Marco Polon sillan välikohtaus

Japanin Kwantungin armeija oli perustanut miehittämäänsä Etelä-Mantšuriaan Mantšukuo-nimisen valtion. Vuonna 1934 japanilaiset asettivat Mantšukuon hallitsijaksi mantšuista koostuneen Qing-dynastian viimeisen keisarin Pu Yin. Ulkoisista muodoistaan huolimatta Mantšurian hallinto oli Kwantungin armeijan sanelemaa.

Menestys Mantšuriassa rohkaisi Japanin äärinationalisteja. Maassa vaikutti useita äärioikeistolaisia järjestöjä, jotka vastustivat länsimaista vaikutusta ja puoluepolitiikkaa ja kannattivat aggressiivisempaa laajentumista.

Marco Polon silta, yksitoistakaarinen kaarisilta 1600-luvulta, oli Peking–Wuhan-radan solmukohta, ja ainoa reitti Pekingiin Guomindangin hallitsemalta alueelta maan eteläosista.

• Kanichiro Tashiro, Japani
• Gun Hashimoto, kenraali, Japanin piiritysjoukkojen komentaja
• Song Zheyuan, kenraali, Kiinan 29. armeijakunnan komentaja
• Qin Dechun, kenraali, Kiinan 29. armeijakunnan varakomentaja
• Zhang Zizhong, kenraali, Kiinan 38. divisioonan komentaja
• Ji Xingwen, eversti, Kiinan 291. rykmentin komentaja

Kesäkuun lopussa japanilaiset joukot (satoja sotilaita) leiriytyivät sillan länsipäähän ja pitivät siellä harjoituksiaan, mitä Guomindangin joukot seurasivat tarkasti linnoituksestaan Wanpingista. Heinäkuun 7. päivän aamuna japanilaiset sähköttivät Guomindangiin haluavansa tulla sillan yli etsimään karannutta sotamiestä. Kiinalainen eversti Ji Xingwen kieltäytyi, esimiehensä kenraali Song Zheyuanin tukemana. Illalla japanilaiset antoivat kiinalaisille tunnin aikaa päästää heidät maahan, muuten alkaisi tulitus. Keskiyöllä tykistö alkoi pommittaa kaupunkia, ja aamunkoitteessa jalkaväkijoukot ja tankit lähtivät marssimaan sillalle. Ji Xingwen johdatti noin tuhat kiinalaista puolustamaan siltaa hinnalla millä hyvänsä. Japanilaiset tulivat kuitenkin läpi. Guomindang sai vahvistuksia ja pakotti japanilaiset takaisin seuraavana päivänä. Silloin japanilaiset pysähtyivät ja tarjosivat neuvotteluja. He kuitenkin pitivät leirinsä sillan länsipäässä.

Guomindangin upseerien neuvottelussa kenraali Qin Dechun vaati, että tiedusteluja pitää jatkaa, koska japanilaisiin ei voi luottaa. Kenraali Zhang Zizhong oli neuvottelujen kannalla. Niinpä komentaja Song Zheyuan lähetti Zhang Zizhongin Guomindangin edustajana Tianjiniin tapaamaan japanilaista kenraali Gun Hashimotoa. Neuvottelut näyttivät etenevän sopuisasti, mutta samaan aikaan japanilaiset keskittivät lisää joukkoja alueelle, ja teknisesti huonommin varustautuneet kiinalaiset päättivät tehdä samoin. Japanilaiset asettivat kolme ehtoa, joilla eivät valtaisi Pekingiä ja Tianjinia:

1. Guomindangin on tuhottava japanilaisvastaiset järjestöt Kiinan kaupungeista
2. Guomindangin on otettava vastuu heinäkuun 7. päivän tapahtumista
3. Kenraali Song Zheyuanin on pyydettävä anteeksi

Kenraali Zhang Zizhong suostui muihin ehtoihin, mutta sanoi ettei voi kolmatta luvata Song Zheyuanin puolesta. Japanilaiset vyöryivät kaupunkiin ja asettivat Zhang Zizhongin sen pormestariksi. Tämä koki tulleensa petetyksi ja pakeni hiljaisuudessa.

Japanin armeija miehitti nopeasti Pekingin ja Tianjinin, edeten vähitellen Jangtselle ja 13. joulukuuta mennessä Tšiang Kai-šekin Guomindang-hallituksen pääkaupunkiin Nanjingiin. Japanilaiset ottivat nyt haltuunsa Kiinan tärkeimmät satamat, mutta eivät koskaan onnistuneet kunnolla valloittamaan manner-Kiinaa. Nanjingiin japanilaiset perustivat maaliskuussa 1940 Wang Jingwein johtaman nukkehallituksen. Britit ja yhdysvaltalaiset eivät sympatioistaan huolimatta kyenneet estämään Japanin armeijan toimia Kiinassa.[3]