Margareta (näytelmä)

Margareta on Aleksis Kiven viimeinen näytelmä. Hän kirjoitti sen vuonna 1870 pääosin Emil Nervanderin käsikirjoituksen mukaan.[1] Se ilmestyi vuotta myöhemmin Oskar af Heurlinin kustantamana, kirjan esipuheen on laatinut Fredrik Cygnaeus. Näytelmän kantaesitys oli huhtikuussa 1872 Helsingissä.[2] Siihen liittyivät aikakauden lukuisten muiden kieliriitojen tapaan kiivaat erimielisyydet pääkaupungin suomen- ja ruotsinkielisen kulttuuriväen välillä.

Margareta

Ensipainoksen kansi (1871).
Kirjoittaja Aleksis Kivi
Kirjoitettu 1870
Alkuperäiskieli suomi
Tyylilaji romanssi
Kantaesitys 23. huhtikuuta 1872
Kantaesityspaikka Arkadia-teatteri, Helsinki
Henkilöt
Henkilöt
  • Gonon, vanha eversti
  • Margareta ja Kaarina, Gononin tyttäret
  • Anian, nuori upseeri
  • Matti, Gononin palvelija

Sisältö ja esitykset

Margareta on yksinäytöksinen romanttinen kertomus, joka sijoittuu Tampereen ympäristöön Suomen sodan aikana toukokuussa 1808. Se on jäänyt harvoin esitetyksi näytelmäksi, Teatterimuseon tietokannan mukaan se on nähty ensi-illassa vain 14 kertaa, viimeksi Seinäjoen kaupunginteatterissa vuonna 1984.[3]

Kantaesitys

Näytelmän kantaesitti Suomalaisen Seuran draamallinen osasto Helsingin Arkadia-teatterissa 23. huhtikuuta 1872. Esityspaikasta oli muodostunut riita, koska pääkaupungin paras teatteritila Nya Teatern oli vuokrattuna ruotsinkieliselle teatterille, joka pyysi kauppaneuvos Nikolai Kiseleffin johdolla talosta käypää vuokraa. Suomalaisen Seuran fennomaanit puolestaan pitivät sitä loukkauksena, koska ruotsalainen teatteri sai valtiontukea.[4]

Saadakseen teatterin käyttöönsä Suomalaisen Seuran teatteriosaston johtohahmo Kaarlo Bergbom sekä fennomaanit Antti Almberg ja Jaakko Forsman laativat talonpoikaissäädyn allekirjoitettavaksi valtiopäiville suunnatun aloitteen, jossa vaadittiin teatteritaloa annettavaksi myös suomenkielisiä esityksiä varten. Ensimmäiseksi allekirjoittajaksi saatiin savolainen valtiopäivämies Petter Kumpulainen, jonka jälkeen allekirjoituksia kerättiin myös muista maakunnista. Helsingin lehdistössä tempaus herätti huvittuneisuutta. Lehdet ihmettelivät, miten ”erämaan ukot” voivat olla noin tarkkaan perillä pääkaupungin teatteririidoista. Pilkasta suivaantuneet valtiopäivämiehet suunnittelivat haastavansa Helsingfors Dagbladin oikeuteen kunnianloukkauksesta, mutta luopuivat lopulta ajatuksesta. Kiistely asiasta jatkui kiivaana lehtien palstoilla koko kevään ajan ja huipentui, kun Bergbom ja Karl Viktor Bremer kyseenalaistivat toistensa oppineisuuden. Debattia 1940-luvulla tutkinut professori Yrjö Hirn kuvaili Bergbomin muuttuneen sen aikana ”visionääristä pikkumaiseksi jankuttajaksi”.[4]

Teatteria hallinnoinut Nya Theaterhusaktiebolaget oli yksityinen osakeyhtiö, eikä valtiopäivillä ollut päätösvaltaa sen toiminnan suhteen, ja siksi Suomalainen Seura päätti esittää näytelmän Arkadia-teatterin tiloissa. Tästä muodostui uusi ongelma, sillä päärooliin kaavailtu Charlotte Raa kuului Nya Teaternin näyttelijöihin ja hänen työsopimuksensa kielsi esiintymisen muualla. Ratkaisuksi keksittiin lopulta yksityinen kutsuvierasnäytäntö, jolle ruotsalaisen teatterin johto antoi kirjallisen luvan. Yksityisnäytös järjestettiin Yrjön päivänä suomalaisen puolueen johtajan Yrjö Koskisen kunniaksi. Kutsuvieraina oli muun muassa valtiopäivämiehiä.[4]

Kantaesityksestä ei ole olemassa paljoakaan tietoa, esimerkiksi Suomalaisen teatterin historian 1900-luvun alussa julkaissut fennomaani Eliel Aspelin-Haapkylä ei teoksessaan mainitse edes Margaretan ensi-illan näyttelijöitä. Ilmeisesti syynä on se, että koko teatterikärhämä lopulta päättyi fennomaanien tappioon ja kääntyi jopa heitä vastaan. Charlotte Raan ja Oskar Gröneqvistin lisäksi esiintymässä olivat kuitenkin todennäköisesti ruotsalaisen August Westermarkin johtaman Unga Finska Teaternin suomea taitaneet näyttelijät August Aspegren, Aurora Gullstén, Selma Heerman, Edvard Himberg ja August Öqvist. Samana iltana nähtiin Margaretan lisäksi myös toinen Kiven näytelmä Lea ja mukaelma J. L. Runebergin runosta ”Pilven veikko”.[4]

Lähteet
  1. Elämän vuodet (Arkistoitu – Internet Archive) Aleksis Kivi – kansalliskirjailija. Viitattu 15.7.2015.
  2. Teokset (Arkistoitu – Internet Archive) Aleksis Kivi – kansalliskirjailija. Viitattu 15.7.2015.
  3. Esityshaku Suomalaisen teatterin tietopankki ILONA. Viitattu 15.7.2015.
  4. Paavolainen, Pentti: Suomalaisen Teatterin synty 3/2012. Hiidenkivi. Arkistoitu 27.1.2019. Viitattu 15.7.2015.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.