Marian evankeliumi

Marian evankeliumi on yksi apokryfisistä evankeliumeista. Se on gnostilainen kirjoitus, joka löydettiin Akhmimista, Egyptistä vuonna 1896 ja kuuluu Berliinin koodeksiin (BG 8502,1; sivut 7–19).[1]

Marian evankeliumi
Kirjailija tuntematon
Kieli muinaiskreikka (koinee), kopti
Genre evankeliumi
Julkaistu 200-luku?
Suomennos
Suomentaja Antti Marjanen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2005
ISBN 951-0-30859-5
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia

Kirjoitus on nimetty Marian evankeliumiksi. Monesti on esitetty, että evankeliumi olisi Magdalan Marian nimiin laitettu evankeliumi, ja siksi se tunnetaan joskus tällä nimellä. Kirjoitus ei kuitenkaan mainitse hänen toista nimeään, ja periaatteessa kyseessä voisi olla kuka tahansa Uuden testamentin kuudesta muusta Mariasta. Kirkkoisiltä on säilynyt viittauksia Marian evankeliumin nimellä kulkeneeseen teokseen 200-luvulta.

Kirjoituksen hankki Dr. Rheinhardt Kairossa vuonna 1896. Kirjoitus julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1955 sen jälkeen kun Nag Hammadin kirjasto oli löydetty. Muista Berliinin koodeksin kirjoituksista löydettiin kopiot myös Nag Hammadista, mutta ei Marian evankeliumista. Näin Akhmimista löydetty versio on kirjoituksen ainoa tunnettu kopio. Kirjoitusten samankaltaisuuden vuoksi Marian evankeliumi julkaistaan kuitenkin usein yhdessä Nag Hammadin tekstien kanssa.

Katkelmallinen kirjoitus on säilynyt kahtena 200-luvulta olevana kreikankielisenä katkelmana ja pidempänä 400-luvulta peräisin olevana koptinkielisenä käännöksenä kreikankielisestä alkutekstistä. Kirjoituksessa on 18 sivua, mutta kopiosta puuttuvat sivut 1–6 ja 11–14. Myöhemmässä, 400-luvun versiossa naisopetuslapsen asemaa on puolusteltu enemmän, mikä osoittaa, että kristinuskon suhtautuminen naisiin muuttui 200-luvulta 400-luvulle tultaessa.

Sisältö

Kirjoituksen alussa opetuslapset esittävät kysymyksiä ylösnousseelle Vapahtajalle ja saavat tältä vastauksia. Nimityksen 'Vapahtaja' perusteella kirjoitus voidaan ajoittaa toiselle vuosisadalle tai sitä myöhäisemmäksi.

Tämän jälkeen Vapahtaja lähtee ja oppilaat murehtivat, sanoen: ”Kuinka voimme mennä saarnaamaan valtakunnan evankeliumia tosi ihmisestä muille ihmisille? Kun he eivät säästäneet Vapahtajaa, kuinka he säästäisivät meitäkään?” (s. 9). Maria lohduttaa heitä ja alkaa miesoppilaiden pyynnöstä kertoa heille Vapahtajan sanoja, jotka hän tietää mutta muut eivät. Maria kertoo saamastaan näystä, mikä osoittaa gnostilaista vaikutusta.

Kirjoitus käsittelee lähinnä:

Suurin osa näistä käsitellään keskusteluna Marian ja muiden opetuslasten välillä. Maria esittää vastaukset. Vapahtajan lähdön jälkeen Maria toimii siis kirkon ylimpänä auktoriteettina, mikä osoittaa että kirjoituksen on tuottanut lahko, joka on katsonut Marian olleen lahkon perustaja tai joka on arvostanut Mariaa enemmän kuin muita apostoleja. Naispuolisen opetuslapsen suosiminen on saattanut johtua siitä, että hän on naispuolisena voinut edustaa gnostilaisen teologian Sofiaa eli Viisautta, Jeesuksen naispuolista syzygosta eli vastinparia.

Miesopetuslapset eivät kuitenkaan hyväksy opetusta suorilta käsin. Andreas kysyy: ”Mitä mieltä te olette Marian puheista? Minä en ainakaan usko, että Vapahtaja puhui näin. Tämä oli todella outoa opetusta”. Pietari puolestaan kysyy: ”Puhuiko Vapahtaja todella salaa, meidän tietämättämme, naisen kanssa? [..] Pitikö Vapahtaja häntä meitä parempana?” (s. 17)

Samanlainen vastakkainasettelu Marian ja muiden opetuslasten välillä esiintyy myös Tuomaan evankeliumissa, Pistis Sofiassa ja Koptilaisessa egyptiläisten evankeliumissa. Tämä saattaa heijastaa toisen vuosisadan kristityiden parissa olleita jännitteitä. Pietari ja Andreas edustivat ”oikeaoppista” suhtautumista, joka kielsi esoteeriset ilmestykset ja hylkäsi naisten auktoriteetin opettajina.

Kirjoituksen lopussa Maria esitetään Vapahtajan suosikkioppilaana, jota hän rakasti enemmän kuin muita oppilaita. Kirjoitusta on käytetty eräiden muiden gnostilaisten kirjoitusten kanssa tukemaan teoriaa, jonka mukaan Jeesus ja Maria olisivat olleet naimisissa. Tätä ei kuitenkaan voida perustella itse tekstillä.

Lähteet
  1. Marjanen, Antti: ”Johdanto”. Teoksessa Dunderberg & Marjanen 2005, s. 435–437.

    Kirjallisuutta

    Suomennos
    • Marian evankeliumi. Johdanto, käännös ja selitykset Antti Marjanen. Teoksessa Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus – gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä, s. 435–443. 2. täydennetty painos. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5.

    Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
    • The Gospel of Mary. Teoksessa Robinson, James M. (toim.): The Coptic Gnostic Library. Volume 3. A Complete Edition of the Nag Hammadi Codices (5 vols.). Brill, 2002. ISBN 978-90-04-11702-0. Koptinkielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
    • The Gospel of Mary. Teoksessa Robinson, James M. (toim.): The Nag Hammadi Library in English, s. 523–527. The Definitive Translation of the Gnostic Scriptures Complete in One Volume. Composition by E. J. Brill, The Netherlands. 3rd revised edition. HarperSanFrancisco, 1990. ISBN 0-06-066935-7. Englanninkielinen käännös.

    Muuta kirjallisuutta
    • Evans, Craig A.: ”Kyseenalaisia tekstejä – Osa II: Pietarin evankeliumi, Egerton-evankeliumi, Marian evankeliumi ja Markuksen salainen evankeliumi”, Jeesus-huijaus paljastuu, s. 93–118. Suomentanut Anne Leu. Juva: Perussanoma, 2015. ISBN 978-951-888-713-6.
    • Koivunen, Hannele: Madonna ja huora. Pohjautuu tekijän väitöskirjaan The woman who understood completely. 2. painos 2005. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13525-2.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.