Marintoumania

Marintoumanian kunta sijaitsee historiallisen Diombougoun alueen itäisimmässä osassa. Se rajoittuu koillisessa Yélimanén piirin Tringan, kaakossa Bafoulabén piirin Diakonin ja etelässä Tomoran, lännessä Kayesin piirin Ségalan ja Kouniakaryn ja pohjoisessa Séro Diamanoun kuntiin.[2] Pohjoisessa ja etelässä on vuoria ja tasankoja, joita erottaa Krigoun jokilaakso[3]. Muita jokia ovat Koussounké, Gari ja Kelaga[4]. Kasvillisuus on kunnan pohjoisosassa metsä- ja ruohoaroa, etelässä pensas- ja ruohoaroa[5].

Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Vuodenaikoja on kolme: kuiva kausi maaliskuusta kesäkuuhun, sadekausi kesäkuusta syys-lokakuuhun ja loka-marraskuussa alkava kylmä kausi. Kuuman kauden lämpötila on keskimäärin 40 ja sadekauden 35 astetta. Vuotuinen sademäärä on 500–600 millimetriä.[6]

Kuntaan kuuluu kymmenen kylää: Gourel Samba, Hamdallaye, Marila, Kolomé, Koumbiné Dar Salam, Marintoumania, Oussoubidiandia, Sabouciré Madigata, Tintila ja Walila. Lisäksi on muutamia pikkukyliä.[2] Kuuden kylän asukkaat ovat fulbeja, kolmen soninkeja ja yhden bambaroita[7]. Uskonnoltaan kaikki ovat muslimeja, mutta monet noudattavat myös perinteiseen uskontoon liittyviä tapoja[8].

Osa väestöstä käy kausitöissä lähikunnissa ja Kayesissa. Nuoret miehet pyrkivät muuttamaan kaupunkeihin tai ulkomaille.[9]

Perimätiedon mukaan seudun ensimmäiset asukkaat ovat saapuneet muinaisesta Ghanan kuningaskunnasta. Ensimmäisenä tulivat soninket, sen jälkeen kahdessa aallossa bambarat, myöhemmin fulbet ja viimeisinä khasonkat, jotka sittemmin joutuivat väistymään. Vanhimmat kylät ovat Marintoumania ja Walila. Ranskan siirtomavallan aikana kunnan alue kuului Koniakaryn kantoniin ja vuodesta 1960 lähtien Ségalan arrondissementtiin.[10]

Kunnan läpi kulkee Bamakon ja Kayesin välinen päällystetty valtatie RN1. Kylien liikenneyhteydet ovat silti heikot.[11]

Seudun pääelinkeino on maatalous. Tärkeimmät viljelykasvit ovat maissi, hirssi, durra, maapähkinä, riisi, lehmänpapu ja kurpitsa. Paikallisen ruokavalion perustan muodostavat hirssi ja maissi. Maapähkinää ja riisiä myydään naapurikyliin, Kouniakaryyn ja Kayesiin. Pullokurpitsaa viedään Kayesiin, Bamakoon, lähialueille ja naapurimaihin.[12] Lisäksi viljellään vihanneksia ja hedelmiä[13].

Toinen tärkeä elinkeino on etupäässä laiduntamiseen perustuva karjanhoito. Kotieläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit, hevoset ja siipikarja. Karjaa myydään lähinnä Koniakaryyn ja Kayesiin. Karjanhoidon tuottavuus on heikko kuten muuallakin Malissa.[14]

Lisäksi harjoitetaan villihedelmien ja arabikumin keräilyä, pienimuotoista kalastusta ja käsityöammatteja[15]. Talouden infrastruktuuria edustavat Kouniakaryn tori kauppoineen, vuonna 2003 perustettu Marintoumanian viljapankki, myllyt, leipäuunit, teurastajat, polttoaineen myyntipaikat ja neljä mikrolainakassaa. Sähköverkkoa kunnassa ei ole ja puhelinverkon kantavuus on heikko.[16]

Kunnassa toimii viisi alakoulua, koulutus- ja kehittämiskeskus (CED) sekä joukko lukutaitokeskuksia ja koraanikouluja[17]. Terveyspalvelut sijaitsevat naapurikunnissa[18]. Vesihuolto käsittää joukon kaivoja ja kaksi porakaivoa. Juomaveden määrä on riittämätön ja laatu heikko.[19]

Paikallinen nähtävyys on Marintoumanian kylän yläpuolella kohoava Tapakoulou, joka tarinan mukaan on vuoreksi muuttunut hirssikeko. Pyhänä pidetyn paikan mehiläisillä ja puilla uskotaan olevan parantava vaikutus.[10]

Matkailua alueelle ei ole, mutta sen kehittämistä suunnitellaan yhdessä Kouniakaryn ja muiden lähikuntien kanssa[20].

• Monographie de la commune rurale de Marintoumania developpementlocal-sahel.org. 2009. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 16.7.2016.