Marjo Matikainen-Kallström
Marjo Tuulevi Matikainen-Kallström (o.s. Matikainen, s. 3. helmikuuta 1965 Lohja)[1] on suomalainen kilpailu-uransa lopettanut hiihtäjä ja moninkertainen arvokisavoittaja. Hän toimi europarlamentaarikkona, kokoomuksen kansanedustajana ja Espoon kaupunginvaltuutettuna. Hän oli puolueensa varapuheenjohtaja kesäkuuhun 2006 asti.
Marjo Matikainen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Marjo Matikainen-Kallström |
Syntynyt | 3. helmikuuta 1965 Lohja |
Uran tiedot | |
Seura | EHS |
Laji | maastohiihto |
Maailmancup | |
Kaudet | 1984–1989 |
Voitot | 8 |
Palkintokorokkeella | 17 |
Tietolaatikko päivitetty 6.3.2019 |
|
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Naisten hiihto | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Calgary 1988 | 5 km (p) | |
Pronssia | Sarajevo 1984 | 4×5 km viesti | |
Pronssia | Calgary 1988 | 4×5 km viesti | |
Pronssia | Calgary 1988 | 10 km (p) | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Oberstdorf 1987 | 5 km (p) | |
Kultaa | Lahti 1989 | 15 km (p) | |
Kultaa | Lahti 1989 | 4×5 km viesti | |
Hopeaa | Oberstdorf 1987 | 10 km (p) | |
Hopeaa | Lahti 1989 | 10 km (v) | |
Pronssia | Lahti 1989 | 10 km (p) | |
Pronssia | Lahti 1989 | 30 km (v) |
Urheilu-ura
Matikainen oli 1982 nuorten MM-kisoissa Suomen viestipronssia voittaneessa joukkueessa. Seuraavana vuonna hän voitti nuorten MM-kisoissa viestikultaa. Matikainen voitti ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa vuonna 1984. Samana vuonna hän oli Sarajevon olympialaisissa viidellä kilometrillä 22. ja oli mukana Suomen viestijoukkueessa, joka voitti olympiapronssia. Seefeldin MM-kisoissa 1985 Matikainen sijoittui viidellä kilometrillä 11:nneksi ja viestissä neljänneksi. Seuraavana vuonna hän voitti hiihdon maailmancupin ja vuoden lopuksi hänet valittiin Suomen vuoden urheilijaksi.[2]
Matikainen voitti Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 kultaa viidellä kilometrillä ja hopeaa kymmenellä kilometrillä. Hän hiihti neljänneksi 20 kilometrin kilpailussa. Hän uusi maailmancupin ja Suomen vuoden urheilija -voittonsa. Seuraavana vuonna Calgaryn olympialaisissa Matikainen voitti olympiakultaa viiden kilometrin kilpailussa. Kymmenen kilometrin henkilökohtaisella matkalla ja viestissä hän saavutti olympiapronssia. Hän voitti myös kauden maailmancupin. Lahden MM-kisoissa 1989 Matikainen voitti MM-kultaa 15 kilometrin perinteisen tyylin hiihdossa ja MM-hopeaa kymmenen kilometrin vapaan tyylin kisassa. Kisojen kymmenen kilometrin perinteisen ja 30 kilometrin vapaan tyylin kilpailuista hän voitti molemmista MM-pronssia. Lisäksi hän oli mukana Suomen viestijoukkueessa, joka voitti MM-kultaa. Hänet valittiin vuoden lopuksi Suomen vuoden urheilijaksi.[2]
Juniori-ikäisenä Matikainen juoksi nuorten SM-tasolla 800 metriä ja osallistui maastokisoihin. Hänen ennätyksensä 800 metrillä on 2.16,42 vuodelta 1986. Yleisurheilussa Matikaisen seura oli Espoon Tapiot.[3]
Saavutukset
Matikainen voitti hiihdossa 11 arvokisamitalia. Henkilökohtaisilla matkoilla hän voitti kolme kultaa: viiden kilometrin perinteisellä hiihtotavalla Obertsdorfin MM-kisoissa 1987 ja Calgaryn olympialaisissa 1988 sekä 15 kilometrin perinteisessä hiihdossa Lahden MM-kisoissa 1989. Matikainen voitti hiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun vuosina 1986–1988.
