Maria Margarethe Kirch

Marian isä oli luterilainen pappi. Hän antoi tyttärelleen opetusta jo pienestä pitäen, sillä hän oli sitä mieltä, että tytär ansaitsi samanlaisen koulutuksen kuin pojat. Isän kuoleman jälkeen opetusta jatkoi eno. Maria oli ollut kiinnostunut tähtitieteestä jo varsin nuorena, ja hän opiskeli itseoppineen tähtitieteilijän Christopher Arnoldin ohjauksessa, joka toimi maanviljelijänä Sommerfieldissä lähellä Liepzigiä. Maria Winckelmannista tuli Arnoldin epävirallinen harjoittelija, ja hän työskenteli myöhemmin Arnoldin avustajana ja asui tämän perheen kanssa.[3]

Arnoldin kautta Maria tutustui tähtitieteilijä, matemaatikko Gottfried Kirchiin, joka oli ajan maineikkaimpia saksalaisia tähtitieteilijöitä. 30 vuoden ikäerosta huolimatta he avioituivat 1692 ja saivat neljä lasta, jotka kaikki kulkivat vanhempiensa jalanjäljissä ja opiskelivat tähtitiedettä.[4]

Gottfried Kirch antoi vaimolleen lisäopetusta tähtitieteessä, kuten oli antanut omalle sisarelleen ja monille muille. Vaikka naisella ei tuolloin ollut pääsyä yliopistoon, yliopistojen ulkopuolella tehtiin paljon työtä, eikä Gottfried itsekään ollut opiskellut yliopistossa.

Maria ja Gottfried työskentelivät yhdessä, vaikka Mariaa pidettiin lähinnä Gottfriedin avustajana, ei tasaveroisena tieteilijänä. He tekivät yhdessä havaintoja ja suorittivat laskutoimituksia tehdäkseen kalentereita ja efemeridejä. Vuodesta 1697 pariskunta alkoi merkitä muistiin säätietoja.

Kirchien kokoamaa tietoa käytettiin kalenterien ja almanakkojen tekoon, ja niistä oli hyötyä myös merenkulussa. Kuninkaallinen tiedeakatemia Berliinissä huolehti heidän kalenteriensa myynnistä. Kalentereissa oli tietoa kuun vaiheista, auringonlaskun ajankohdasta, auringonpimennyksistä ja auringon aseman suhteessa muihin planeettoihin.[3]

21. maaliskuuta 1702 ollessaan tekemässä säännöllisiä öisiä havaintojaan Maria löysi aiemmin tuntemattoman komeetan, niin sanotun "vuoden 1702 komeetan" (C/1702 H1), ja hän oli ensimmäinen nainen, joka teki sellaisen löydön.

Hänen miehensä sanoi:

»Varhain aamulla taivas oli tähtikirkas. Muutama yö aikaisemmin olin havainnut muuttuvan tähden, ja vaimoni halusi etsiä ja nähdä sen itse. Siinä samalla hän huomasi taivaalla komeetan. Silloin hän herätti minut, ja totesin, että se tosiaan oli komeetta... olin ihmeissäni, etten ollut huomannut sitä edellisenä yönä.»

Komeettaa ei kuitenkaan nimetty löytäjän, Maria Kirchin mukaan, kuten useimmat äskettäin löydetyt komeetat, vaan hänen miehensä otti siitä ansion itselleen, minkä hän ehkä teki pelosta, että asialle naurettaisiin, jos totuus paljastuisi. On kuitenkin todennäköistä, ettei Maria olisi voinut vaatia sitä omiin nimiinsä, koska hän julkaisi vain saksaksi, kun suositeltu kieli sen ajan saksalaisissa tiedepiireissä oli latina, mikä esti häntä julkaisemastaan töitään Saksan ainoassa silloisessa tieteellisessä aikakausjulkaisussa Acta Eruditorumssa. Gottfried myönsi totuuden löydöstä 1710, mutta komeetan nimeä ei muutettu.

Maria Kirch jatkoi tärkeää työtään tähtitieteen parissa ja julkaisi saksaksi omissa nimissään, ja hänet huomioitiin asianmukaisesti. Hänen julkaisunsa, joihin kuuluivat hänen havaintonsa revontulista (1707), pamfletti Von der Conjunction der Sonne des Saturni und der Venus, joka käsitteli Auringon konjunktiota Saturnukseen ja Venukseen nähden (1709), ja Jupiterin ja Saturnuksen lähestyvä konjunktiota vuonna 1712, oli hänen viimeinen antinsa tähtitieteelle. Jälkimmäisessä oli sekä astrologisia että tähtitieteellisiä havaintoja, ja jotkut ovat sitä mieltä, että se painottuu astrologiaan.[4] Berliinin akatemian johtaja Alphonse des Vignoles on kuitenkin sanonut muistopuheessaan: "Madame Kirch laati horoskooppeja ystäviensä pyynnöstä, mutta aina vastoin omaa tahtoaan ja välttääkseen olemasta epäkohtelias suosijoitaan kohtaan."[3]

