Magdalan Maria

Magdalan Maria, vanhassa suomalaisessa kirkkoraamatussa Maria Magdaleena (m.kreik. Μαριὰμ ἡ Μαγδαληνή, Mariàm hē Magdalēnē), on Raamatun Uuden testamentin henkilöhahmo, joka kuvataan kristillisten kirkkojen virallisiksi julistamissa evankeliumeissa ja Uuden testamentin niin sanotuissa apokryfisissä kirjoituksissa Jeesuksen seuraajana sekä todistajana Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa ja ylösnousemuksessa. Vanhentuneen latinalaisen perinteen mukaan Maria on mainittu Uudessa testamentissa myös kahdessa muussa yhteydessä, katuvana prostituoituna sekä Martan ja Lasaruksen siskona.

Magdalan Maria
Andrea Solari, n. 1524
Andrea Solari, n. 1524
Henkilötiedot
Muut nimet Maria Magdaleena
Syntynytehkä Magdala, Juudea
Kansalaisuus juutalainen

Magdalan Mariaa kunnioitetaan pyhimyksenä katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa, koptilaisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja muissa protestanttisissa suuntauksissa.

Nimi ja tausta

Alkuperäisen kreikankielisen kirjoitusasun suomennos ”Magdalan” perustuu tulkintaan, että lisänimellä ”Magdalene” olisi tarkoitettu Magdalan kaupungista kotoisin olevaa henkilöä. Tulkinta on viety Raamatun käännöksiin asti, vaikka kriitikot eivät uskoneet Magdala-nimistä kaupunkia olleen olemassa ajanlaskun alussa. Vuonna 2007 aloitettiin kaivaukset Magdalan raunioissa.[1]

Toinen tulkinta nimelle Magdalene on, että se olisi kreikankielinen väännös hepreankielisestä sanasta ”migdal”, joka tarkoittaa ”tornia”. Jälkimmäinen sopisi gnostilaiseen perimätietoon, jonka mukaan Maria oli Jeesuksen rakastetuin opetuslapsi.

Aramean kielellä sana "magdala" merkitsee "korotettua, suurta, mahtavaa", joten Jeesus saattoi antaa tämän lisänimen Marialle, koska hän oli tärkein nainen oppilaiden joukossa. Toisaalta Talmudissa nimitys viittaa naisen hiuksien kihartamiseen eli avionrikkojaan.[2]

Maininnat Raamatussa
Maria Magdaleenan kääntyminen. Paolo Veronese noin 1548.
Jeesuksen ilmestyminen Maria Magdaleenalle. Aleksandr Ivanov 1835.

Magdalan Maria mainitaan kaikissa neljässä evankeliumissa. Hänet mainitaan niissä 12 kertaa, joka sisältää myös vanhimman historiallisen maininnan hänen nimestään.[3]

  • Jeesus ajoi seitsemän pahaa henkeä hänestä (Luuk. 8:2, Mark 16:9).
  • Hän oli yksi monesta, joka tuki Jeesusta omilla varoillaan (Luuk. 8:1–3).
  • Hän todisti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta (Matt. 27:56, Mark. 15:40, John. 19:25).
  • Hän oli läsnä Jeesuksen hautaamisella (Matt. 27:61, Mark. 15:47).
  • Hän saapui Jeesuksen haudalle pääsiäissunnuntaina (Matt. 28:1–8, Mark. 16:1–8, Luuk. 24:10, Joh. 20:1).
  • Hän tapasi ylösnousseen Jeesuksen, puhui hänen kanssaan ja raportoi tästä apostoleille (Matt. 28:9–10, Mark. 16:9–11, Joh. 20:11–18).

Magdalan Marian merkitys kasvaa Uuden testamentin kirjoissa, kun katsotaan niiden kirjoitusajankohtaa. Marian nimeä ei mainita kaikkein varhaisimmassa Uuden testamentin tekstissä, Paavalin kirjoittamassa ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, vaikka siinä luetellaan nimeltä Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijät. Varhaisimman evankeliumin eli alkuperäisen Markuksen evankeliumin loppupuolella hänet mainitaan kolme kertaa, mutta aina muiden naisten yhteydessä. Toiseksi varhaisimmassa evankeliumissa, Luukkaan evankeliumissa, Maria mainitaan ensimmäisen kerran jo kahdeksannessa luvussa. Markus ja Luukas kertovat Marian nähneen tyhjällä haudalla vain enkeleitä, mutta ei itse Jeesusta. Vasta Matteuksen evankeliumissa kerrotaan ensimmäisen kerran, että Maria näki ylösnousseen Jeesuksen (Markuksen evankeliumiin tämä kohta lisättiin jälkikäteen). Evankeliumeista viimeiseksi kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa Magdalan Marian rooli on evankeliumeista kaikkein suurin. Siinä hänet kuvataan kohdanneen ylösnousseen Jeesuksen yksin ja kertoneen tapahtumasta muille.[4]