Matikainen valittiin Vuoden urheilijaksi 1986, 1987 ja 1989.[4] Hänet valittiin neljä kertaa 1986–1989 pääkaupunkiseudun parhaaksi urheilijaksi.[2] Hän lopetti huippuhiihdon 24-vuotiaana keväällä 1989.[5]
Doping-epäilyt
Huhtikuussa 2008 Nelosen uutiset kertoi, että Matikaisen pöydällä oli ollut EPO-hormonipullo hiihtomaajoukkueen leirillä vuonna 1988. Nelosen tiedot perustuvat kahden maajoukkueen jäsenen (Erja Kuivalainen ja Jaana Savolainen)[6] valaehtoisiin lausuntoihin. Matikainen-Kallström kiisti olleensa koskaan uransa aikana tekemisissä EPO-hormonin tai muiden kiellettyjen aineiden kanssa.[5] EPO on ollut Kansainvälisen olympiakomitean kiellettyjen aineiden listalla vuodesta 1990.[7]
Kesäkuussa 2008 myös Suomen maastohiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö väitti Matikaisen käyttäneen dopingia hiihtomenestyksen saavuttamiseen.[8] Matikainen-Kallströmistä tehtiin tietojen perusteella rikosilmoitus, mutta syyttäjä ei löytänyt väitteille näyttöä.[6]
Työura ja politiikka
Eduskuntavaalit | ||||
---|---|---|---|---|
Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
2003 | Uusimaa | 10 807 | valittiin | [9] |
2007 | 6 249 | valittiin | ||
2011 | 3 360 | valittiin | ||
Kunnallisvaalit | ||||
Vuosi | Kunta | Äänet | Tulos | |
2004 | Espoo | 2 457 | valittiin | [9] |
2008 | 2 536 | valittiin | ||
Europarlamenttivaalit | ||||
Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
1996 | Suomi | 77 120 | valittiin | [10] |
1999 | 107 444 | valittiin | [11] |
Urheilu-uransa jälkeen Matikainen-Kallström valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1992. Hän on työskennellyt Imatra Steelillä (1989–1990), Neste Oy:ssä (1992), IVO International Oy:ssä (1992–1995) ja ennen siirtymistään politiikkaan Posiva Oy:ssä (1996).[1]
Vuoden 1996 europarlamenttivaaleissa Matikainen-Kallström valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kokoomuksen listalta. Hän sai puolueessaan Kirsi Pihan (147 066 ääntä) jälkeen eniten ääniä (77 120 ääntä).[10] Matikainen-Kallström uusi paikkansa vuoden 1999 eurovaaleissa kokoomuksen ääniharavana ja maan toiseksi suurimmalla äänimäärällä (107 444 ääntä).[11]
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Matikainen-Kallström valittiin kansanedustajaksi, mutta hän istui europarlamenttikautensa loppuun, ja hänen tilalleen eduskuntaan nousi runsaan vuoden ajaksi Tapani Mäkinen. Matikainen-Kallström palasi eduskuntaan europarlamenttikautensa päätyttyä heinäkuussa 2004. Hänet valittiin jatkokausille vuosien 2007 ja 2011 vaaleissa.[1] Lokakuussa 2014 Matikainen-Kallström ilmoitti, ettei asetu ehdolle enää vuoden 2015 vaaleissa.[12] Hän oli eduskunnassa jäsen talousvaliokunnassa (2007–2015, vuosina 2011–2015 varapuheenjohtaja), suuressa valiokunnassa (2004–2006, 2006–2007), tulevaisuusvaliokunnassa (2004–2006, 2006–2011) ja eduskunnan pankkivaltuustossa (2011–2015).[1]
Matikainen-Kalström toimi Espoon kaupunginvaltuustossa vuosina 2005–2012. Hän on vuodesta 2011 Karjalan Liiton ja Tekniikan Akateemiset TEK:n puheenjohtaja.[1] Hän on myös Neo Industrial -sijoitusyhtiön hallituksen jäsen vuodesta 2015.[13] Jättäydyttyään politiikasta Matikainen-Kallström perusti yrityksen nimeltä HAVU&PER Oy,[14] jonka nimi viittaa hänen tunnettuun huudahdukseensa ”Havuja, perkele!” Oberstdorfin MM-kisoissa 1987[15].
