Mariaanien taistelu

Mariaanien taistelu (tunnetaan myös nimellä operaatio Forager) oli Yhdysvaltain ja Japanin joukkojen välinen taistelu Mariaanien saarten hallinnasta toisessa maailmansodassa. Taistelun ohessa käytiin myös taistelut Saipanin, Palaun, Guamin, Tinianin, Peleliun ja Angaurin saarista. Japani oli vuonna 1941 miehittänyt saaret heti Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen.

Mariaanien taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Yhdysvaltain merijalkaväen joukkoja nousemassa maihin
Päivämäärä:

Kesä–marraskuu 1944

Paikka:

Mariaanit, Palaun saaret, Tyynimeri

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

 Yhdysvallat

 Japani

Komentajat

Chester Nimitz
Richmond K. Turner
Holland Smith
Raymond A. Spruance
Roy Geiger
Harry Schmidt
William H. Rupertus
Paul J. Mueller

Yoshitsugu Saito (kaatui)
Chuichi Nagumo (kaatui)
Jisaburo Ozawa
Kakuji Kakuta (kaatui)
Takeshi Takashina (kaatui)
Hideyoshi Obata (kaatui)
Kiyochi Ogata (kaatui)
Sadae Inoue
Kunio Nakagawa (kaatui)

Tappiot

9 500 kaatunutta

yli 63 000 kaatunutta

Taistelut alkoivat kesäkuussa 1944 ja päättyivät yhdysvaltalaisten voittoon marraskuussa 1944. Taistelussa menehtyi yli 63 000 japanilaissotilasta. Myöhemmin Yhdysvallat valtasi Filippiinit, Ogasawarasaaret ja Ryūkyūsaaret tammikuuhun 1945 mennessä.

Maihinnousut

Mariaaneja miehitti kesäkuussa noin 32 000 sotilasta Japanin 31. armeijasta.[1][2]

Yhdysvaltain joukot nousivat 16. kesäkuuta maihin Saipanilla kahden vuorokauden tulivalmistelun jälkeen. Sitkeät taistelut jatkuivat heinäkuun puoliväliin asti.[3] Japanilaiset menettivät taistelussa 23 811 miestä ja 1 780 jäi vangiksi. Amerikkalaisten tappiot olivat 3 426 kaatunutta ja 13 099 haavoittunutta.[4]

24. heinäkuuta amerikkalaiset nousivat maihin Tinianille, joka saatiin vallattua elokuun alkupuolella.[5][6]

Guamille noustiin maihin 21. heinäkuuta ja taistelut saaren hallinnasta jatkuivat 10. elokuuta asti.[3] Japanilaisten tappiot olivat yli 19 000 kaatunutta ja 1 250 vankia. Amerikkalaiset menettivät 1 440 kaatuneina ja 5 650 haavoittuneina.[7]

Viimeinen keisarillisen Japanin armeijan sotilas Yokoi Shoichi Japanin 38. jalkaväkirykmentistä antautui vasta tammikuussa 1972. Hänen kiväärinsä oli edelleen toimintakuntoinen aseen puisen tukin lahoamisesta huolimatta.[8]

Lähteet
  • Arni, Erkki: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Vat van der, Dan: The Pacific Campaign. Simon & Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2. (englanniksi)

Viitteet
  1. Arni s. 241
  2. vdVat s. 317
  3. Arni s. 276
  4. vdVat s. 328
  5. vdVat s. 329
  6. Arni s. 277
  7. vdVat s. 329–330
  8. vdVat s. 330
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.