Vaikka Mariaa ei koskaan Uudessa testamentissa kuvatakaan Jeesuksen opetuslapseksi, hänet mainitaan aina ensimmäisenä kaikissa Jeesusta seuranneiden naisten luetteloissa.[5]

Magdalan Maria mainitaan jokaisen evankeliumin pääsiäissunnuntain tapahtumissa, ja jokainen evankelista esittää nämä tapahtumat omasta näkökulmastaan. Kriitikkojen mielestä näkökulmat ovat keskenään ristiriidassa. Jeesuksen ylösnousemukseen liittyvien tapahtumien yhteensovittaminen on eksegeettinen ongelma. Eräs mahdollinen tulkinta tapahtumien kululle on seuraava:[6]

  • Magdalan Maria ja muut naiset lähtevät varhain aamulla ja hankkivat mausteita Jeesuksen ruumiin voitelemiseksi.
  • Maria saapuu yksin haudalle yhä ollessa pimeää ja näkee sivuun siirtyneen kiven.
  • Toiset naiset saapuvat haudalle ja näkevät enkelit sekä menevät raportoimaan opetuslapsille.
  • Pietari ja Johannes saapuvat haudalle joko Marian kanssa tai jättäen hänet taakseen.
  • Maria jää haudalle ja Jeesus ilmestyy hänelle puutarhurin muodossa.

Sekaannuksia on aiheuttanut se, että evankeliumeissa mainitaan kaikkiaan viisi Maria-nimistä naista, ja muualla Uudessa testamentissa vielä kaksi muuta.[7]

  • Luukkaan evankeliumissa mainitaan nimeltä mainitsematon "nainen, joka vietti syntistä elämää", mutta jolle Jeesus antoi synnit anteeksi hänet tavatessaan.[8]
  • Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa mainitaan Betanian Maria, Lasaruksen ja Martan sisar.[9][10][11]

Evankeliumikohtien monitulkintaisuuden vuoksi Magdalan Marian identiteetistä, roolista ja merkityksestä väiteltiin 500-luvulle saakka. Viimein vuonna 591 paavi Gregorius Suuri yhdisti Magdalan Marian, syntisen naisen ja Betanian Marian yhdeksi ja samaksi Magdalan Mariaksi. Tämän myötä Maria alettiin samalla nähdä entisenä prostituoituna. Kun läntisessä kirkossa Mariasta tuli näin yhdistelmähahmo aina 1900-luvun lopulle saakka, itäisessä kirkossa nämä kolme naishahmoa säilyivät aina erillisinä.[12]

Maininnat apokryfisissä kirjoituksissa

Magdalan Maria mainitaan useissa apokryfisissä kirjoissa, jotka on kirjoitettu ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina. Jotkut laittavat Magdalan Marian nimiin 100-luvulla kirjoitetun gnostilaisen Marian evankeliumin.[13] Useissa gnostilaisissa kirjoituksissa Maria kuvataan Jeesukselle läheisenä ja yhtenä kristillisen yhteisön johtajista. Marian evankeliumissa Maria kuvataan Jeesuksen näkemysten uskollisena vastaanottajana ja Pietarin vastustamana. Myös Tuomaan evankeliumissa Pietari vastustaa Marian asemaa Jeesuksen seuraajien keskuudessa, mistä Jeesus nuhtelee häntä. Mariasta kerrotaan lisäksi esimerkiksi Filippuksen evankeliumissa, Keskustelussa Vapahtajan kanssa ja Pistis Sofiassa.[14]

Myöhempi elämä

Mariasta ei kerrota Uudessa testamentissa mitään enää sen jälkeen, kun hän oli kertonut Jeesuksen ylösnousemuksesta. Häntä ei mainita edes Apostolien teoissa, joissa kuvataan Jeesuksen opetuslasten kokoontumisista Jerusalemissa. Siinä vain kerrotaan tapaamisissa olleen mukana ”joitain naisia”, kuten Jeesuksen äiti.[15]