Yksityiselämä
Matikainen-Kallström on ollut vuodesta 1995 naimisissa Arne Matias Kallströmin kanssa. Heillä on kolme lasta.[1]
Arvokisamitalit
Olympialaiset
- Sarajevo 1984 – pronssi viestistä
- Calgary 1988 – kulta (5 km p), kaksi pronssia (10 km p ja viesti)
MM-kisat
- Oberstdorf 1987 – kulta (5 km p) ja hopea (10 km p)
- Lahti 1989 – kaksi kultaa (15 km p ja viesti), hopea (10 km v), kaksi pronssia (10 km p ja 30 km v)
Lähteet
- Marjo Matikainen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Soukola, Timo: / Matikainen-Kallström, Marjo (1965—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
- .aspx Marjo Matikainen-Kallström. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 11, 1990, s. 33. Sporttikustannus, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
- Marjo Matikainen (maksullinen palvelu / vaatii kirjautumisen) Tilastopaja. Viitattu 14.8.2018.
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 325. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- Nelosen uutisten väite: Marjo Matikaisen pöydällä epoa vuonna 1988 Ilta-Sanomat. 8.4.2008. Helsinki: Sanoma Oy. Viitattu 8.9.2015.
- Matikainen-Kallströmin epäily perustui Kyröön ja epo-pulloon Yle Urheilu. 27.10.2010 (päivitetty 5.6.2012). Yleisradio Oy. Viitattu 8.9.2015.
- Erytropoietiini (EPO) ja sen dopingkäytön osoittaminen (PDF) Suomen Antidopingtoimikunta. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 8.9.2015.
- Kyrö: Sain Vähäsöyringiltä dopingia, Matikainen valehdellut Yle Urheilu. 17.6.2008 (päivitetty 26.4.2012). Viitattu 8.9.2015.
- Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
- Europarlamenttiin 1996 vaaleissa valitut ehdokkaat 24.10.1996. Oikeusministeriö. Arkistoitu 15.9.2005. Viitattu 3.7.2016.
- Europarlamenttivaalit 1999: Valitut europarlamentaarikot Tilastokeskus. Viitattu 3.7.2016.
- Ahtokivi, Ilkka: Marjo Matikainen-Kallström ei asetu ehdolle eduskuntavaaleissa Verkkouutiset. 20.10.2014. Kansalliskustannus Oy. Viitattu 8.9.2015.
- Hallituksen jäsenet Neo Industrial. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 8.9.2015.
- Karisto, Ilkka: Mihin on kadonnut Marjo Matikainen-Kallström? Helsingin Sanomat. 5.9.2015. Sanoma Media Finland. Viitattu 8.9.2015.
- Lindfors, Jukka: Havuja… perkele! Yle Elävä arkisto. 29.1.2008 (päivitetty 3.2.2016). Viitattu 8.9.2015.
Aiheesta muualla
- Kotisivut
- Marjo Matikainen-Kallström Euroopan parlamentti.
- .aspx Marjo Matikainen-Kallström. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Marjo Matikainen rikkoi venäläisnaisten rintaman voittamalla 5 kilometrin kilpailun Calgaryn talviolympialaisissa vuonna 1988. Yle Elävä arkisto. 21.1.2010 (päivitetty 22.11.2011).
1964: Klavdija Bojarskih | 1968: Toini Gustafsson | 1972: Galina Kulakova | 1976: Helena Takalo | 1980: Raisa Smetanina | 1984: Marja-Liisa Hämäläinen | 1988: Marjo Matikainen | 1992: Marjut Lukkarinen | 1994: Ljubov Jegorova | 1998: Larisa Lazutina |