Maria Montessori

Montessori syntyi Chiaravallessa, Anconan maakunnassa Italiassa varakkaaseen keskiluokkaiseen perheeseen. Isä Alessandro oli sotilas ja äiti Renilde paljon kirjallisuutta lukenut, koulutettu ja poliittisesti aktiivinen nainen. Montessorin setä oli runoilija, luonnontieteilijä ja yliopiston geologian professori. Montessorista kasvoi ajatuksiltaan liberaali ja luonnontieteellisesti orientoitunut nainen, joka pyrki löytämään yhteyden uskonnon ja luonnontieteiden välille.[1] Perhetaustan liberaalius ja akateemisuus näkyvät Montessorin elämänvaiheissa.

Montessori oli erityisen kiinnostunut luonnontieteistä ja matemaattisista aineista. Perheen muutettua isän työn perässä Roomaan Maria pääsi siellä teknilliseen kouluun ainoaksi naispuoliseksi oppilaaksi. Maria jatkoi kiinnostuksiensa parissa Rooman yliopistossa matematiikan, fysiikan ja luonnontieteiden opiskelun yhteydessä. Lopulta hän kiinnostui kuitenkin lääketieteestä ja sai monien vaiheiden jälkeen vastustuksesta huolimatta lääketieteen opiskeluluvan, vaikka se oli silloin naisilta kielletty ala. Montessori väitteli vuonna 1896 Italian historian ensimmäisenä naisena lääketieteen tohtoriksi. Hän työskenteli kahden vuoden ajan useissa Rooman sairaaloissa ja usein mieleltään vaurioituneiden lasten parissa. Sairaaloissa työskentelyn lisäksi Montessori jatkoi luennointia yliopistossa ja matkusteli paljon. Järkyttyneenä lasten kohtelusta Montessori päätti omistautua lasten olojen parantamiselle. Montessori näki kehitysongelmaisten lasten kasvatuksen pedagogisena eikä lääketieteellisenä ongelmana ja alkoi työskentelynsä ohessa kehittää uudenlaista pedagogiikkaa.[1]

Montessori valittiin mielenterveysongelmista kärsiville lapsille perustetun instituutin johtajaksi. Vuonna 1904 hänet nimitettiin antropologian ja terveysopin professoriksi. Montessori hyväksyi Jean Marc Gaspard Itardin ja Édouard Séguinin näkemyksen lasten aistien harjoittamisen tärkeydestä ja kokeili Seguinin opetusmateriaaleja käytännössä. Hän kehitti erityislapsille välineistöä, joka stimuloi aisteja oppimisen edistämiseksi. Tätä välineistöä alettiin myöhemmin käyttää valtavirran lasten opetuksessa. Kirjoituksissaan Montessori siteerasi paljon esimerkiksi Comeniuksen, Rousseaun, Pestalozzin, Ellen Keyn ja John Deweyn filosofisia ja pedagogisia ajatuksia.[1]

Ensimmäinen montessorikoulu Hollannin Haagissa vuonna 1915.

Varsinainen pedagoginen ura Montessorille avautui, kun hän vuonna 1907 huhtikuussa avasi Rooman San Lorenzon slummialueella Case dei Bambini -nimisen koulun 3–6-vuotiaille niin sanotusti normaaleille lapsille. Koulu oli menestys. Koulutusohjelmaan osallistuneet lapset osoittivat keskittymiskykyä, huomion antamista sekä spontaania itsekuria. Hänestä tuli koulun johtaja, ja hän alkoi soveltaa opetuksessa omia ajatuksiaan kasvatuksesta. Siten hänellä oli myös mahdollisuus saada havaintoihin perustuvaa tietoa menetelmiensä toimimisesta käytännössä.[1]

Vuonna 1909 Montessori järjesti ensimmäisen opettajakoukutus kurssin uudella metodillaan, montessoripedagogiikalla, Italiassa Città di Castello:ssa. Samana vuonna Montessori julkaisi ensimmäisen pedagogisen teoksensa Il metode della pedagogia scientifica (Tieteellisen kasvatusopin menetelmä 1909) . Muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu The Montessori Method keskittyi varhaiskasvatuksen alueelle, kuten Montessorikin aina 1920-luvulle asti.[1]