Idän kirkon alueella Mariaa ei ollut yhdistetty kolmesta Uuden testamentin naishahmosta kuten lännessä. 900-luvulla kirjoitetun Konstantinopolin liturgisen kalenterin Synaxarionin mukaan Maria oli vain Jeesuksen seuraaja sekä kuoleman ja ylösnousemuksen todistaja, mitä ennen Jeesus oli häätänyt hänestä seitsemän demonia. Jeesuksen kuoleman jälkeen Maria oli siirtynyt Efesokseen, joka oli tärkeä kristinuskon keskus. Efesoksessa Maria asui evankelista Johanneksen kanssa, kuoli ja haudattiin Seitsemän unikeon luolan sisäänkäynnille. Efesokseen hautaamisesta oli kirjoittanut jo 500-luvulla elänyt Gregorius Toursilainen.[16]

Elämäkerrat

Marian elämää alettiin täydentää lännessä sen jälkeen, kun Gregorius Suuri oli yhdistänyt Magdalan Mariaan Uudessa testamentissa mainitut syntisen naisen ja Betanian Marian. Laajempia Marian elämäkertoja alettiin kertoa 800-luvulla, ja niistä tuli seuraavina vuosisatoina osa keskiajalla yleisiä pyhimysten hagiografioita. Marian elämäkerroissa kuvattiin Marian elämänvaiheiden ja oletettujen elinpaikkojen ohella myös hänen tekemiään ihmeitä ja näkemiään näkyjä sekä hänen jäännöstensä vaiheita.[15]

Marian elämäkertojen historian ensimmäisessä vaiheessa 800-luvulla Marialle kirjoitettiin erakkoelämä, jossa Maria vetäytyy erämaiden yksinäisyyteen Jeesuksen kuoltua. Toisessa vaiheessa 900-luvun alkupuolella Clunyn benediktiiniläisluostarin apotti Odo kirjoitti Marialle yhtenäisen elämäntarinan Jeesuksen kuolemaa edeltäneille vuosille. Kolmannessa vaiheessa 1000-luvun alussa Marialle kirjoitettiin Jeesuksen kuolemaa seuranneiden vaiheiden historia, jossa hän jättää Palestiinan ja siirtyy Ranskaan apostoliksi käännyttämään ihmisiä kristityiksi. Neljännessä vaiheessa 1100-luvun puolivälissä Marian elämänvaiheet ennen ja jälkeen Jeesuksen kuoleman yhdistettiin yksityiskohtaiseksi koko elämän kattavaksi elämäkerraksi. Viimeisessä vaiheessa 1200-luvulla Marian erakkoelämä ja apostolin elämä yhdistettiin dominikaani Jacobus de Voraginen Kultaisen legendan kertomuskokoelmassa.[17]

Pyhäinjäännökset
Saint-Maximinin pyhäinjäännöslippaassa väitetään olevan Magdalan Marian pääkallo.

Pyhimysten pyhäinjäännöksiä alettiin etsiä ja levitellä 300-luvun puolivälistä alkaen. Magdalan Marian jäännöksiksi uskottuja kappaleita otettiin viimeistään 700-luvulta alkaen säilytettäväksi useisiin Euroopan kirkkoihin ja luostareihin, kuten Saint-Maximin-la-Sainte-Baumeen ja Vézelayn apottiluostariin, missä niiden voiman uskottiin parantavan sairaita. Yleisin pyhäinjäännös oli Marian hiuskiehkura. Monessa paikassa oli Marian sormia, käsivarsia ja pääkalloja, ja Marian kokonainen ruumis löytyi jopa neljästä eri paikasta Euroopassa. Pyhäinjäännöksiin kuului myös Marian vaatekappaleita ja muita häneen liittyneiden esineiden tai kivien osia.[18]

Idässä Marian uskottiin haudatun Efesokseen. Sieltä Marian jäännökset siirrettiin noin vuonna 900 Konstantinopoliin, missä ne haudattiin Pyhän Lasaruksen luostariin Lasaruksen pyhäinjäännösten viereen. Samassa luostarissa olivat myös Betanian Marian pyhäinjäännökset, koska häntä pidettiin idässä eri henkilönä kuin Magdalan Mariaa.[16]

