Maria Aleksandrovna

Hessen-Darmstadtin suurherttua Ludvig II:n tytär oli 14-vuotias tavatessaan tulevan puolisonsa, Venäjän kruununperillisen Aleksander Nikolajevitšin tulevan Aleksanteri II:n, teatterinäytöksessä vuonna 1838. Kruununperillinen oli lähetetty, kuten aikoinaan isänsäkin Nikolai I, kasvatuksensa täydentämiseksi Euroopan kierrokselle ja samalla tutustumaan morsianehdokkaisiin ja oli tuolloin matkallaan päätynyt Hesseniin. Marie oli liian nuori ehdokkaaksi, joten häntä ei edes otettu huomioon valinnassa. Aleksander oli kuitenkin vakaasti päättänyt mennä naimisiin Marien kanssa, ja lopulta keisari Nikolai myöntyi poikansa tahtoon. Kihlaus julistettiin vuonna 1840 kun tyttö oli 16-vuotias.

Prinsessa Marie saapui Venäjälle syyskuussa 1840. Häntä ruvettiin kasvattamaan kruununperijän puolison ja tulevan keisarinnan tehtäviin. Marien oli käännyttävä myös ortodoksiseen uskontoon ja kasteen yhteydessä hän otti nimekseen Maria Aleksandrovna. Häät pidettiin Talvipalatsissa 16. huhtikuuta 1841, morsiamen ollessa 17-vuotias. Häntä pidettiin erittäin älykkäänä ja vaatimattomana, mutta etäisenä. Nuori pari oli kiintynyt toisiinsa, ja läheinen suhde jatkui Aleksanteri II:n hallituskauden puoliväliin asti 1860-luvulle. Avioliitosta syntyi kuusi poikaa ja kaksi tytärtä, jotka syntyivät muutaman vuoden välein. Vain vanhin tytär ei elänyt aikuiseksi saakka.[1]

• Aleksandra Aleksandrovna Romanova (1842–1849)
• Nikolai Aleksandrovitš Romanov (1843–1865)
• Aleksanteri Aleksandrovitš Romanov (1845–1894), tuleva keisari Aleksanteri III
• Maria Aleksandrovna Romanova (1853–1920)
• Vladimir Aleksandrovitš Romanov (1847–1909)
• Aleksei Aleksandrovitš Romanov (1850–1908)
• Sergei Aleksandrovitš Romanov (1857–1905)
• Pavel Aleksandrovitš Romanov (1860–1919)

Maria Aleksandrovna sopeutui nopeasti sekä venäjän kielen käyttämiseen että venäläiseen ajattelutapaan. Myöhemmin hänestä tuli panslavististen aatteiden kannattaja. Maria luki paljon etenkin venäläisten modernien kirjailijoiden kuten Mihail Lermontovin, Nikolai Gogolin, Fjodor Dostojevskin ja Ivan Turgenevin teoksia.

Keisarinna Maria Aleksandrovna puolisonsa keisari Aleksanteri II:n ja poikansa, tulevan keisari Aleksanteri III:n kanssa

Maria Aleksandrovnan patsas Maarianhaminassa

Maria Aleksandrovna pysyi pitkään keisarin lähimpänä neuvonantajana ja uskottuna, mutta vähitellen keisarinna yhä enemmän vetäytyi mietiskelyn ja uskonnon piiriin. Etenkin rakastetun pojan, kruununperijä Nikolai Aleksandrovitšin kuolema tuberkuloosiin 24. huhtikuuta 1865 järkytti keisarinnaa. Keisari etääntyi vähitellen syrjäänvetäytyvästä puolisostaan, jota lääkäri oli kieltänyt tulemasta uudelleen raskaaksi viimeisen lapsen syntymän jälkeen vuonna 1860 ja tuberkuloosin alkaessa näyttää ensioireita. Aviomies alkoi kiinnostua hovin kaunottarista. Vuosikymmenen puolivälissä 45-vuotias Aleksanteri II rakastui 16-vuotiaaseen ruhtinatar Jekaterina Dolgorukajaan, jonka holhouksen hän oli ottanut vastuulleen. Suhde kehittyi julkiseksi ja siitä syntyi neljä lasta.

Keisarinnalla todettiin vuonna 1872 keuhkotuberkuloosi, ja hän oleskeli sen jälkeen paljon terveyskylpylöissä erityisesti Krimillä, poissa Pietarista. Hänen uskonnollisuutensa syveni elämän mukanaan tuomineen kärsimysten myötä. Se ilmeni esimerkiksi keskittymisenä yhä enemmän hyväntekeväisyyteen. Hän toimi aktiivisesti Venäjän Punaisen Ristin puheenjohtajana ja varusti omalla kustannuksellaan sairaalajunia Turkin sotaan 1877-1878.

Maria Aleksandrovna kuoli 55-vuotiaana Talvipalatsissa 8. kesäkuuta 1880. Samaan aikaan keisari oleskeli uuden perheensä eli Jekaterina Dolgorukovan ja heidän lastensa kanssa Tsarskoje Selossa.

Mariinski-teatteri, Maarianhamina ja Tampereen Mariankatu[2] on nimetty hänen mukaansa.