Margareeta Anjoulainen

Margareeta Anjoulainen (23. maaliskuuta 1430–25. elokuuta 1482) oli Englannin kuningatar. Hän oli Anjoun herttuan Renén tytär. Vuodesta 1445 alkaen hän oli Henrik VI:n puoliso. Ruusujen sodassa hän oli Lancasterin puolueen todellinen johtaja, ja hän puolusti puolisonsa sekä poikansa prinssi Edvardin oikeuksia. Edvard IV voitti hänet vuonna 1471 Tewkesburyn taistelussa, jossa hänen poikansa kaatui ja hän itse jäi vangiksi. Vuodesta 1476 alkaen hän asui Ranskassa.[1]

Margareeta Anjoulainen
kuva Talbotin mestarin keskiaikaisesta käsikirjoituksesta noin vuodelta 1445.
Englannin kuningatar
Valtakausi	23. huhtikuuta 1445 – 4. maaliskuuta 1461
Kruunajaiset	30. toukokuuta 1445
Valtakausi	3. lokakuuta 1470 – 11. huhtikuuta 1471
Syntynyt	23. maaliskuuta 1430 Pont-à-Mousson, Barin herttuakunta
Kuollut	25. elokuuta 1482 (52 vuotta) Dampierre-sur-Loire, Anjoun herttuakunta
Puoliso	Henrik VI
Lapset	Edvard Lancaster
Suku	Valois-Anjou
Isä	Anjoun René
Äiti	Lorrainen Isabella

Margareetan avioliitto Englannin tasapainottoman kuninkaan Henrik VI:n kanssa oli osa Satavuotisen sodan rauhanponnisteluja Ranskan ja Englannin välillä. Pian Margareetasta tuli keskeinen henkilö miehensä joukoissa, kun Ruusujen sota puhkesi Henrikin edustamien Lancasterien ja Yorkien välillä. Vuonna 1461 Yorkit pääsivät voitolle, Edvard IV nousi valtaistuimelle ja Henrik, Margareeta ja heidän pieni poikansa Edward pakenivat Skotlantiin. Vuonna 1470 Lancasterit tekivät vastaiskun liittoutuneina Richard Nevillen kanssa. Henrikin toinen valtakausi kesti vajaan vuoden, ja sen päätteeksi Margareeta vangittiin. Ranskan kuningas maksoi lunnaat ja hän pääsi Ranskaan, missä vietti loppuelämänsä köyhänä.[2]