Mark Hardy

Hardy pelasi juniorijääkiekkoa QMJHL:n Montreal Juniorsissa vuodesta 1975 vuoteen 1979. Hänet valittiin keväällä 1978 liigan parhaaksi puolustajaksi ja ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Seuraavana keväänä hänet valittiin liigan kolmanteen tähdistöön ja samana kesänä Los Angeles Kings varasi hänet vuorolla 30 vuoden 1979 NHL:n varaustilaisuudessa.

Hardy siirtyi Los Angeles Kingsiin heti syksyllä 1979. Hän pelasi ensimmäisen NHL pelinsä lokakuussa, mutta suurin osa kaudesta meni farmijoukkue Binghampton Dustersissa AHL:ssä. Kaudella 1980–81 Hardy vakiinnutti paikkansa Los Angelesin kokoonpanossa seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi. Kaudella 1980–81 hän muodosti pakkiparin yhdessä Jerry Korabin kanssa. Seuraavalla kaudella Hardyn parina oli Rick Chartraw. Hänen paras kautensa NHL:ssä oli 1984–85, jolloin hän teki 53 tehopistettä 78 ottelussa. Hardy loukkasi ranteensa harjoituspelissä ennen kauden 1985–86 alkua. Ranne leikattiin ja hän joutui olemaan sivussa joulukuuhun saakka. Keväällä 1986 Hardy edusti Kanadaa MM-kisoissa. Jättäessään Los Angelesin Hardy oli eniten pisteitä tehnyt puolustaja joukkueessa. Hänet valittiin joukkueen parhaaksi puolustajaksi keväällä 1985 ja 1987.

Los Angeles Kings myi Hardyn New York Rangersiin helmikuussa 1988. Kings sai vaihdossa Ron Duguayn. Rangers myi Hardyn uudestaan vain neljä kuukautta myöhemmin, kesäkuussa 1988. Hardy kaupattiin Minnesota North Starsiin, josta Rangers sai myöhemmin korvauksena Louie Debruskin. Hardy palasi Minnesotasta New Yorkin riveihin seuraavassa joulukuussa, kun seura vaihtoi hänet Larry Bernardiin ja varausoikeuteen.

Hardy sai viiden ottelun pelikiellon lyötyään mailalla Winnipeg Jetsin Doug Evansia marraskuussa 1990. Kaudella 1991–92 Hardyn selkä venähti marraskuussa ja hänen olkapäänsä meni sijoiltaan joulukuussa. Vammojen vuoksi hän pelasi kaudella vain 52 peliä. Hardy palasi takaisin Los Angelesiin, kun Kings osti hänet New Yorkista vaihdossa John McIntyreen maaliskuussa 1993. Samana keväänä Los Angeles eteni aina Stanley Cupin finaaleihin asti, mutta hävisi finaalisarjan Montreal Canadiensille. Kaudella 1993–94 Hardy ei mahtunut enää Los Angelesin vakiokokoonpanoon ja suurimman osan kaudesta hän pelasi farmijoukkue Phoenix Roadrunnersissa. Kauden päätteeksi Los Angeles purki Hardyn sopimuksen.

Hardy ryhtyi IHL:n Detroit Vipersin pelaaja-apulaisvalmentajaksi toukokuussa 1994. Kaudella 1995–96 hän jatkoi samassa tehtävässä, mutta joukkueeksi tuli IHL:n Los Angeles Ice Dogs. Kesken kauden hänet myytiin kuitenkin takaisin Detroitiin. Hardy lopetti uransa pelaajana keväällä 1996, ja hän siirtyi takaisin Long Beachiin siirtyneen Ice Dogsin apulaisvalmentajaksi. Lopetuspäätös ei kuitenkaan pitänyt, sillä hän pelasi Long Beachin kokoonpanossa kaudella 1997–98 25 peliä runkosarjassa ja 17 pudotuspeliä. Takaisin NHL:ään Hardy palasi vuonna 1999, kun hänet nimettiin Los Angeles Kingsin apulaisvalmentajaksi. Hän jatkoi Kingsin apulaisvalmentaja vuoteen 2006 asti, jolloin hänet nimettiin Chicago Blackhawksin apulaisvalmentajaksi. Hardy siirtyi takaisin Los Angelesin apulaisvalmentajaksi kaudeksi 2008–2009.

Hardy työskenteli ennen ammattilaisuraansa isänsä huonekalualan yrityksessä pelikauden ulkopuolella. Jääkiekkouransa lopulla hän toimi ohjaajana Los Angeles Kingsin järjestämillä jääkiekkoleireillä. Hardy oli losangelesilaisen rullakiekkojoukkueen päävalmentaja vuosina 1996 ja 1997.[1]

Hardyn vanhemmat ovat kanadalainen jääkiekkoilija Lea Hardy ja brittiläinen taitoluistelija Barbara Wyatt. Jääkiekkoilija Bruce Hardy on Mark Hardyn veli.[1]

Hardy oli ensimmäinen Sveitsissä syntynyt jääkiekkoilija NHL:ssä.[2]

• Mark Hardy Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
• Mark Hardy The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• 1979 NHL Entry Draft - Mark Hardy hockeydraftcentral.com. Viitattu 27.1. 2009. (englanniksi)
• Mark Hardy Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)