Margaretha Krook

Margaretha Knutsdotter Krook (15. lokakuuta 1925, Tukholma − 7. toukokuuta 2001, Tukholma) oli ruotsalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä.

Margaretha Krook ja Holger Löwenadler vuonna 1963.

Margaretha Krookin muistomerkki Dramaten-teatterin kulmassa Tukholmassa.

Krook työskenteli toisen maailmansodan jälkeen jonkin aikaa lentoemäntänä, mutta opiskeli sitten näyttelijäksi Dramatenin näyttelijäkoulussa, missä hänen oppilastovereitaan olivat muun muassa Max von Sydow ja Ingrid Thulin. Vuodesta 1963 lähtien Dramaten oli Krookin pitkäaikainen työpaikka[1].

Näyttelijänä Krook oli hyvin monipuolinen, ja hän menestyi sekä vakavissa että koomisissa osissa. Hänen luonteelleen sopivat erityisen hyvin voimakkaat luonneroolit, joita hän tekikin uransa aikana useita. Esimerkiksi käyvät Gertrude Stein, Mestariluokan Maria Callas[2] ja Bertolt Brechtin Äiti Peloton.

Krookin elokuvaura alkoi 1949. Hänellä oli pieni rooli Ingmar Bergmanin elokuvissa Elämän kynnyksellä (1958) ja Naisen naamio – Persona (1966), jossa hän esitti psykiatria. Hän näytteli myöhemmin myös Bergmanin käsikirjoittamassa ja Bille Augustin ohjaamassa televisiosarjassa Hyvä tahto (1992). Jarl Kullen elokuvassa Miksi kirjakauppias lopetti uimisen? (1969) vanhapoikaelämään tottunut kirjakauppias (Allan Edwall) rakastuu Krookin esittämään sensuelliin Amélie Arbeliin. Näyttelijän viimeiseksi elokuvaksi jäi Colin Nutleyn Gossip (2000), johon oli kerätty joukko vuosituhannen vaihteen ruotsalaisen elokuvan kirkkaimpia naistähtiä.

Krook oli naimisissa Stig Hammarin kanssa vuosina 1956–1981. Tästä eroon päättyneestä avioliitosta hänellä on yksi tytär. Krookin pitkä seurustelusuhde näyttelijä Ernst-Hugo Järegårdin kanssa päättyi tämän kuolemaan 1998[3].

Margaretha Krook oli kotimaassaan hyvin rakastettu ja arvostettu näyttelijä. Uudenvuodenaattoiltana vuosina 1997–2000 hän lausui Skansenilla ruotsiksi Lordi Tennysonin runon ”Ring Out, Wild Bells”, ja esitys myös televisioitiin suorana.[4]

Krook kuoli toukokuussa 2001 75-vuotiaana syöpään, joka oli ilmennyt vasta pari kuukautta aiemmin. Hyvin nopeasti kuoleman jälkeen pystytettiin Dramatenin edustalle muistomerkki näyttelijälle. Jonkin verran todellista kokoa suurempi näköispatsas seisoo siinä rakennuksen kulmassa, jossa Krookilla oli tapana tupakoida ennen esitystä.