Margaret Brown

Margaret Brown syntyi Hannibalissa, Missourin osavaltiossa kuusilapsiseen irlantilaissiirtolaisperheeseen. 18-vuotiaana vuonna 1886 hän muutti Leadvilleen Coloradoon, missä hän tapasi ja meni naimisiin James Joseph (J. J.) Brownin kanssa. Naimisiinmenonsa jälkeen Brown osallistui naisten oikeuksia ajavaan liikkeeseen ja hänestä tuli yksi National American Women's Suffrage Associationin Coloradon osaston perustajajäsenistä. Hän myös työskenteli soppakeittiöissä avustamassa kaivostyöläisten perheitä.

Brownit rikastuivat, kun insinöörinä työskennellyt J. J. löysi huomattavan kulta- ja kupariesiintymän Little Jonny -kaivoksesta. Kaivosyhtiö Ibex palkitsi hänet tarjoamalla paikan yhtiön hallituksessa sekä 12 500 osakkeella.

Vuonna 1894 Brownit muuttivat Denveriin, missä perhe osallistui sosiaalisiin tilaisuuksiin. Margaret Brownista tuli Denver Woman's Clubin jäsen, ja hänen tehtäväkseen tuli parantaa naisten oikeuksia ja elämänlaatua opetuksen kautta. Vuonna 1901 hänestä tuli yksi ensimmäisistä New Yorkin Carnegie Instituten naisopiskelijoista. Brown pyrki myös kongressiin vuosina 1909 ja 1914. Hän myös työskenteli tuomari Ben Lindseyn kanssa ja auttoi perustamaan Yhdysvaltojen ensimmäisen nuorisotuomioistuimen, joka toimi alkuunpanevana tekijänä Yhdysvaltojen nykyisen nuoriso-oikeuden saralla.

Vuonna 1909 Margaret ja J. J. Brown erosivat, mutta pysyivät läheisinä aina miehen kuolemaan saakka.

Margaret oli kiertämässä Eurooppaa tyttärensä Helenin kanssa, kun hän kuuli ensimmäisen lapsenlapsensa Lawrencen sairastuneen. Hän varasi välittömästi matkan Yhdysvaltoihin ensimmäisellä mahdollisella aluksella, Titanicilla. Jotkut ensimmäisen luokan matkustajat halveksivat Margaretia ja pitivät häntä nousukkaana ja uusrikkaana, mutta hän oli kuitenkin muun muassa laivan rikkaimman matkustajan John Jacob Astor IV:n hyvä ystävä. Kun Titanic törmäsi jäävuoreen ja oli uppoamassa, Margaret auttoi useita muita pelastusveneisiin ennen kuin miehistö pakotti hänet itsensä veneeseen. Kun vene oli laskettu veteen, hän ja veneen muut naiset soutivat vuorotellen ja pitivät yllä hyvää henkeä matruusi Robert Hichensin komennosta ja panikoinnista huolimatta.

Kun RMS Carpathia saapui uppoamispaikalle etsimään eloonjääneitä, Margaret auttoi pelastustehtävissä. Hänen kielitaitonsa osoittautui arvokkaaksi avuksi, kun pelastuneiden luetteloita koottiin lähetettäväksi. Hän keräsi muiden rikkaiden matkustajien kanssa rahaa heikompiosaisten eloonjääneiden avuksi. Carpathian saapuessa New Yorkiin Margaret oli kerännyt jo lähes 10 000 dollaria.[1]

Lehdistö ylisti Margaret Brownin tyyntä käytöstään suuren katastrofin hetkellä ja julisti hänet yhdeksi haaksirikon sankareista. Pelastumistaan hän itse kiitteli vain Brownien hyväksi onneksi sanoen: ”typical Brown luck... we’re unsinkable” (”tyypillistä Brownien onnea, me olemme uppoamattomia”). Tästä hän sai lempinimen ”Unsinkable Mrs Brown” (”Uppoamaton rouva Brown”), joka seurasi häntä hänen loppuelämänsä ajan.

Margaret Brown valittiin Titanicin eloonjääneiden komitean johtajaksi, ja hän osallistui rahankeräystempauksiin Washingtoniin pystytettäväksi suunniteltua Titanicin uhrien muistomerkkiä varten. Hänen tarinansa haaksirikosta myös julkaistiin lehdissä.

Maineensa avulla Brown saattoi edistää tärkeäksi kokemiaan asioita, kuten työläisten ja naisten oikeuksia, lasten opetusta ja lukutaidon kehittämistä, sekä historiallisesti arvokkaiden rakennusten ja asioiden tallentamista. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Ranskassa jälleenrakennustehtävissä etulinjan lähellä ja auttoi haavoittuneiden sotilaiden hoidossa.

Hieman ennen kuolemaansa vuonna 1932 Brown palkittiin Ranskan hyväksi tekemistään töistä sekä ”yleisestä hyvästä kansalaisuudesta”, mukaan lukien Titanicin eloonjääneiden hyväksi tehtyjen hyvien töiden sekä muun aktiivisen kansalaistyön vuoksi.

Margaret Brown kuoli aivokasvaimeen 26. lokakuuta 1932.