Maria Ramstedt

Maria Häggblom syntyi merimiehen aviottomana tyttärenä[3]. Pietarin suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Johannes Öhqvist otti hänet orpokodista kasvatikseen ja huolehti myöhemmin hänen opinnoistaan[4]. Häggblom kävi Pietarin suomalaisen kirkkokoulun, opiskeli Jyväskylän seminaarissa ja valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1874. Hän työskenteli sen jälkeen opettajana, mutta luopui urastaan vuonna 1878 solmittuaan avioliiton seminaarista pari vuotta aikaisemmin valmistuneen Alexander Ramstedtin kanssa. Alexander Ramstedt työskenteli kansakoulunopettajana ja lyseoiden musiikinopettajana kotikaupungissaan Savonlinnassa. Hän toimitti vaimonsa kanssa vuonna 1876 perustamaansa Savonlinna-lehteä ja sen jatkajaa, mutta kuoli jo vuonna 1889.[3]

Maria Ramstedt oli leskeksi jäädessään 37-vuotias neljän lapsen äiti. Hän jatkoi miehensä jälkeen Savonlinnan vastaavana toimittajana ja oli yksi Suomen ensimmäisistä ammattimaisista lehtinaisista[3]. Raittiusaatteesta ja muista ajankohtaisista kysymyksistä kiinnostuneen Ramstedtin päätoimittajakausi oli myrskyisää taistelujen aikaa. Hän joutui kahdesti vastaamaan kirjoituksistaan oikeudessa ja sai molemmilla kerroilla sakkoa.[4] Ramstedt työskenteli Savonlinnassa myös kirjurina, tulkkina ja sihteerinä sekä tyttökoulun laulun ja venäjän kielen opettajana[3].

Luovuttuaan toimittajan työstä vuonna 1894[3] Ramstedt siirtyi Helsinkiin, jossa hän työskenteli kymmenen vuoden ajan G. W. Edlundin kustannusliikkeen kirja-arvostelijana ja ulkomaisen kirjeenvaihdon hoitajana. Sen jälkeen hän työskenteli kuolemaansa saakka tie- ja vesirakennushallituksen puhtaaksikirjoittajana ja kielenkääntäjänä.[2] Päätoimensa ohessa Ramstedt antoi saksan ja venäjän kielen tunteja[4].

Ramstedt puhui sujuvasti ruotsia, saksaa, ranskaa, englantia ja venäjää. Hän oli taitava kynänkäyttäjä[4] ja toimi kirjailijana salanimellä Martti Humu. Ramstedt on julkaissut kaksi romaania, noin 60 lehtinovellia ja laatinut puoli tusinaa näytelmää.[3]

Ramstedt liittyi teosofiseen liikkeeseen vuonna 1902. Hän oli mukana teosofien kustannustoiminnassa, piti luentoja ja ryhtyi vuonna 1905 julkaisemaan Omatunto-lehteä. Ramstedt kuului jonkin aikaa vuonna 1907 perustetun Suomen Teosofisen Seuran hallitukseen.[2] Hän on laatinut myös ”salatieteellisen tutkimuksen” Kalevalasta[5][6].

Taidemaalari Yrjö Ramstedt oli Maria ja Alexander Ramstedtin poika[7].

• Junalla kulkiessa. G. W. Edlund 1894.
• Helmikimppu: valittuja lauluja Suomen nuorisolle. G. W. Edlund 1895.
• Passaripoika: näytelmä 1:ssä näytöksessä. Edlund 1896.
• Unisampo: uusi unien selittäjä, josta saa tietää yli 1600 eri unen merkityksen. Edlund 1896.
• Valo tulee!: näytelmä 1:ssä näytöksessä. Edlund 1896.
• Parittomat: huvinäytelmä yhdessä näytöksessä. G. W. Edlund 1902.
• Kalevalan sisäinen perintö salaoppien valossa. Tekijä 1909.
• Teosofia ja H. P. Blavatsky. Teosofinen kirjakauppa 1910.

• Leo Tolstoi: Isäntä ja työmies. G. W. Edlund 1895.
• Jules Verne: Matka maan ympäri 80:ssa vuorokaudessa. Edlund 1895.
• Hedvig Haglund: Tärkeimpiä neuvoja nuorille palvelusneitsyille. Edlund 1895.
• Maallisten sekä hengellisten merimiesten opastaja: tutkistelemuksia kaikille elon merellä purjehtijoille sovitetut kuukauden joka päivälle (2. p.). Edlund 1896
• Alexander Friedrich Franz Hoffmann: Herran tiet ovat ihmeelliset. G. W. Edlund 1902.
• C. R. Sederholm: Omantunnon uskonto. Ervast 1903.
• Franz Hartmann: Bhagavad-Gîtâ, laulu jumaluudesta tahi oppi jumalallisesta olemuksesta. Teosofinen kirjakauppa, 1905.
• Alexander Fullerton: Mitä on teosofia? Teosofinen kirjakauppa 1910.

• Vapaasti ladattavia Martti Humun e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä