Maria Pavlovna Mecklenburg-Schwerin

Tavatessaan suuriruhtinas Vladimirin ensimmäisen kerran vuonna 1871 Marie oli 17 vuoden ikäinen ja oli hiljattain omasta tahdostaan kihlautunut itseään huomattavasti iäkkäämmän saksalaisruhtinaan kanssa. Marie purki kihlauksen välittömästi, mutta kesti lähes kolme vuotta saada Vladimir vakuuttuneeksi. Vaikka kiinnostus olikin molemminpuolista, ongelmallista oli se, että Marie ehdottomasti kieltäytyi kääntymästä ortodoksisuuteen, mitä oli edellytetty kaikilta Romanovien morsiamilta jo monen sukupolven ajan. Naimakauppoja hierottiin kolme vuotta, kunnes keväällä 1874 Aleksanteri II antoi periksi ja salli heidän mennä kihloihin, ja liitto solmittiin samana vuonna.[1][2] Päätös ei ollut Venäjällä suosittu varsinkaan niiden suuriruhtinattarien keskuudessa, jotka olivat jo kääntyneet uuteen uskontoon. Kihlaus merkitsi samalla sitä, että hoviin saapui vahvatahtoinen ja itsevarma nuori nainen, josta tulikin suvun merkittävä voimatekijä.

Marie otti nimekseen Maria Pavlovna ja suuriruhtinasparille syntyi viisi lasta:

• Aleksander Vladimirovitš (1875–1877)
• Kirill Vladimirovitš (1876–1938)
• Boris Vladimirovitš (1877–1943)
• Andrei Vladimirovitš (1879–1956)
• Jelena Vladimirovna (1882–1957)

Maria nautti täysin rinnoin Pietarin loistosta ja vauraudesta. Hänestä tulikin pian seurapiirielämän keskipiste, ja kaikki ne, joita ei hyväksytty hovin perinteisiin piireihin, hakeutuivat luontevasti hänen seuraansa. Erittäin viehättävä Maria nautti keskipisteenä olostaan ja oli parhaimmillaan saadessaan neuvoa itseään nuorempia tai kokemattomampia henkilöitä. Hänestä olisi tullut loistava tsaaritar, eikä hän voinutkaan sulattaa sitä, että joutui tyytymään toiseen sijaan. Maria Pavlovna ja hänen vanhempi kälynsä, kruununperijän puoliso ja myöhemmin keisarinna Maria Fjodorovna, olivatkin alusta pitäen toisiensa kilpailijoita.

Suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon helmikuussa 1909.[3] Maria suri puolisoaan lopun elämäänsä. Hänen tapansa surra oli kuitenkin hyvin erilainen kuin vaikkapa leskikeisarinnan, joka oli hänen vanha kiistakumppaninsa. Maria Pavlovna ei missään tapauksessa tahtonut vetäytyä seurapiirielämästä, vaan vietti kaiken aikansa juhlatilaisuuksissa ja kutsuilla, sillä hän kammosi yksinäisyyttä. Hyväntekeväisyysmyyjäiset, joita hän järjesti entisessä aateliston kokoontumisalissa, olivat aina vuoden tärkeimpiä seurapiiritapahtumia. Lisäksi hän jatkoi puolisonsa tehtävässä Taideakatemian puheenjohtajana ja piti itseään monissa asioissa edelläkävijänä, joka kulki luottavaisena omia teitään. Hän ei ollut kovin ystävällinen tai sopuisa ihminen, mutta hänellä oli oma selkeä linjansa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Maria Pavlovna esiintyi sädehtivänä ja itsetietoisena keulakuvana lääkintäjunien ja "lentävien sairaaloiden" verkostolle, joka oli perustettu aiemmin Japanin sodan aikana. Tämä toimintatapa oli täysin vieras keisarinna Aleksandra Fjodorovnalle tai keisarin sisarelle Olga Aleksandrovnalle. Omassa toiminnassaan Maria oli ylittämätön.

Helmikuussa 1917 Maria Pavlovna pakeni Pietarista Kaukasukselle, missä joutui korkeasta iästään huolimatta kestämään harvinaisen paljon puutetta ja kohtaamaan suuria vaaroja. Hän ei halunnut poistua maasta, toivoen poikansa suuriruhtinas Kirill Vladimirovitšin voivan vielä nousta valtaistuimelle. Vuonna 1918 hän pakeni bolševikkeja edelleen laivalla Mustanmeren rannikon Anapaan 14 kuukaudeksi ja poistui Venäjältä vasta helmikuussa 1920 italialaisella vuorolaivalla. Päästyään Venetsian ja Sveitsin kautta Ranskaan hänen terveytensä kuitenkin petti. Maria Pavlovna kuoli Ranskan Rivieralla Contrexévillessä syyskuussa 1920.