Konstantinopolissa Marian pyhäinjäännöksistä ei tullut merkittävää pyhiinvaelluskohdetta kuten lännessä oli tapahtunut. Idässä Maria nähtiin länttä kapeammin vain yhtenä mirhaa tuoneista naisista Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hetkinä, ilman kertomukselle tärkeitä katuvan prostituoidun ja Jeesuksen jalan voitelijan ulottuvuuksia. Idässä Marian elämäkertaa alettiin laajentaa lännen mallin mukaan Ranskan-matkaan vasta 1300-luvulla, ja hänen merkityksensä kasvoi. Marian pyhäinjäännökset ryöstettiin Konstantinopolista länteen neljännellä ristiretkellä vuonna 1204. Marian päätön ruumis päätyi lopulta Roomaan San Giovanni in Lateranoon Paavi Honorius III:n aikana. Hänen päänsä jäi piispa Konrad Halberstadtilaiselle. Konstantinopolissa Marian ryöstetty ruumis korvattiin uudella.[19]

Kunnioitus ja muistaminen
Vézelayn apottiluostarin kirkko, Pyhän Maria Magdaleenan basilika (ransk. Basilique Sainte-Marie-Madeleine de Vézelay).

Magdalan Mariaa kunnioitetaan pyhimyksenä katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa, koptilaisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja muissa protestanttisissa suuntauksissa. Magdalan Maria tunnetaan muun muassa naisten, Italian, apteekkarien, kampaajien, parfymerioiden, parkitsijoiden, kontemplatiivisen elämän, seksuaalisten kiusausten, katuvien syntisten, katuvien naisten ja käännynnäisten suojeluspyhimyksenä.[20] Pyhimyksen tunnuksia ovat esimerkiksi voidelaatikko, pääkallo, kirja, maustevaasi, krusifiksi ja laiva.[20]

Magdalan Marian juhlaa vietetään 22. heinäkuuta.[21][22]

Magdalan Marialle on laadittu novena[23] ja roomalaiskatolisen kirkon messuissa ja hetkipalveluksessa Magdalan Mariaa on muistettu seuraavalla latinankielisellä kollehtarukouksella:[24][25]

»Beátæ Maríæ Magdalénæ, quaesumus, Dómine, suffrágiis adiuvémur: cuius précibus exorátus, quatriduánum fratrem Lázarum vivum ab ínferis resuscitásti.»

Ortodoksisessa kirkossa Mariaa muistetaan yhtenä mirhaa tuoneista naisista toisena pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina vietettävän Mirhantuojien sunnuntain yhteydessä. Lisäksi Marialle on omistettu akatistos ja seuraava tropari:[26]

»Oi pyhä Maria Magdaleena, sinä pidit Kristuksen käskyt »
( ja seurasit Häntä, joka meidän tähtemme syntyi Neitseestä. )

Magdalan Marian mukaan nimettyjä muinaiskirkkoja on monessa maassa: esimerkiksi Englannissa 87 ja Ranskassa yli 100, kuten Pariisin La Madeleine.[27]

Näkemyksiä Magdalan Mariasta

Identiteetti

Käsitys Magdalan Mariasta kolmena Uuden testamentin hahmona vallitsi lännen kirkossa Gregoriuksesta alkaen, ja kirkko piti siitä tiukasti kiinni. Jotkut kirkonmiehet ja humanistit arvostelivat 1500-luvulta alkaen tätä käsitystä ja esittivät, että syntinen nainen, Betanian Maria ja Magdalan Maria olivat kolme eri henkilöä. Protestanteista näin ajatteli muun muassa Jean Calvin, mutta esimerkiksi Martti Luther kannatti laajempaa Maria-kuvaa. Protestantit kuitenkin arvostelivat Marian kulttia ja pyhäinjäännösten epäilyttävän suurta määrää.[28]

Katolisessa messussa Marian juhlapäivänä luettiin vuoteen 1969 asti Luukkaan evankeliumin kertomusta langenneesta naisesta. Siitä alkaen on luettu sen sijaan Johanneksen evankeliumin kohtaa, jossa Maria todistaa Jeesuksen ylösnousemusta. Vuonna 2021 paavi Franciscus julisti, että Betanian Mariaa aletaan juhlia sisarustensa Martan ja Lasaruksen päivänä 29. heinäkuuta. Näin katolinen kirkko oli virallisesti erottanut langenneen naisen ja Betanian Marian Magdalan Mariasta.[29]

