Margaret Brundage

Margaret Hedda Johnson syntyi Chicagossa vuonna 1900 ja eli samassa kaupungissa koko elämänsä.[1] Teini-ikäisenä hän opiskeli McKinley High Schoolissa, missä hän toimitti koulun lehteä ja tutustui Walt Disneyyn.[3] Tutkinnon hän suoritti Chicago Academy of Fine Artsissa, missä hän opiskeli mainos- ja muotikuvittajaksi.[1]

Johnson työskenteli osa-aikaisesti Dil Pickle Club -ravintolassa, joka oli Workers of the Worldin jäsenten suosiossa.[1] Siellä hän tutustui ammattiyhdistysaktiivi Myron ”Slim” Brundageen ja avioitui tämän kanssa 1927.[1][4] Margaret jakoi miehensä vasemmistolaisen maailmankatsomuksen, muttei pitänyt tämän vastuuttomasta elämäntavasta. Pariskunta erosi 1939. Miehensä huonon palkan vuoksi Margaret Brundage joutui elättämään itsensä, poikansa ja äitinsä taiteilijana. Aluksi Brundage työskenteli muotialalla, mutta suuren laman myötä hän joutui etsimään uusia julkaisukanavia.[1]

Brundagen ura spekulatiivisen fiktion parissa alkoi 1932, kun hän tarjosi töitään Weird Talesille, jonka toimisto sijaitsi Chicagossa. Päätoimittaja Farnsworth Wright piti näkemästään ja tilasi Brundagelta kansikuvan uuteen Oriental Stories -lehteensä.[1] Kuva sai lukijoilta myönteisen vastaanoton, ja vuoden 1932 lopusta vuoteen 1938 Brundage toimi Weird Talesin pääasiallisena kansitaiteilijana. Viimeinen Brundagen kuvittama Weird Tales ilmestyi 1945.[1] Brundage teki lehdelle yhteensä 66 kantta.[4] Hänelle maksettiin 90 dollaria[lower-alpha 1] kannelta.[1]

Brundagen eroottissävytteiset kansikuvat auttoivat nostamaan Weird Talesin talousvaikeuksista, joihin lehti oli 1930-luvun alussa ajautunut. Aluksi hänen kuvansa julkaistiin sukupuolineutraalilla nimellä M. Brundage, mutta lokakuussa 1934 Wright paljasti lukijoille hänen etunimensä.[1] Tämä herätti pahennusta, sillä monet lukijat pitivät naisen piirtämiä alastonkuvia sopimattomina. Pelkällä nimikirjaimella julkaistut kuvat eivät olleet kohdanneet vastaavaa kritiikkiä, vaikka ne olivat olleet yhtä lailla eroottisia.[4] Yleensä Brundage lähetti Weird Talesin toimituskunnalle useita kansiluonnoksia, mutta valinta osui aina siihen, jossa oli vähäpukeisia naisia. Myös kirjailijat huomasivat tämän ja alkoivat sisällyttää tarinoihinsa kohtauksia, joiden uskoivat vetoavan Wrightin kansikuvamakuun, sillä kansitarinasta maksettiin ylimääräistä.[1]

Loppuvuodesta 1938 Weird Talesin toimitus siirtyi Chicagosta New Yorkiin ja Brundage menetti asemansa pääasiallisena kansitateilijana, sillä taideteosten kuljettaminen tuhansien kilometrien päähän osoittautui vaikeaksi eikä Brundagella enää ollut mahdollisuutta tavata toimituskunnan jäseniä kasvotusten. Uudeksi kansitateilijaksi pestattiin Virgil Finlay.[4]

Vuonna 1939 Brundage teki kaksi kantta chicagolaiselle Golden Fleece -lehdelle, joka keskittyi historiallisiin kertomuksiin.[1] Hän ei kuitenkaan yltänyt aiempaan menestykseensä ja eli elämänsä viimeiset vuosikymmenet köyhyydessä.[2]

