown taisteli SummerSlam-tapahtumassa WWF Intercontinental - ja WWF European -mestaruuksista (molemmat tittelit kuuluivat tuolloin hänelle) Jeff Jarrettin kanssa, jolloin Henry petti hänet ja auttoi Jarrettia voittamaan mestaruudet. Jarrett antoi Henrylle European mestaruuden, mutta kuukautta myöhemmin tämä hävisi sen D'Loulle Unforgiven-tapahtumassa. Henry sai pahanmaineisuudellaan lempinimen "Sexual Chocolate": nimi tulee fiktiivisestä funk-yhtyeestä. Tämän jälkeen Henry otteli Visceran kanssa. Vuonna 2000 Henry lähetettiin Ohio Valley Wrestlingiin kohentamaan taitojaan. Vuotta myöhemmin hän voitti Arnold Schwarzenegger Strongest Man Contest -kilpailun Ohion Kolumbuksessa. Hän sai palkkioksi 75 000 dollarin arvoisen Humveen.

Henry palasi WWF:n SmackDown-brändiin, ja siellä hän otteli Testin, Kurt Anglen, Chris Jerichon ja Brock Lesnarin kanssa. Tämän jälkeen Henry palasi OVW:hen.

Elokuussa 2003 Henry palasi RAW-brändiin. Helmikuussa 2004 Henryllä oli ottelu Chris Benoitia vastaan, jolloin hän loukkaantui.

27. joulukuuta 2005 Tony auttoi MNM-tiimiä saamaan WWE Tag Team -mestaruudet takaisin Rey Mysteriolta ja World Heavyweight -mestari Batistalta. Henry otteli Batistan kanssa, kunnes hän loukkaantui 10. tammikuuta 2006, minkä seurauksena hän kävi Battle Royal -ottelun World Heavyweight -mestaruudesta. Kurt Angle voitti mestaruuden pudottamalla Henryn viimeisenä kehästä. Henryllä oli mestaruusottelu Royal Rumble -tapahtumassa Kurt Anglea vastaan, mutta hän hävisi ottelun, koska Angle löi häntä päähän tuolilla (tuomari ei huomannut). WrestleMania XXII -tapahtumassa Henryllä oli ottelu The Undertakeria vastaan, jonka hän oli uhonnut voittaa ja jonka legendaarisen voittoputken WrestleManiassa (arkkumatsi) hän uhkasi lopettaa. Vuonna 2006 Henry osallistui King of the Ring -otteluun, mutta hän hävisi jo ensimmäisessä erässä Bobby Lashleylle. Kuuden miehen Tag Team -ottelun aikana Henry loukkaantui ja joutui pitkähkölle sairauslomalle.

11. toukokuuta 2007 Henry hyökkäsi juuri Steel Cage -ottelun voittaneen Undertakerin kimppuun, minkä seurauksena Edge käytti tilaisuutensa hyväksi ottamalla avukseen Money in the Bank -salkkunsa ja voitti näin World Heavyweight -mestaruuden. Henryllä oli tämän jälkeen lyhyt vihanpito Kanen kanssa. Unforgivenissä 2007 Henry kohtasi paluuta tehneen Undertakerin, jolle hän lopulta hävisi, kun tämä iski häntä Last Ridella. Seuraavana perjantaina SmackDownissa Henry hävisi uudelleen Undertakerille. 23. lokakuuta Henry hyökkäsi Kanen kimppuun The Great Khalin ja Big Daddy V:n kanssa. Henry ja Big Daddy V ottelivat CM Punkin ja Kanen kanssa. Armageddon-tapahtumassa heillä oli Tag Team -matsi, jonka Henry ja Big Daddy voittivat. WrestleMania XXIV -tapahtumassa oli 24 miehen Battle Royal -ottelu, jonka voittaja sai mahdollisuuden ECW-mestaruuteen. Kane voitti Battle Royalin pudottamalla viimeisenä Mark Henryn. Samana iltana Kane voitti ECW-mestaruuden Chavo Guerrerolta hyvin lyhyessä ottelussa joka kesti vain seitsemän sekuntia.

Mark Henry ennen Tag Team -matsia MVP:n kanssa.

WWE Draft 2008:ssa Henry siirtyi ECW-brändiin. Night of Champions -tapahtumassa Henry on nelikymmenenkertainen mestari. Hän sai ECW-mestaruudesta Kanelta Triple Threat -matsissa, ja ottelussa oli mukana myös Big Show. Tämän jälkeen Henry sai managerikseen Tony Atlasin. The Great American Bash -tapahtumassa Henry puolusti onnistuneesti mestaruuttaan Tommy Dreameriä vastaan. SummerSlamissa Mark hävisi diskauksen vuoksi, mutta hän säilytti mestaruutensa Matt Hardya vastaan. Unforgivenissä Henry hävisi mestaruutensa Championship Scramble -ottelussa Matt Hardylle. Henry pääsi No Mercy -tapahtuman uusintamatsiin, mutta hän hävisi Hardylle. Armageddonissa Henry otteli Finlayta vastaan Belfast Brawl -matsissa, jonka hän hävisi.

3. maaliskuuta Mark pääsi WrestleMania XXV -tapahtuman Money in the Bank -matsiin voittamalla Santino Marellan, mutta tapahtuman voittikin CM Punk. Henry oli The Bash -tapahtumassa Champion Scramble -ottelussa, jossa taisteltiin ECW-mestaruudesta, mutta Tommy Dreamer säilytti mestaruuden. 29. kesäkuuta Henry palasi RAWiin, jossa hän, Evan Bourne ja Jack Swagger ottelivat Gauntley-matsissa Randy Ortonia vastaan. Viimeisenä tullut Henry selätti Ortonin ja kääntyi faceksi eli hyvikseksi. 27. heinäkuuta Mark oli lähellä voittaa Beat the Clock -ottelun, mutta John Cena sai häntä paremman ajan voittamalla The Mizin.

Henry ja MVP voittivat Floyd "Black Monkey" Mayweatherin järjestämän ottelun Unified Tag Team -mestareita Big Show’ta ja Chris Jerichoa vastaan. Ottelun palkintona Henry ja MVP taistelivat Big Show'ta ja Jerichoa vastaan Breaking Point -tapahtuman titteliottelussa, jonka he kuitenkin hävisivät. Myöhemmin Henry ja MVP voittivat John Cenan järjestämän ottelun Cody Rhodesia ja Ted DibiAsea vastaan. Henry hävisi ottelun Randy Ortonia vastaan. Henry on Lucky Cannonin WWE Pro WWE NXT:in toisella kaudella.

• "The World's Strongest Man"
• "The World's Chocolate Champion"- ECW mestarina
• "Sexual Chocolate"
• "The King Of The Strong"
• "The (self-proclaimed) Silverback"