Jeesuksen kumppanina
Kristus ja Mataleena, Albert Edelfeltin suomalaishenkinen maalaus vuodelta 1890

Länsimaissa nousi 1960-luvulta alkaen suosituksi vaihtoehtoinen esoteerinen näkemys, jonka mukaan Magdalan Maria olisi ollut Jeesuksen vaimo tai rakastettu.[30] Raamatussa tällaisesta ei kuitenkaan kerrota, ja tutkijoiden mukaan myöskään missään varhaiskristillisissä kirjoituksissa ei niin todistetusti väitetä.[31] Katolisessa traditiossa kirkkoa on pidetty Jeesuksen vaimona.[32][3]

Marian evankeliumin lopussa Maria esitetään Jeesuksen suosikkioppilaana.[33] Filippuksen evankeliumissa Jeesuksen ja Magdalan Marian suhde esitetään läheisenä, ja Jeesus esimerkiksi suutelee Mariaa. Opetuslapset ”kysyivät Vapahtajalta: ’Miksi sinä rakastat häntä enemmän kuin meitä?’ Hän vastasi ja sanoi heille: ’Miksi en rakasta teitä kuten häntä?”[34] Gnostilaisuuden asiantuntijoiden Ismo Dunderbergin ja Antti Marjasen mukaan ei kuitenkaan ole todennäköistä, että Maria olisi haluttu kuvata kirjoituksessa Jeesuksen puolisoksi, koska hänestä käytetään termiä 'kumppani' (koinōnos), kun taas 'vaimosta' käytetään samassa tekstissä toista sanaa (šime).[35] Kumppanuussuhde sen sijaan voi tarkoittaa yhtä hyvin esimerkiksi liiketuttavaa, tai uskonveljeä tai -sisarta. Suudelma liittyy eroottisen suhteen sijasta hengellisen tiedon ja erityisen ilmoituksen välittämiseen, ja Jeesus suuteli samalla tavalla myös muita opetuslapsia. Näin tosiasia on se, ettei varhaiskristilliseltä ajalta tunneta yhtään tekstiä, joka olisi väittänyt yksiselitteisesti Jeesuksella olleen puoliso tai lapsia.[36] 2010-luvulla sai paljon julkisuutta Egyptistä löytynyt koptilainen papyruksenpala, jossa Jeesuksen kirjoitetaan kutsuneen Magdalan Mariaa vaimokseen. Se kuitenkin osoittautui myöhemmin väärennökseksi.[37]

Ensimmäinen teos, jossa Magdalan Maria esitettiin Jeesuksen rakastettuna oli kreikkalaisen Níkos Kazantzákisin romaani Viimeinen kiusaus (1952). Siinä ristillä riippuva Jeesus näkee harhanäyn, jossa Saatana houkuttelee hänet antamaan periksi kiusaukselle kokea seksin ja avioliiton nautinnot Marian kanssa. Kazantzákisin romaanin englanninnos osui aikaan, jolloin länsimaissa koettiin muun muassa seksuaalinen vallankumous ja new agen jumalatarkultin nousu. Ajan populaarikulttuuriteoksissa, kuten musikaalissa Jesus Christ Superstar, Magdalan Maria nähdäänkin seksuaalisesti vapautuneena naisena, joka rakasti Jeesusta ja oli myös hänen vaimonsa ja rakastettunsa.[38]

Käsitys Magdalan Mariasta Jeesuksen vaimona alkoi levitä esoteerisistä piireistä valtavirran kristillisyyteen ja akateemiseen tutkimukseen sen jälkeen, kun ensimmäinen uskontotutkijoiden Jeesus-seminaari oli järjestetty maaliskuussa 1985. Sen johtopäätös kahdeksan vuotta myöhemmin julkaisemassaan kirjassa oli, että Jeesus ei elänyt selibaatissa, vaan hänellä oli luultavasti ”erityinen suhde” ainakin Magdalan Marian kanssa.[39]

Pseudohistoriallisessa kirjassa Pyhä veri, pyhä Graal (1982) esitetään väite, jonka mukaan Magdalan Maria olisi ollut Jeesuksen vaimo.[40] Kirjailija Dan Brown hyödynsi menestysromaanissaan Da Vinci -koodi (2003) kirjassa Pyhä veri, pyhä Graal esitettyä käsitystä. Sen mukaan Magdalan Maria olisi saanut Jeesuksen kanssa lapsen, josta polveutuivat merovingit. Kirjan mukaan Maria oli raskaana Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikaan, ja Jeesuksen kuoleman jälkeen Maria olisi paennut Ranskaan ja jatkanut siellä sukuaan.[41]

