Marja Korhonen

Marja Korhosen vanhemmat olivat näyttelijät Jaakko Korhonen ja Heidi Blåfield.[3] Korhonen ja hänen pari vuotta nuorempi sisarensa Heidi Elina Korhonen olivat orpoja. Vanhemmat olivat eronneet vuonna 1929. Heidän äitinsä Heidi Blåfield kuoli angiina­myrkytykseen 1931 ja Jaakko Korhonen kuoli vuonna 1935 saatuaan sarkooman polveen näyttämöllä tapahtuneen loukkaantumisen seurauksena. Marja ja Heidi Korhonen muuttivat äitinsä vanhempien hoteisiin Mänttään. Mäntässä tytöt leikkivät usein teatteria, mutta nuori Korhonen ei halunnut esiintyä koulussa. Hän valmistui Keskikoulusta keväällä 1939.

Keskikoulun jälkeen Korhonen opiskeli Porvoon naisopistossa ja valmistui yli­oppilaaksi vuonna 1943.[1] Toisen maailmansodan aikana hän kuului Lotta Svärd -järjestöön. Hän jatkoi opintojaan Teatteri­koulun ensimmäisellä vuosikurssilla 1943–1945.[1] Tällöin hän koki joutuvansa elämään niin voimakkaasti kuuluisien vanhempiensa varjossa, että vaihtoi nimensä Marja Koros­kariksi. Näyttelijä Aku Korhonen toivoi hänen kuitenkin palauttavan itselleen ”hyvän Korhosen nimen”. Marja Korhonen ja Aku Korhonen eivät olleet sukua toisilleen. Marja Korhonen soitti kirkko­herran­virastoon ja vaihtoi takaisin entisen nimensä.

Päästyään Teatteri­koulusta Marja Korhonen näytteli kaksi vuotta Porin Teatterissa ja siirtyi Turun kaupunginteatteriin vuosiksi 1947–1955.[1] Turun aikana hän tapasi tulevan miehensä Helge Heralan. Nuori­pari muutti Helsinkiin vuonna 1955 ja näytteli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1955–1959 ja uudelleen 1961–1963.[1] Kansan­teatterissa Korhonen näytteli muun muassa Niska­vuoren nuorta emäntää vuonna 1957. Sekä Korhonen että Herala siirtyivät Suomen Kansallisteatteriin 1963.[1] Korhonen ryhtyi vapaaksi näyttelijäksi seitsemän­toista Kansallisteatterin vuoden jälkeen 1980.[4] Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1979.[5]

Korhonen opetti improvisaatiota Teatteri­koulussa tuntio­pettajana vuodesta 1965. Hän oli koulussa erilaisissa työ­suhteissa vuoteen 1998 asti. Kansallis­teatterin kautensa jälkeen hän perusti oman improvisaatio­koulun ja antoi sille nimen Ämmä K. – omien nimi­kirjaimiensa mukaisesti.[3][4]

Teatterin lisäksi Korhonen on näytellyt useissa elo­kuva­rooleissa. Vuonna 1951 valmistui kaksi elo­kuvaa, joissa Korhosella on merkittävä rooli: Rovaniemen markkinoilla ja Sadan miekan mies. Korhonen oli taitava koomikko, ja hän näytteli merkittävämpien filmi­roolien ohella lukuisia sivuosia elo­kuvissa neljä vuosi­kymmentä. Hänet muistetaan hyvin myös televisio­sarjasta Ilkamat. Radioteatterin puolella hän tuli tunnetuksi muun muassa lasten­kuunnelma Noita Nokinenän pää­roolista.[6]

Korhonen oli naimisissa näyttelijä Helge Heralan kanssa. Heillä oli kolme lasta: Jarkko, Turo ja Heidi Herala, joka on myös näyttelijä. Korhosen ja Heralan esikois­poika Jarkko kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1974. Heidän pojan­tyttärensä Niina Herala on tunnettu julkisuudessa mallina ja juontajana.

Sairastuttuaan Alzheimerin tautiin Korhonen muutti helsinkiläiseen Riista­vuoren palvelu­kotiin miehensä kanssa, jolta oli jouduttu amputoimaan jalat diabeteksen takia. Ennen sairastumistaan Korhonen oli seurannut aktiivisesti tyttärensä näyttelijän­työtä. Herala sen sijaan oli teatteri­katsomossa viimeisiin vuosiinsa saakka. Helge Herala kuoli helmi­kuussa 2010.

Pääartikkeli: Marja Korhosen filmografia

• Sadan miekan mies (1951)
• Rovaniemen markkinoilla (1951)
• Ilkamat (1970)

• Kuka kukin on 1978 Project Rune­berg. 12.6.2015. Otava. Viitattu 2.11.2015.
• Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa: teatteri­koulun ensimmäinen kurssi 1943–1945. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20232-4.
• Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.

• Himberg, Petra: Marja Korhonen halusi elää nyt ja huomenna, ei eilen Yle Elävä arkisto. 5.11.2014 (päivitetty 8.12.2017).