Vuonna 1909 Montessorin ajatukset ja aikaansaannokset alkoivat herättää kiinnostusta maailmanlaajuisesti. Montessorin tekstejä julkaistiin kansainvälisesti ja niiden suosio kasvoi nopeasti. Vuoden 1911 loppuun mennessä montessoripedagogiikkaa alettiin virallisesti käyttää Italian ja Sveitsin julkisissa kouluissa. Vuonna 1912 Montessorin kouluja avattiin muun muassa Ranskan Pariisiin, Itävaltaan Wieniin, sekä Sveitsiin Genevaan.[2]

Italian lisäksi Montessori asui Englannissa ja Hollannissa, joka oli vapaamielisempi ja koulun uudistamiselle suopeampi kuin fasistinen Italia, joka näki Montessorin ideologian poliittisena kasvatuskeinona. Kun montessorilaiset eivät suostuneet fasistisen propagandan levittäjiksi, diktaattori Mussolini lakkautti montessorikoulut ja Montessori joutui maanpakoon. Toisen maailmansodan ajan Montessori asui Intiassa.[1] Seuraavat 40 vuotta Montessori matkusteli ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja luennoiden, kirjoittaen ja kehittäen opettajien harjoitusohjelmia[2].

Montessori kuoli vuonna 1952 Hollannissa. Hänellä oli avioton poika erään lääkärikollegansa kanssa. Poika kasvatettiin lastenkodissa, ja Montessori tunnusti hänet vasta toisen maailmansodan aikana Intiassa saadakseen hänet vapautettua uhkaavalta vankilalta.[1]

Pääartikkeli: Montessoripedagogiikka

Maria Montessori kehitti montessoripedagogiikan, joka on lapsilähtöistä luontaisen uteliaisuuden sekä intuition saattelemaa. Montessori näki lapsen oman persoonallisuutensa luojana. Hän korosti lapsen havainnointia ja kehitti uusia opetusvälineitä ja menetelmiä nimenomaan tekemällä tarkkoja havaintoja lapsista.[3]

Montessoripedagogiikkaan kuuluu vapaavalintaisuus ja ohjattu vapaus. Kasvatus tapahtuu tarkkaan mietityssä ympäristössä, joka ohjaa lapsia käsillä tekemiseen, rakenteluun ja omaehtoiseen tutkimiseen. Aikuinen puuttuu suhteellisen vähän lapsen tekemiseen. Montessoripäiväkodissa aikuinen toimii vain ohjaajana eikä puutu lasten leikkiin. Lapsen oppiminen pohjautuu hänen luontaiseen uteliaisuuteensa ja tiedonhaluunsa.[3] Lapsella on vastuu omasta tekemisestään ja oppimisestaan, ja aikuisen tehtävä on tarvittaessa auttaa lasta oppimaan.

Montessori korosti, että lapsella ja nuorella on yksilöllisiä herkkyyskausia, jotka määrittävät sen, milloin hänelle tulee opettaa tiettyjä asioita. Montessori nimesi neljä tällaista herkkyyskautta, joista jokainen on kuuden vuoden mittainen.[3]

Montessoripedagogiikka on levinnyt eri puolille maailmaa. Suomeen se juurtui 1980-luvulla.[3]

Montessorin kouluissa sovelletaan montessoripedagogiikkaa. Montessorin pyrki erityisesti koulutettujen opettajien avulla kehittää lasten luovuutta virikkeitä antavassa ympäristössä, jossa lapsilla oli mahdollisuus liikkua vapaasti opettajien ohjauksen ja oman kiinnostuksensa mukaisesti. Havainnoinnin tulosten perusteella lapset viihtyivät montessori-kouluissa pelien ja leikkien parissa paljon paremmin kuin aikaisemmissa kouluissaan. San Lorenzon alueella avattiin jo muutamaa kuukautta myöhemmin toinen koulu ja seuraava Milanossa vuonna 1908. Vuonna 1909 järjestettiin myös ensimmäinen Montessori-menetelmän opettajakoulutus sadalle opiskelijalle[2].

Montessorin kuva oli Italian 200 liiran kolikossa ja tuhannen liiran setelissä ennen maan siirtymistä euroon.[1] Vuonna 2020 Italia julkaisi kahden euron kolikon, jonka kuva-aiheena on Maria Montessori hänen syntymästään kuluneiden 150 vuoden kunniaksi.[4] Maria Montessori- ja Montessori-nimillä toimivia kouluja on painettu postimerkkeihin Hollannissa, Pakistanissa, Sri Lankassa, Italiassa sekä Malediiveillä.

• Paalasmaa, Jarno: Maailman parhaat kasvatusajatukset. Helsinki: Into Kustannus, 2016. ISBN 978-952-264-669-9.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Montessori Wikimedia Commonsissa