Marco Polon matkat

Marco Polo saneli kirjan ollessaan vankina Genovassa meritaistelun jälkeen 1200-luvun loppuvuosina. Kirjailija Rustichello da Pisa oli vankilassa Marco Polon kanssa samaan aikaan, ja hän kirjasi Polon kertomukset ylös vanhalla ranskan kielellä. Alun perin kirjan nimeksi tuli Kirjat maailman ihmeistä, mutta se sai lempinimen Il Milione, ehkä siksi, että sen väitettiin sisältäneen miljoona valhetta. Epäilyksistä huolimatta Marco itse puolusti kirjan totuudenmukaisuutta kuolemaansa asti 1324. Kirjasta tuli kuuluisa, se toimi mallina myöhemmille kartoille Euroopassa, ja se innoitti Kristoffer Kolumbusta, joka otti kirjan mukaansa matkalleen 1492.[1] Kolumbusta kiinnosti Marcon kuvailema Zipangun saari (eli Japani), jossa oli kuulemma paljon rikkauksia. Tämä oli yksi syy, mikä sai hänet etsimään vesireittiä lännen kautta.

Teoksen alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut; siitä on tiedossa kaikkiaan 119 keskiajalla tehtyä, erikielistä ja eri puolilta Eurooppaa löytynyttä, osittain toisistaan poikkeavaa jäljennöstä. Suomennos perustuu pääosin saksankieliseen August Bürckin käännökseen Die Reise das Venezianers Marco Polo im dreizehnten Jahrhundert: Zum ersten Male vollständig Deutsch mit einem Kommentar (1845) sekä ruotsinkieliseen Bengt Thordemanin käännökseen Venetianaren Marco Polos resor i det XIII århundradet (1916). Teoksen suomentaja, kielitieteilijä Aulis J. Joki omisti laatimansa käännöksen opettajalleen, tutkimusmatkailija ja kieltentutkija John Ramstedtille.[2]

Marco Polo pyrki kirjoittamaan puolueettoman kauppaoppaan, ja siihen onkin kirjattu ylös eri alueiden kauppatuotteita, ja mahdollisesti kauppiaille suopeita ruhtinaita.

Teos jakaantuu kolmeen osaan eli kirjaan. Ensimmäinen kirja on kertomus noin neljä vuotta kestäneestä matkasta Kiinaan ja toisessa Polo kuvailee Kublai-kaania, tämän aikaansaannoksia ja lähiympäristöä sekä Kiinan eri osia. Kolmas kirja on selostus seurueen kotimatkasta, mutta siinä kerrotaan myös kaukana matkareitistä sijainneista alueista, kuten Filippiineistä, Molukeista, Madagaskarista ja Afrikan itärannikosta, jopa Pohjois-Venäjästä ja Siperiasta. Nämä tiedot Polo sai todennäköisesti kyseisillä alueilla liikkuneilta toisilta, lähinnä arabialaisilta kauppiailta.[3]

• Marco Polon matka (Weilin+Göös)