Marie Sophie Schwartz

Schwartz kirjoitti 35 romaania, 115 novellia ja runsaasti lehtiartikkeleita ja pieniä kirjoitelmia. Hänen läpimurtoromaaninsa oli Mannen af börd och qvinnan af folket (1858), josta hänet edelleen tunnetaan[2][3] Teos on julkaistu suomeksi nimellä Aatelismies ja kansan nainen (1915).

Schwartz oli oman kertomansa mukaan kauppiaan tytär. Isä kuoli ennen tyttären kuolemaa, ja äiti jäi hyvin köyhiin oloihin. Myöhempien tietojen mukaan hänen äitinsä oli piika Carolina Birath (1796–1834) ja isä tuntematon, ehkä joku äidin työnantajaperheen miehistä.[1][2][4]

Schwartz oli puolitoistavuotias, kun Tukholman ulkopuolella Blockhusuddenissa asuva ylitullitarkastaja Trotzigin kanssa naimisissa oleva sukulainen otti hänet kasvatikseen. Kun hän oli yksitoistavuotias, hänen koulutuksensa keskeytyi, sillä kasvatusisä ajautui konkurssiin ja vähän myöhemmin kuoli. Varakkaat sukulaiset huolehtivat hänet suureen tyttökouluun, jota hän kävi kaksi vuotta. Joidenkin tietojen mukaan hän avioitui 1840 professori Gustaf Magnus Schwartzin kanssa,[1] mutta uudempien lähteiden mukaan he asuivat yhdessä[3] eikä heitä ollut vihitty, koska Schwartz oli edelleen virallisesti naimisissa katolisen toisen vaimonsa Caroline Schwartzin kanssa. He elivät kuitenkin kuin aviopari ja saivat kaksi poikaa.[4]

Marie Sofie Schwartz oli jo nuorena harrastanut kirjoittamista, joskaan ei julkisesti, ja hän sai 1851 naisten kirjoittamista väheksyneeltä mieheltään luvan etsiä kustantajan yhdelle kertomukselleen. Samana vuonna ilmestyi kirjailijanimellä Fru M. S. S.*** hänen ensimmäinen novellinsa "Förtalet". Sekä siinä että myös seuraavissa teoksissa näkyy vaikutusta Carl Anton Wetterberghin siihen aikaan suosituista tendenssiromaaneista ja ranskalaisista romaaneista. Esimerkiksi 1850-luvun puolivälin tienoilla kirjoitettu jatkoromaani Emancipationsvurmen (ilmestyi kirjana 1860) on kannanotto naisten vapautustaisteluun.[1]

Puolisonsa kuoltua 1858 Schwartz joutui taloudellisista syistä omistautumaan kirjoittamiselle vakavasti. Hän sai mainetta romaanilla Mannen af börd och qvinnan af folket (1858), jonka kuvaus on eloisaa ja kiinnostavaa mutta myös yksipuolista, ja sitä leimaa hänen vastenmielisyytensä etuoikeutettua aatelissäätyä kohtaan. Samoja etuja ja haittoja on hänen seuraavissa romaaneissaan muun muassa toisessa suositussa tendenssiromaanissa Arbetet adlar mannen (1859). Samaan aikaa julkaistiin kirjana melkein kaikki hänen lehdissä ja kalentereissa julkaisemansa kertomukset. Tutustuttuaan C. V. A. Strandbergiin (nimimerkki Talis Qualis) ja kirjailija Rosa Carléniin hän perehtyi englanninkieliseen kirjallisuuteen, etenkin Charles Dickensiin ja Julia Kavanaghiin, ja silloin alkoi hänen kirjoittamisessaan uusi vaihe, sillä englanninkielisen kirjallisuudella oli myönteinen vaikutus hänen kirjailijantyöhönsä. Nimettömästi julkaistu romaani Positivspelarens son (1863) kuvaa, kuinka omin ponnistuksin voi vapautua siitä taakasta, jonka vanhempien häpeä laskee miehen harteille. Useimmat Schwartzin kirjat on käännetty monille muille kielille, ja joitakin on julkaistu vain saksaksi.[1]

Perheromaanin muotoon kirjoitetuissa kirjoissaan Schwartz käsitteli ajan sukupuoli- ja luokkaristiriitoja, mutta pikemminkin alistuneesti. Hänen mestariteoksensa on Positivspelarens son (1863).[5][3] Aikalaiset kiittivät Schwartzin dialogeja, se sijaan henkilökuvausta pidettiin heikkona. Schwartz oli aikansa tuotteliaimpia ja käännetyimpiä kirjailijoita, mutta kritiikki suhtautui häneen nuivasti. Alf Henrikson kirjoittaa hakuteoksessa En uppslagsbok: "Hänen kirjansa [...] menestyivät erinomaisesti ja niitä käännettiin monille kielille. Niinpä niitä ei sisällytetä oikeaan ruotsalaiseen kirjallisuuteen."[2]

Marie Sophie Schwartzin ja Gustaf Magnus Schwartzin poikia ovat yritysjohtaja Viktor Schwartz (1843–1912) ja kielitieteilijä Eugène Schwartz (1847–1914).[6]

• Förtalet, 1851
• Passionerna, 1853
• Mannen af börd och qvinnan af folket, 1858
• Ett hämdens offer, 1859
• Arbetet adlar mannen, 1859
• Emancipationsvurmen, 1860
• Ädlingens dotter, 1860
• Skuld och oskuld, 1861
• Börd och bildning, 1861
• Positivspelarens son, 1863 (nimettömänä)
• Guld och namn, 1863
• Författarinnan och hennes man, 1864
• Den rätta, 1864
• Ungdomsminnen, 1864
• Mina lefnadsöden, 1865
• David Waldner, 1866
• Vexlande öden, 1871
• Sonsonen, 1872)
• Berthas anteckningar 1881

• Laulajat: Jutelma, mukailemalla suom. Arvo Lempiranta. Hagelberg, Tampere 1881 (Kirja Project Gutenbergissä)
• Novelleja suom. Heikki Juho Tallqvist. Tampere: Wesander 1885.
• Intohimot (Passionerna), Pori: Otto Andersin 1910.
• Aatelismies ja kansan nainen: romaani, suom. Saima Kolu. Hämeenlinna: Karisto 1915. Sarja: Kariston 50 p:n romaaneja, n:o 61–63.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marie Sophie Schwartz Wikimedia Commonsissa

• Marie Sophie Schwartzin teoksia Projekt Runebergissa