Prostituoituna

Paavi Gregorius Suuri leimasi vuonna 590 Magdalan Marian entiseksi prostituoiduksi.[42][3] Tämän jälkeen kirkko käytti parannuksen tehnyttä ja anteeksi saanutta entistä huoraa Magdalan Mariaa 1400 vuoden ajan moraalisena esimerkkinä, jonka avulla kirkko edisti asketismia.[14] Hannele Koivusen (1995) mukaan kirkon Magdalan Mariasta tekemän katuvan huoran peruskuvan kautta miehet säätelevät naisen seksuaalisuutta. Kristinuskossa naisen oli oltava joko neitsyt (Jeesuksen äidin tapaan) tai huora.[43]

Vasta 1900-luvun lopulla hylättiin käsitys Mariasta prostituoituna. Nykyisin Maria nähdään Jeesuksen läheisenä liittolaisena ja uskollisena oppilaana sekä kaikkien kristittyjen naisten roolimallina.[14]

Varakkaana naisena

Ortodoksisen kirkon perinteessä Magdalan Maria oli varakas neitsyt, joka pyrki elämään Herran pelossa noudattaen hänen käskyjään. Tuntemattomasta syystä hän kuitenkin aikanaan huomasi olevansa seitsemän hengen riivaama. Kun Jeesus ruokki 4 000 miestä lähellä Magdalaa, Marian kerrotaan hankkiutuneen hänen luokseen. Marian myös ajatellaan olleen se nainen, joka huusi Jeesukselle: ”Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!”[44]

Taiteessa

Magdalan Marian kuva länsimaisessa taiteessa on muuttunut vuosisatojen aikana. Keskiajalla taiteilijat kuvasivat Marian katumuksen ja itsensä rankaisemisen turmelemana. Renessanssitaiteilijat tekivät Mariasta klassisen kauniin ja etäisen pyhimyksen. Barokkitaiteilijat alkoivat nähdä Marian katuvana syntisenä. Sen jälkeen syntisyydestä tuli taiteessa Marian tärkein ominaisuus, ja hänet alettiin kuvata kauniina viettelijättärenä.[45]

Suomen kirkoissa Magdalan Maria on kuvattu esimerkiksi Isojoen, Janakkalan ja Lapuan alttaritauluissa. Suomalaisissa 1800-luvun alttaritauluissa Maria kuvataan kauniina nuorena naisena polvistumassa tai kumartumassa Jeesuksen ristin juurelle tuskan ja kauhun lamaannuttamana.[27]

Populaarikulttuurissa

Magdalan Maria esiintyy useiden pop-kappaleiden sanoituksissa. Popyhtye PMMP on tehnyt kappaleen nimeltä ”Maria Magdalena”, jonka lyriikan he ovat kertoneet olevan vastaus Mana Mana -yhtyeen samannimiselle kappaleelle.[46] Sandra julkaisi 1980-luvulla kappaleen ”(I’ll Never Be) Maria Magdalena”, josta on tehty useita cover-versioita.[47] Lady Gaga esittää Magdalan Mariaa kolmannen studioalbuminsa Born This Wayn "Judas"-kappaleen musiikkivideossa.

Magdalan Maria esiintyy merkittävässä osassa esimerkiksi elokuvissa Kristuksen viimeinen kiusaus (1988), The Passion of the Christ (2004) ja Maria Magdaleena (2018).

Katso myös: Luettelo elokuvista ja videoista, joissa Magdalan Maria esiintyy

Lähteet
  • Almond, Philip C.: Mary Magdalene: A Cultural Biography. Cambridge University Press, 2023. ISBN 978-1-009-22169-6.
  • Lupieri, Edmondo F. (toim.): Mary Magdalene from the New Testament to the New Age and Beyond. Brill, 2020. ISBN 978-90-04-41028-2.

