Marija Abakumova
Marija Vasiljevna Abakumova (ven. Мария Васильевна Абакумова, s. 15. tammikuuta 1986[1]) on venäläinen keihäänheittäjä.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Marija Abakumova Daegun MM-kisoissa 2011 | |||
Maa: Venäjä | |||
Naisten keihäänheitto | |||
Olympialaiset | |||
Hylätty | Peking 2008 | keihäänheitto | |
MM-kilpailut | |||
Hylätty | Daegu 2011 | keihäänheitto | |
Hylätty | Berliini 2009 | keihäänheitto | |
Pronssia | Moskova 2013 | keihäänheitto | |
Universiadit | |||
Kultaa | Kazan 2013 | keihäänheitto |
Urheilu-ura
Abakumova aloitti urheilu-uransa rytmisenä kilpavoimistelijana. Hän ei kuitenkaan menestynyt siinä ja vaihtoi lajin uintiin. Uimisessa häntä kuitenkin kyllästyttivät pitkät harjoitussessiot ja hän kokeili nyrkkeilyä. Lopulta Abakumova löysi yleisurheilun, jossa siirtyi seitsenottelun ja aitajuoksun kautta keihäänheittoon vuonna 1998.[2]
Vuoden 2003 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Abakumova sijoittui neljänneksi. Hän voitti alle 20-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden Kaunasissa 2005 tuloksella 57,11. Yleisurheilun MM-kisoissa Osakassa vuonna 2007 hän oli seitsemäs tuloksella 61,43 ja saman vuoden alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa kuudes. Elokuun alussa 2008 Abakumova heitti Irkutskissa naisten Venäjän ja Euroopan alle 23-vuotiaiden ennätyksen 67,25.[3]
Pekingin olympialaisissa 2008 Abakumova heitti keihäänheiton finaalin neljännellä kierroksella Euroopan ennätyksen 70,78 metriä. Ennätys oli kuitenkin lyhytikäinen kun Tšekin Barbora Špotáková heitti viimeisellä kierroksella kilpailun voittoon tuloksella 71,42. Abakumovan suoritus kuitenkin hylättiin vuonna 2016, kun hänen Pekingin olympialaisissa antamansa dopingnäyte tutkittiin uudelleen ja siitä paljastui dehydrokloorimetyylitestosteronin käyttö[4]. Hän sai tapauksesta vuonna 2018 neljän vuoden kilpailukiellon (ajalle 18.5.2016–17.5.2020) ja hänen tuloksensa aikaväliltä 21.8.2008–20.8.2012 hylättiin jälkikäteen.[5] Hylättyihin tuloksiin sisältyi Berliinin MM-kisat 2009, Barcelonan EM-kisat 2010, Daegun MM-kilpailut 2011 ja Lontoon olympialaiset 2012. Berliinin MM-kisoissa Abakumova sijoittui alun perin kolmanneksi[6], EM-kisoissa 2010 viidenneksi[7], Daegun MM-kisoissa 2011 hän oli voittanut kultaa kisaennätyksellä 71,99[8] ja Lontoon olympialaisissa 2012 sijoittui kymmenenneksi. Myös Abakumovan dopingnäyte Daegun MM-kisoista 2011 osoittautui uudelleentutkimuksissa positiiviseksi dopingin suhteen.[9][5]
Heittolajien Euroopan talvicupin Abakumova voitti Jaltalla 2007, Splitissä 2008 ja Los Realejosissa 2009, vuonna 2005 Mersinissä hän oli toinen. Euroopan cupin superliigassa hän oli toinen Annecyssa 2008.
Yksityiselämä
Abakumova on kotoisin Stavropolista, josta hän muutti vuonna 2006 Krasnodariin. Hän opiskelee yliopistossa kansainvälistä taloutta.[2] Abakumova on naimisissa keihäänheiton arvokisamitalistin Dmitri Tarabinin kanssa. Heidät vihittiin lokakuussa 2012.[10]
Lähteet
- Marija Abakumova Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- Marija Abakumova Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
Viitteet
- Maria Abakumova bio The Beijing Organizing Committee for the Games of the XXIX Olympiad. Arkistoitu 26.2.2009. Viitattu 5.6.2009.
- Nickolai Dolgopolov, Rostislav Orlov: How Abakumova’s energetic feeling helped her premonition come true in Beijing theworlds.org. 8.1.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Abakumova sets Russian Javelin throw record RusAthletics. Viitattu 5.6.2009. (englanniksi)
- Neljä uutta käryä julki – joukossa keihäänheiton olympiamitalisti iltasanomat.fi. 13.9.2016. Viitattu 13.9.2016.
- Latest sanctions for doping and non-doping violations – September 2018 athleticsintegrity.org (pdf) (englanniksi)
- Nerius kruunasi uransa maailmanmestaruuteen Yle.fi. YLE. Viitattu 18.8.2009.
- Javelin Women Final European Athletics. 29.7.2010. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
- Abakumova vei huikean keihästrillerin Yle.fi. 2.9.2011. Viitattu 3.9.2011.
- Sanctions against Abakumova & Lebedeva announced by AIU Sports Integrity Initiative. 10.9.2018. Viitattu 25.5.2019.
- Wedding bells in Russia and Belarus european-athletics.org. 8.10.2012. European Athletics. Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)