Marie Louise

Marie Louise Itävaltalainen (ransk. Marie-Louise d'Autriche, koko nimeltään Maria Ludovica Leopoldina Franziska Therese Josepha Lucia von Habsburg-Lothringen, myöhemmin Maria Luigia d'Asburgo-Lorena, Duchessa di Parma, Piacenza, e Guastalla, 12. joulukuuta 1791, Wien – 17. joulukuuta 1847, Parma)[1] oli Itävallan arkkiherttuatar, keisari Napoleon I:n toinen vaimo ja Ranskan keisarinna. Hänen isänsä oli Itävallan keisari Frans I.

Marie Louise.
Marie Louisen nimikirjoitus.

Elämäkerta

Arkkiherttuatar Marie Louise syntyi Wienissä Frans I:n ja hänen toisen vaimonsa, serkkunsa Molempain Sisiliain Maria Teresan, tyttärenä. Hänen isotätinsä Marie-Antoinette teloitettiin vuonna 1793 giljotiinilla Ranskan vallankumouksen yhteydessä.[2]

Itävallan keisari Frans I kärsi vakavia tappioita Ranskaa vastaan, minkä jälkeen uusi ulkoministeri Klemens von Metternich ryhtyi voittoisan Ranskan liittolaiseksi. Keisarin tytär Marie Louise annettiin puolisoksi perijättömälle Napoleonille, joka oli myös halukas naimaan Habsburgeihin, yhteen Euroopan vanhimmista hallitsijasuvuista, vahvistaakseen valtansa legitimiteettiä. Napoleonin edellinen avioliitto Joséphine de Beauharnais'n kanssa mitätöitiin.

18-vuotias Marie Louise nai 11. maaliskuuta 1810 Napoléonin (tuolloin 40-vuotias) välittäjän välityksellä, ja liitto vahvistettiin seremoniassa Louvren kappelissa 1. huhtikuuta 1810. 20. maaliskuuta 1811 Marie-Louise synnytti pojan Napoléon François Joseph Charlesin, joka sai Rooman kuninkaan arvonimen. Marie-Louise toimi myös Ranskan sijaishallitsijana huhtikuusta joulukuuhun 1812 Napoleonin Venäjä-retken aikana ja huhtikuusta 1813 tammikuuhun 1814 Napoleonin ollessa sotaretkellä Saksassa.[2]

Joseph-Boniface Franque: Marie Louise poikansa kanssa (1811)

Kun Napoleon luopui kruunusta huhtikuussa 1814, Marie Louise poikineen pakeni Pariisista Bloisiin ja sieltä Wieniin. Pariisin rauhassa 30. huhtikuuta 1814 hän sai pitää keisarillisen arvonimensä ja puhuttelunsa, ja sen lisäksi hän sai Parman, Piacenzan ja Guastallan herttuakunnat perinnöllisiksi omistuksikseen. Wienin kongressi muutti kuitenkin sopimusta, ja Parman herttuakunnasta tehtiin vain henkilökohtainen omistus, jonka hallitsijasta päätettäisiin Marie Louisen kuoleman jälkeen. Vuonna 1817 solmittiin sopimus, joka salli Marie Louisen jättää herttuakunnan Bourbon-suvun jäsenille. Vuonna 1884 päätettiin, että Guatalla periytyisi Modenan herttualle.

Vuonna 1821 Marie Louise nai matrimonium ad morganaticam rakastajansa Adam-Adalbert von Neippergin.[2] Pari sai kolme lasta, joista ensimmäinen syntyi ennen avioliittoa.

Lähteet
  1. britannica.com: Marie-Louise
  2. Emmanuelle Papot: Marie-Louise of Austria Napoleon. Viitattu 11.3.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.