Marjasavikka

Marjasavikka eli mansikkapinaatti (Blitum virgatum) on revonhäntäkasvien heimoon kuuluva yksivuotinen ruoho, jonka kypsät pähkylähedelmät muodostavat huomiota herättävän, marjamaisen rykelmän.[1]

Marjasavikka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Chenopodioideae
Suku: Murosavikat Blitum
Laji: virgatum
Kaksiosainen nimi

Blitum virgatum
L.
Synonyymit
  • Chenopodium foliosum
  • Chenopodium virgatum
Katso myös

  Marjasavikka Wikispeciesissä
  Marjasavikka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Marjasavikan kypsiä pähkylähedelmiä ja lehtiä.

Marjasavikka kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Kasvi on yleisväritykseltään vihreä ja lähes kalju. Varsi on tavallisesti pysty, haarat ovat pitkiä. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia ja kookkaita. Niiden lapa vaihtelee kolmiomaisesta keihäsmäiseen ja on tiheään isohampainen. Ylimmät lehdet ovat lyhytruotisia ja lavaltaan keihäsmäisiä. Marjasavikan kukinto on ylös asti lehdekäs ja katkonaisen tähkämäinen. Kukinnon sykeröt ovat lehtihankaisia, tiiviitä ja niiden kukat ovat osin yhdiskasvuisia. Kukan kehä on 3–5-lehtinen ja se muuttuu pähkylän kypsyessä meheväksi ja punaiseksi. Tällöin kukkasykerö muodostaa marjamaisen rykelmän, josta kasvi on saanut myös nimensä. Suomessa marjasavikka kukkii heinä-elokuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Siemen on tavallisesti vaaka-asennossa, kooltaan 1–1,5 mm pitkä, pyöreä ja tylppäreunainen.[2]

Laji muistuttaa suuresti mykerösavikkaa (Blitum capitatum).[1]

Levinneisyys

Marjasavikan päälevinneisyysalue ulottuu Bulgariasta ja Romaniasta läpi Etelä- ja Keski-Ukrainan Etelä-Venäjälle ja edelleen Etelä-Siperiaan. Lajilla on yhtenäinen esiintymisalue myös Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan. Satunnaisemmin lajia tavataan suuressa osassa Eurooppaa Britteinsaaria, Islantia ja mantereen pohjois- ja eteläosia lukuun ottamatta. Lajia tavataan myös paikoitellen Turkissa ja Keski-Aasiassa. Ihmisen mukana marjasavikka on levinnyt myös Pohjois-Amerikan itäosiin.[3]

Suomessa marjasavikkaa on tavattu paikoitellen Etelä-Lappia myöten. Eniten esiintymiä on havaittu Etelä-Suomesta.[1][4]

Elinympäristö

Suomessa marjasavikka on uustulokas, jota on tavattu myllyillä, satamissa ja rautatieasemilla. Toisinaan sitä esiintyy myös viljelykarkulaisena.[1]

Käyttö

Marjasavikka on vanha viljelyskasvi, jonka lehtiä voi nauttia pinaatin tapaan. Nykyään sen viljely ravinnoksi on kuitenkin harvinaista, mutta sitä kasvatetaan koristekasvina.[1][3]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 131.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 126, 131.
  3. Den virtuella floran: Bärmålla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Marjasavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.3.2013.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.