Marjovo

Marjovon kunnan pinta-ala on 200,95 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa ja idässä Marjovon piirin Molvotitsyn kuntaan, etelässä Tverin alueeseen sekä lännessä Moisejevon kuntaan. Pinta-alasta 74,1 % on metsää ja 20,3 % maatalousmaata. Seutu kuuluu Valdain ylängön reuna-alueeseen. Tärkeimmät joet ovat Marjovka, Ozeretšnja, Kamenka, Stabenka ja Olšanka. Hyötykaivannaisia ovat hiekka, sora ja turve.[1]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 24 kylää: Afanosovo, Bolšoje Djomkino, Hvaljovo, Lipje, Lug, Maloje Djomkino, Mantsy, Morozovo, Novoje Gridino, Novoje Lukoškino, Olšanka, Osinovik, Polenovštšina, Popovka, Rudakovo, Šinkovo, Slatino, Smykovo, Star, Staroje Gridino, Staroje Lukoškino, Suhaja Niva, Tatary ja Vladytšno. Marjovon ohella toinen suurempi asutuskeskus on vajaan 300 asukkaan Lipje. Kolmessa kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[1]

Marjovo mainitaan ensimmäisen kerran 1100-luvun kronikoissa. 1400-luvulla laaditussa Novgorodin ja Pihkovan kaupunkien luettelossa se esiintyy nimellä Moreva. Novgorodin Derevan viidenneksen kuulunut Morevan volosti kuvataan vuoden 1495 verokirjassa. Metsien ja soiden keskellä sijainneeseen volostiin kuului 209 kylää ja 734 verotettavaa talonpoikaa, jotka harjoittivat muun muassa sepän ammattia ja turkismetsästystä sekä keräsivät hunajaa.[1]

1500-luvun lopussa seutu joutui liettualaisten hyökkäysten kohteeksi ja vuosina 1612–1617 se oli liettualaisten ja ruotsalaisten miehittämä. Vuonna 1620 Morevan volosti oli lähes autio, mutta seuraavina vuosina sen asukkaat alkoivat palata koteihinsa. 1800-luvulla seutu kuului Demjanskin kihlakuntaan Moisejevon volostina, jonka keskuspaikkana toimi Marjovon kylä. Ennen maaorjuuden lakkauttamista vuonna 1861 volostin 72 kylässä asui 1477 miespuolista talonpoikaa, jotka kuuluivat 31 tilanomistajalle.[1]

Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen talonpojat alkoivat hakeutua töihin Pietariin ja muihin kaupunkeihin. 1920-luvulla seudulle syntyi pienteollisuutta ja talonpojat alkoivat muuttaa kylistä huuttoreille. Seudun ensimmäinen kolhoosi perustettiin vuonna 1929.[1]

Moisejevon volosti liitettiin Demjanskin kihlakunnasta erotettuun Molvotitsyn piirin vuonna 1927. Seuraavana vuonna perustettiin Marjovon kyläneuvosto. Toisen maailmansodan aikana piiri oli saksalaisten miehittämä syyskuusta 1941 helmikuuhun 1943. Piirikeskus siirrettiin Molvotitsysta Marjovoon vuonna 1944. Vuonna 1966 piirin nimeksi tuli Marjovon piiri.[2]

Marjovosta on maantieyhteydet Demjanskiin, Holmiin ja Ostaškoviin. Lähin rautatieasema on Lytškovossa.[1]

Seudun pääelinkeinot ovat puunhankinta sekä maidon ja lihan tuotantoon erikoistunut maatalous. Lisäksi on pienimuotoista puunjalostusta ja elintarviketeollisuutta. Sijainniltaan syrjäinen Marjovo on yksi Novgorodin alueen köyhimmistä piireistä, joka on kärsinyt suuresti Neuvostoliiton hajoamista seuranneesta talouden romahduksesta.[1]

Julkisiin palveluihin kuuluu kaksi lastentarhaa, keskikoulu, lasten harrastuskeskus, piirin kulttuuritalo, kansantaiteen talo, kirjasto, piirisairaala ja vanhainkoti. Kylässä on parikymmentä kauppaa, pieni hotelli, muutama kahvila ja ruokala.[1]

Marjovo koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista sekä osittain puusta tai kivestä rakennetuista kaksikerroksisista asuintaloista. Maastoltaan hyvin vaihtelevalla kylällä ei ole selkeää asemakaavaa. Palvelut sijaitsevat sen koillisosassa.[1]

Seudulla on useita muinaisia hautapaikkoja. Marjovon kylän koillislaidalla Marjovkajoen rannalla sijaitsee keskiaikainen muinaislinna. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu 1700-luvulla rakennettu Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kirkko, jota käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa. Kylässä toimii kotiseutumuseo.[1]

• Marjovon kunnan sivusto (venäjäksi)
• Marjovon piirin sivusto (venäjäksi)