Viitteet
  1. Magdala Project Magdalaproject.org. Arkistoitu 9.1.2015. (englanniksi)
  2. Catholic Encyclopedia: St. Mary Magdalen newadvent.org. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  3. Apologetics Press - The Real Mary Magdalene apologeticspress.org. 6.8.2016. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 4.9.2016. (englanniksi) (Internet Archive)
  4. Lupieri, Edmondo (Lupieri, 2020), luku ”The Earliest Magdalene: Varied Portrayals in Early Gospel Narratives”, s. 11–25.
  5. Almond 2023, s. 13–15.
  6. The Women, The Apostles, and the Tomb: Easter in Review Catholicism.org. (englanniksi)
  7. Almond 2023, s. 20–21.
  8. Luuk. 7:36–50
  9. Luuk. 10:38–42
  10. Joh. 11:1–45
  11. Joh. 12:1–3
  12. Almond 2023, s. 2–3, 11–12.
  13. Marian evankeliumi Gnostilainen seura. Viitattu 28.1.2023.
  14. Treacy-Cole, Diane (toim. Jones, Lindsay): ”Mary Magdalene”, Encyclopedia of Religion, s. 5756–5758. Thomson Gale, 2005. ISBN 0-02-865733-0.
  15. Almond 2023, s. 55–57.
  16. Almond 2023, s. 135–143.
  17. Almond 2023, s. 56–57.
  18. Almond 2023, s. 117–130.
  19. Almond 2023, s. 143–148.
  20. Feast of St. Mary Magdalene CatholicCulture.org. Viitattu 26. huhtikuuta 2017.
  21. Sancta Missa divinumofficium.com. Viitattu 13.9.2016.
  22. Liturginen kalenteri Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 26. huhtikuuta 2017.
  23. Novena to St Mary Magdalene wellsprings.org.uk. (englanniksi)
  24. Sancta Missa divinumofficium.com. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  25. Divinum Officium divinumofficium.com. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)
  26. Ortodoksi.net (ei-luotettava, vapaasti muokattava lähde)
  27. Antti Nuortio: Maria Magdaleenan perintö elää Kirkko ja kaupunki. 14.4.2014. Viitattu 31.1.2023.
  28. Almond 2023, s. 169–198.
  29. Almond 2023, s. 309–310.
  30. Almond 2023, s. 257–258.
  31. Almond 2023, s. 306.
  32. Catechism of the Catholic Church - Christ's Faithful - Hierarchy, Laity, Consecrated Life Vatican.va. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  33. Marian evankeliumi, kokoelmassa Dunderberg & Marjanen 2005.
  34. Filippuksen evankeliumi, kokoelmassa Dunderberg & Marjanen 2005.
  35. Dunderberg & Marjanen 2005, s. 183.
  36. Dunderberg & Marjanen 2005, s. 475–476.
  37. Almond 2023, s. 299–306.
  38. Almond 2023, s. 306–309.
  39. Almond 2023, s. 297–298.
  40. Dunderberg & Marjanen 2005, s. 470.
  41. Dan Brown: Da Vinci -koodi. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-29468-3.
  42. Piispa John Spong vaati Kirkkopäivillä uutta uskonpuhdistusta. Kirkon tiedotuskeskus 24.5.2003. Viitattu 1.3.2010.
  43. Koivunen, Hannele: Madonna ja huora. Pohjautuu tekijän väitöskirjaan The woman who understood completely. 2. painos 2005. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13525-2.
  44. Pyhä apostolienvertainen Magdalan Maria mirhantuoja. Ort.fi.
  45. Hoffacker, Jayna (Lupieri, 2020), luku ”The Uncontainable Sexuality of a Penitent Woman: the Magdalene between Baroque and Contemporary Art”, s. 278–293
  46. Elämä on murheen laakso - Mana Manan synty ja kuolema Kasarigrammari. 7.9.2018. Viitattu 4.3.2022.
  47. Covers of (I'll Never Be) Maria Magdalena by Sandra WhoSampled. Viitattu 4.3.2022.

    Kirjallisuutta
    • Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Filippuksen evankeliumi teoksessa Nag Hammadin kätketty viisaus – gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä, 2. täydennetty painos. WSOY, Helsinki 2005. ISBN 951-0-30859-5.
    • Gardner, Laurence: Maria Magdaleenan arvoitus. (alkuteos The Magdalene Legacy: The Jesus and Mary Bloodline Conspiracy). Suomentanut Haarala, Tarmo. Bazar, 2006. ISBN 9519107525.
    • Koivunen, Hannele: Madonna ja huora. Pohjautuu tekijän väitöskirjaan The woman who understood completely. 2. painos 2005. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13525-2.
    • Kirkkovuoden pyhät I–II, 2. painos; Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto; Pohjois-Karjalan Kirjapaino, Joensuu 1980.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.