Brundage oli aktiivinen Chicagon radikaalivasemmistolaisissa älykköpiireissä.[3] Hän tuki afroamerikkalaista taidekulttuuria ja oli perustamassa South Side Community Art Centeriä.[1] Se oli New Deal -rahoituksen turvin perustettu monietninen kulttuurilaitos, jonka johtokunnan puheenjohtajana Brundage 1950-luvulla toimi.[1][3]

Brundagen ensimmäinen kansikuva oli Oriental Stories -lehden kevään 1932 numero.[2]

Brundagen kuvat olivat usein eroottisia. Piirtäessään hän käytti pastellisävyisiä liituja, mistä juontui hänen kansikuviensa tunnistettava pehmeä värimaailma. Brundagen hahmojen anatomia ja kasvot eivät sen sijaan olleet erityisen uskottavia.[2]

Brundagen ensimmäiset kansikuvat edustivat perinteistä yhdysvaltalaista gotiikkaa. Ne kuvasivat avuttomia valkoihoisia naisia, jotka olivat pahojen tummaihoisten miesten armoila. Myöhemmin Brundage alkoi kuvata naiset itsenäisinä hahmoina, eikä monissa hänen myöhemmissä kansissaan ollut lainkaan miehiä.[1] Brundagen varhaisissa piirroksissa oli usein vaatemuodin ja sitä kuvaavan taiteen vaikutusta, mutta Wrightin vaikutuksesta hänen naishahmonsa muuttuivat vuosi vuodelta vähäpukeisemmiksi.[4]

Brundagen naishahmoilla oli usein yliluonnollisia voimia, ja jopa pelokkaita tai uhrin asemaan joutuneita naisia kuvatessaan hän pyrki säilyttämään hahmon arvokkuuden ja kuvaamaan tämän itsenäisenä ja aktiivisena toimijana. Veristä väkivaltaa hän ei mielellään kuvannut,[1] mutta kansikuvissa oli usein kidutus- ja ruoskintakohtauksia.[4] Pahamainenen on varsinkin Robert E. Howardin novellia ”Saalistava varjo” kuvittava kansitaide vuodelta 1933.[6]

Poikkeuksellinen on Weird Talesin huhtikuun 1935 kansikuva, jossa Brundage kuvaa hullun tiedemiehen, laboration ja kaksi miespuolista uhria. Goottilaisen tieteiskirjallisuuden perinteen mukaisesti Brundage keskittyy tieteen vaaroihin ja kyseenalaistaa edistysuskon. Lukijoilta kansi sai kielteisen vastaanoton, ja jatkossa Brundage pitäytyikin naishahmoissa.[1]

The Encyclopedia of Science Fictionin mukaan Brundage oli ensimmäinen tieteis- ja fantasialehtien saralla ammattimaisesti toiminut naiskuvittaja. Hän oli sukupuoleen katsomatta myös ensimmäinen, joka piirsi alastonkuvia. Brundagen vaikutuksesta spekulatiivisen fiktion kuvittajat alkoivat avaruusalusten ja hirviöiden kaltaisten aiheiden sijaan suosia kauniita ja vähäpukeisia naisia. Hänen vaikutuksensa näkyy esimerkiksi Virgil Finlayn teoksissa.[2]

Brundagen aktiivisin kausi 1932–1938 oli samalla Weird Talesin kulta-aikana pidetty jakso, ja hänen näyttävät kansikuvansa takasivat osaltaan lehden suosion. The Penguin Encyclopedia of Horror and the Supernatural (1986) mukaan hän oli miesten hallitsemalla fantasiataiteen saralla harvoja naiskuvittajia, joilla oli pysyvä vaikutus lajityyppiin. Kun Weird Talesin maine alkoi 1900-luvun lopulla uudelleen nousta, Brundagen kuvituksiin alettiin jälleen kiinnittää huomiota ja niillä oli tärkeä rooli lehden saamassa kunnianpalautuksessa.[4]

• Margaret Brundage Internet Speculative Fiction Database -verkkosivustolla. (englanniksi)