Kun Kirch kuoli Berliinissä 25. heinäkuuta 1710, Maria Kirch halusi asettua miehensä paikalle tähtitieteilijänä ja kalenterintekijänä Kuninkaallisessa akatemiassa sanoen, että hän oli tehnyt siitä työstä suurimman osan miehensä sairastelun aikana, sillä siihen aikaan ei ollut poikkeuksellista, että vaimo jatkoi miehensä työtä. Akatemian neuvosto ei kuitenkaan suostunut siihen eikä ollut edes käsitellyt asiaa ennen kuin hän pyysi, sillä se oli haluton tekemään ennakkotapausta.

Ainoa, joka tuki Maria Kirchia, oli akatemian johtaja Gottfried von Leibniz, joka oli pitkään kannustanut häntä ja oli järjestänyt hänen esittelynsä Preussin hovissa 1709, jolloin hän oli tehnyt hyvän vaikutuksen käsitellessään auringonpilkkuja. Edes Leibnizin tuki ei riittänyt kääntämään Akatemian päätä, vaikka Maria jäi ilman tuloja.

Maria Kirch oli sitä mieltä, että hänen pyyntöönsä ei suostuttu, koska hän oli nainen. Sitä tukee jossakin määrin tieto, että Johann Heinrich Hoffmann, jolla ei juuri ollut kokemusta, nimitettiin hänen sijastaan hänen miehensä paikalle. Hoffmann ei pystynyt tekemään työtään kunnolla, eikä hänen onnistunut tehdä vaadittuja havaintoja, ja ehdotettiin jopa, että Maria Kirchistä tulisi hänen avustajansa.[3] Maria Kirch kirjoitti: Kuljen nyt ankaran autiomaan halki, ja koska ... vettä on vähän... maku on kitkerä. Berliinin tiedeakatemia kuitenkin hyväksyi hänet.[3]

1712 Maria hyväksyi tukijakseen perheystävän Bernhard Friedrichin, Krosigkin paronin, joka oli innokas harrastelija-tähtitieteilijä, ja ryhtyi työskentelemään tämän observatoriossa. Hän koulutti poikansa ja tyttärensä avustajikseen ja jatkoi perheen tähtitieteellistä työtä kalenterien ja almanakkojen laatimiseksi ja havaintojen tekemiseksi.

Vuonna 1711 hän julkaisi Die Vorbereitung zug grossen Opposition, hyvän vastaanoton saaneen pamfletin, jossa hän ennusti uuden komeetan. Sen jälkeen hän julkaisi pamfletin, jossa hän käsitteli Jupiteria ja Saturnusta, ja siinä oli jälleen sekaisin tähtitieteellisiä laskelmia ja astrologista aineistoa.

Krosigkin paronin kuoltua 1714 Maria muutti lyhyeksi aikaa Danzigiin erään matematiikan professorin assistentiksi. Vuonna 1716 hän sai työtarjouksen Venäjän keisarilta Pietari Suurelta mutta halusi kuitenkin jäädä Berliinin, jossa hän jatkoi kalenterien tekoa Nürnbergille, Dresdenille, Breslaulle ja Unkarille.

Vuonna 1716 Maria Kirchin pojasta Christfriedistä tuli Hoffmanin kuoleman jälkeen kuninkaallisen tiedeakatemian Berliinin observatorion johtaja, ja Mariasta ja hänen tyttärestään Christinestä tuli Christfriedin avustajia. Käydessään observatoriossa Akatemian jäsenet valittivat, että Maria Kirch otti liian suuren roolin, ja häntä vaadittiin käyttäytymään niin kuin avustajan kuuluu ja pysyttelemään taustalla. Maria kieltäytyi, ja hänet pakotettiin eroamaan, ja samalla hän joutui luopumaan asunnostaan, joka sijaitsi observatorion alueella.

Maria Kirch jatkoi työtä yksityisesti, mutta olosuhteiden vuoksi hän joutui luopumaan työstä tähtitieteen parissa. Hän kuoli Berliinissä 29. joulukuuta 1720. Hänen kolme tytärtään jatkoivat työtä hänen kuolemansa jälkeen ja auttoivat veljeään tämän tehtävässä johtavana tähtitieteilijänä.

• Londa Schiebinger: Maria Winkelmann at the Berlin Academy: A Turning Point for Women in Science. Isis, Journal of the History of Science Society, , 78 (1987). vsk, nro 292, s. 174–200. Berlin: Springer-Verlag. (englanniksi)
• Charles Coulston Gillispie: Dictionary of Scientific Biography, s. 208. Charles Scribner's Sons, 1980. ISBN 068410122X. (englanniksi)
• Marilyn Bailey Ogilvie: Women in Science: Antiquity through the Nineteenth Century, s. 208. MIT Pres, 1986. ISBN026265038X. (englanniksi)