Marika Hara

Ostródan MM-kilpailuissa 2008 Hara voitti viestissä kultaa joukkuetovereinaan Maija Lång ja Ingrid Stengård ja pitkältä matkalta hopeaa.[5] Nidan EM-kilpailuissa 2008 hän voitti viestissä kultaa ja sprintissä pronssia. Viestissä hänen kanssaan pyöräsuunnistivat Kirsi Korhonen ja Ingrid Stengård. Seuraavana vuonna Hara uusi EM-viestikultansa Tarja Vesannon ja Ingrid Stengårdin kanssa.[6] Ben Shemenin MM-kilpailuissa 2009 hän voitti kultaa keskimatkalta ja hopeaa sprintistä.[4][7] Montalegressa 2010 hän oli ankkurina MM-hopeaa tuoneessa Suomen joukkueessa. Lisäksi hän voitti sekä pitkän että keskimatkan MM-pronssia.[5] Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kolmanneksi.[4] Vicenzan MM-kilpailuissa 2011 hän sijoittui sprintissä hopealle.[5] Vuoden 2011 EM-kisoissa Venäjällä Hara otti mitalin jokaiselta henkilökohtaiselta matkalta, voittaen sprintin ja pitkän matkan kilpailut.[8] Vuonna 2011 Hara voitti maailmancupin.[4]

Vuoden 2012 MM-kilpailuissa Hara saavutti pitkällä matkalla pronssia ja viestissä kultaa.[5] Vuonna 2012 hän voitti toistamiseen maailmancupin.[4] Vuoden 2013 EM-kilpailuissa hän voitti kultaa sprintissä, sprinttiviestissä ja viestissä. Saman vuoden MM-kilpailuissa hän voitti kultaa keskimatkalla ja pitkällä matkalla sekä viestissä.[5][9] Maailmancupin hän voitti kolmannen kerran.[4] Vuonna 2014 menestys jatkui sprintin maailmanmestaruudella, viestin MM-hopealla ja keskimatkan MM-pronssilla. Maailmancupissa hän sijoittui toiseksi. Vuonna 2015 Hara voitti viestissä maailmanmestaruuden mutta jäi henkilökohtaisissa lajeissa sijoille 6–7. EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia sprintissä, keskimatkalla ja sprinttiviestissä.[4]

Vuonna 2016 Hara voitti maailmanmestaruuden viestissä ja saavutti MM-hopeaa sprintissä. Vuonna 2017 hän voitti sprintissä ja viestissä maailmanmestaruuden sekä saavutti EM-hopeaa sprinttiviestissä.[4] Vuonna 2018 Hara jäi ilman arvokisavoittoa ensi kertaa sitten vuoden 2010, sillä hänen ainoat mitalinsa olivat MM-pronssi naisten viestissä ja EM-pronssi sekaviestissä.[4][10] Henkilökohtaisilla matkoilla hän oli parhaimmillaan viides MM-sprintissä.[4][11] Vuonna 2019 hän saavutti MM-kilpailuissa hopeaa viestissä ja pronssia keskimatkalla sekä EM-kilpailuissa pronssia sprinttiviestissä.[4] Vuonna 2020 arvokilpailut jäivät pitämättä koronaviruspandemian vuoksi.[12]

Kuortaneen MM-kilpailuissa 2021 Hara sai neljä mitalia. Hän voitti kultaa sprintissä sekä saavutti hopeaa viestissä ja pronssia keskimatkalla ja pitkällä matkalla.[2][4] EM-kilpailuissa hän ei yltänyt mitaleille. Maailmancupissa Hara palasi kärkikolmikkoon, kun hän oli yhteispisteissä kolmas.[4] Vuonna 2022 Hara voitti maailmanmestaruuden viestissä.[3] Saman vuoden EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia sprintissä mutta sekaviesti päättyi hylkäykseen ankkuri Samuel Pökälän otettua mukaansa väärän kartan.[13][14]

Hara osallistui hiihtosuunnistuksen nuorten MM-kilpailuihin vuonna 2004 ja 2006. Vuonna 2006 hän sijoittui viestissä neljänneksi joukkuetovereinaan Maarit Korpi ja Paula Iso-Markku.[15] Vuonna 2013 Hara kilpaili aikuisten EM-kilpailuissa ja sijoittui keskimatkalla 13:nneksi, sprintissä 15:nneksi ja pitkällä matkalla 17:nneksi.[4]