Marianne Strengell

Marianne Strengell (24. toukokuuta 1909–9. toukokuuta 1998; myös Strengell-Hammarström) oli suomalainen tekstiilitaiteilija, joka työskenteli pääasiassa Yhdysvalloissa. Hän toimi opettajana Cranbrook Academy of Art –taidekoulussa vuosina 1937–1962 ja suunnitteli sisustustekstiilejä ja mattoja teollisuudelle sekä rakennuskohteisiin.

Marianne Strengellin isä oli arkkitehti ja kirjailija Gustaf Strengell ja äiti sisustusalalla toiminut Anna Strengell o.s. Wegelius. Lapsuudenkoti ja vanhempien työ vaikuttivat tyttären uraan ratkaisevasti.[1]

Uran alku Suomessa

Strengell valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiilitaiteen osastolta vuonna 1929 ja toimi heti valmistuttuaan suunnittelijana äitinsä johtamassa Ab Hemflit - Kotiahkeruus Oy sisustusliikkeessä. Hän suunnitteli Kotiahkeruudelle mattoja ja sisustuskankaita sekä muita tekstiilejä, joita myytiin yrityksen kaupassa Helsingissä. Strengell perusti vuonna 1934 arkkitehti Elna Kiljanderin kanssa Helsinkiin sisustusliikkeen Koti-Hemmet. Strengellin suunnittelemia tekstiilejä toteutettiin muun muassa Eduskuntataloon. Hän suunnitteli 1930-luvulla mattoja myös Kööpenhaminassa toimineelle Bo Aktieselskab –sisustusliikkeelle.

Tekstiilisuunnittelijana Yhdysvalloissa
Marianne Strengellin suunnittelema auton verhoilukangas Taj Mahal.

Vuonna 1937 arkkitehti Eliel Saarinen kutsui Marinne Strengellin Yhdysvaltoihin, Cranbrook Academy of Art –taidekouluun Michiganin osavaltiossa. Strengell toimi aluksi taideakatemian kudonnan opettajana ja siirtyi johtamaan tekstiilitaiteen osastoa Loja Saarisen jälkeen, vuosina 1942-1961. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa tekstiilisuunnittelijat Robert D. Sailors, Ed Rossbach ja Jack Lenor Larsen.

Marianne Strengellin tekstiilisuunnittelu perustui käsin tehtyihin kokeiluhin kangaspuilla ja kankaan rakenteen tutkimiseen. Hän korosti uusien teollisten materiaalien mahdollisuuksia ja tekstiilien merkitystä osana arkkitehtuuria. Strengellin tekstiilejä oli esillä mm. näyttelyssä Modern Textiles New Yorkin modernin taiteen museossa Museum of Modern Art (MoMA) vuonna 1945 Anni Albersin and Louise Bourgeois’n teosten rinnalla. Hänen tuotantoaan esiteltiin myös Helsingissä, Galleria Artekissa vuonna 1956.

Strengell kehitti uusien materiaalien käyttöä yhteistyössä teollisuuden kanssa, esimerkiksi Owens Corning Fiberglas –yrityksen kanssa vuosina 1946-1949 ja alumiinimateriaalia tuottavan Alcoan kanssa 1950-luvulla.  Strengellin tunnetuin tekstiili on auton verhoilukangas Taj Mahal , joka tehtiin vuoden 1959 Chrysler Crown Victoriaa varten. Vuosina 1947–1955 Strengell suunnitteli kudottuja ja painettuja kankaita Knollille.

Strengell työskenteli Yhdysvalloissa yhteistyössä tunnettujen arkkitehtitoimistojen kanssa, kuten Skidmore, Owings & Merrill ja Eero Saarinen and Associates. Eero Saarisen toimiston kanssa toteutetuista hankkeista merkittävin oli General Motors Technical Center (Warren, Michigan). Strengell suunnitteli tekstiilejä myös yksityiskoteihin yhteistyössä mm. puolisonsa arkkitehti Olav Hammarströmin sekä Edward Durrell Stonen kanssa.

Strengell kehitti uusia kudontatekniikoita ja käytti kokeellisia materiaaleja myös käsin kudotuissa nukkamatoissa (ryijymatoissa) . Hän suunnitteli myös teollisesti valmistettuja ryijymattoja, joita tuottivat V’Soske Yhdysvalloista, Joto Japanista ja Tai Ping Kiinassa. Arvostettuna käsin kudonnan asiantuntijana Strengell toimi mm. YK:lle konsulttina kehittäen käsiteollista tekstiilituotantoa Japanissa ja Filippiineissä 1951 sekä Jamaikalla 1966–1967.

Yksityiselämä

Marianne Strengell asui vuodesta 1937 lähtien Yhdysvalloissa. Hän oli naimisissa yhdysvaltalaisen taiteilija Charles Yerkes Dusenburyn kanssa ja avioliitosta syntyi kaksi lasta. Myöhemmin hän avioitui suomalaissyntyisen arkkitehti Olav Hammarströmin kanssa.

Töitä kokoelmissa

Lähteet
  • Marianne Strengell, Knoll
  • Martin, Earl; Makovsky, Paul; Tigerman, Bobbye; Völker, Angela ja Ward, Susan (toim.): Knoll Textiles, s. 381-384. artikkeli Marianne Strengell, kirjoittanut Tartsinis, Ann Marguerite. New Haven, CT ja New York, NY: Bard Graduate Center ja Yale University Press, 2011. (englanniksi)

Viitteet
  1. Oral history interview with Marianne Strengell, 1982 January 8-December 16, Smithsonian Archives of American Art
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.