Maria Hammarénin mäki

Puistoa kiertävät Tuhkimontie ja Roihuvuorentie. Puiston vieressä, länsipuolella on Roihuvuoren vesitorni, etelässä Porolahden peruskoulu, kirjasto sekä Kiikkujat-patsas. Matka puistosta linnuntietä Helsingin keskustaan Rautatientorille on noin 7 km ja tietä pitkin noin 10 km.

Lähellä olevia naapuripuistoja kilometrin säteellä:

• Leikkipuisto Tuhkimo
• Roihuvuoren Kirsikkapuisto
• Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha
• Valurin puisto
• Asentajanpuisto
• Herttoniemen kartanon puisto ja Herttoniemen kartano
• Porolahdenpuisto
• Vanhanväylän puisto
• Leppisaaren puisto
• Strömsinlahden puisto (Strömsinlahti, Strömsinlahden kartanon ja Mustapuron vieressä)
• Hiidenkirnujenrinne (Marjaniemen siirtolapuutarhan vieressä)
• Väinö Valveen puisto
• Kettupuisto
• Näätäpuisto

Puisto oli pitkään vailla virallista nimeä. Viheraluerekisterissä sitä nimitettiin Tuhkimontien puistoksi. Puisto sai nimensä 31. tammikuuta 2005 alueella asuneen maanviljelyä sekä kauppapuutarhatoimintaa harjoittaneen Maria Johanssonin (o.s. Hammarén 6.5.1867- 24.6.1960) mukaan, joka asui tällä mäellä lapsineen ja lastenlapsineen lähes sata vuotta. Tuhkimontien ja Roihuvuorentien välisellä alueella toteutettiin rakennusliike Saton aluerakennushanke, jonka suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi.[1] [2]

Vanha kaupungista alueelle johtava tie sivusi mäkeä, ja sitä on kutsuttukin aikanaan Hammarénin mäeksi (Hammaréns backe). Tie kulki pitkin nykyistä Jättiläisentietä, sivusi kyseistä mäkeä, jatkui nykyisen Tuhkimontien kohdalla ja sen jälkeen jokseenkin Roihuvuorentien nykyisellä linjalla kaartuen edelleen Tulisuontielle päin. Puistossa on säilynyt vanhan pihapiirin tuntua, vaikka kaikki rakennukset perustuksineen ovat hävinneet. Puiston halki kulkeva käytävä on vanhan pihatien paikalla. Vanhan suotuisan asuinpaikan maasto, koivikko ja vanhat männyt, omenapuu, syreenit (Syringa vulgaris), ja suopayrtit (Saponaria officinalis) ovat säilyneet. Myös vanha ruusupensas on säilynyt. Maastossa on vielä pari vanhan suuren männyn kantoa.

Alueella on myös kookkaita kiviä, joista yhteen Johanssonin suku on myös kaupungin luvalla kiinnittänyt muistolaatan esiäidilleen, joka edustaa sukunsa ohella myös alueen entistä enemmistöä, pienviljelijä- ja maanviljelijäväestöä. Muistolaatan eteen suvun jäsenten istuttama tuija saattaa kasvaessaan pahasti peittää kiven ja laatan.[3]

Maria Hammarénin mäki on osa Roihuvuoren nähtävyyksiä. Puiston läpi kulkee hiekkatie, jonka varrella on neljä puistopenkkiä. Puiston hiekkatien molemmat päät katkeavat suoraan ajorataan, eikä suojatiehen, kävelytiehen tai kevyen liikenteen muuhun väylään. Tämä tulee ottaa huomioon puistossa liikkuessa tai sen ohi ajaessa ajoneuvolla. Puiston poikkeuksellinen kevyenliikenteen toteutusmalli ei kuitenkaan sulje pois tieliikennelain antamia velvollisuuksia Tuhkimontiellä ajoneuvolla liikkuville, sen §23 ja §30 mukaan.[4]

Alueen puista valtaosa, noin 40, on rauduskoivuja, ja muita tunnettuja puita ovat vaahtera ja mänty. Nisäkkäistä oravat ja rusakot viihtyvät parhaiten alueella. Harvinaisempi vieras alueella on kettu. Puistossa on muistomerkkinä kiveen hakattu laatta. Puiston omistaa Helsingin kaupunki.

Pääosin puistoa käytetään läpikulkuun, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka pysähtyvät puistossa istumaan hetkeksi. Roihuvuoressa on ihmisten lisäksi paljon koiria ja puistossa niitä tapaa päivittäin.

• Leikkipuisto Tuhkimo
• Japanilaistyylinen puutarha
• Roihuvuoren vesitorni
• Roihuvuori
• Puisto
• Torppari

• 
  Yleisnäkymä puistosta kesällä
• 
  Auringon nousu marraskuussa 2007
• 
  Muistolaatta tai muistomerkki puiston kivessä
• 
  Puiston hiekkatie ja puustoa kaakkoisreunasta kuvattuna luoteeseen
• 
  Puiston muistolaatta
• 
  Talvikuva Tuhkimontie 10:stä päin
• 
  Näkymä puistoon suunnasta: Roihuvuorentie
• 
  Piirretystä kartasta selviää Maria Hammarénin mäen puiston ja muistomerkin sijainti