Marcus Pauli Björneburgensis

Marcus Pauli Björneburgensis (eli Markus Sadelerus, noin 1610 Pori – 2. syyskuuta 1662 Turku[1]) oli kappalainen ja kielentutkija.

Marcus Pauli Björneburgensis syntyi Porissa satulasepän poikana, ja hänen käyttämänsä lisänimi Sadelerus merkitseekin satulaseppää. Hänestä tuli ylioppilas Uppsalassa 27. marraskuuta 1631 nimellä Marcus Pauli Biörneburgensis Finno. Hän toimi Oulun kappalaisena vuodesta 1636 (jo ennen papiksi valmistumistaan) sekä Porin triviaalikoulun konrehtorina 1640. Seuraavaksi hänestä tuli Turun katedraalikoulun konrehtori ja Turun suomenkielinen toinen kappalainen. Hän joutui vaikeuksiin alkoholinkäyttönsä ja teräväkielisyytensä vuoksi ja oli pidätettynä virantoimituksesta vuoden 1644. Hänestä tuli Oulun kirkkoherra 1647, mutta vuonna 1655 hänet erotettiin tästäkin virasta. Uudenkaarlepyyn triviaalikoulun rehtorin viran hän sai vuonna 1659, mutta erotettiin siitä 1660.[1]

Hänen puolisonsa oli Beata Simonsdotter Frosterus ja poikansa kokkolalainen valtiopäivämies Jöran Zadler.[1]

Ruotsalainen kielitieteilijä Ericus Schroderus alkoi vuonna 1635 laatia ruotsin ja useiden sivistyskielten välistä sanakirjaa. Työssään hän havaitsi, ettei ollut olemassa suomen kielen sanakirjaa, ja otti suomen mukaan vuonna 1637 julkaisemaansa tulkkisanakirjaan Lexicon Latino-Scondicum. Kirjan esipuheessa hän lausuu kiitokset “oululaisten taitavalle saarnamiehelle ja verrattomalle ystävälleen” Björneburgensikselle. Tämä olikin laatinut suuren osan sanakirjan suomenkielisestä osasta. Useat sanat esiintyvät siinä painettuina ensimmäinen kerran: aine, hålffi (holvi), cartio, kruuti, luocka, nelikoi (nelikko), tundi, kello, tobacki, tutkimus (merkityksessä 'rangaistus'), tähdätä, uppiniscasus, vuorocausi, yxtotisus. Sanakirjatyössä Björneburgensis sepitti useita sellaisiakin sanoja, jotka eivät ole yleistyneet, kuten werhotus (teltta), köyhäkylä (torppa) ja hahden hammas (ankkuri).[2][3]