Marceline Desbordes-Valmore
Marceline Desbordes-Valmore (1785 Douai, Ranska – 1859 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen näyttelijä, runoilija ja prosaisti. Hän kirjoitti surumielisiä ja samalla siroja runoja. Lisäksi hän kirjoitti tunteikkaita novelleja ja kasvatusopillisia kirjoitelmia.[2]
Marceline Desbordes-Valmore | |
---|---|
Marceline Desbordes-Valmore |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1785 Douai, Ranska |
Kuollut | 1859 (73–74 vuotta) Pariisi, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | näyttelijä, runoilija, prosaisti |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ranska |
Tuotannon kieli | ranska |
Esikoisteos | Élégies et romances |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Desbordes-Valmore oli tunnettu varsinkin elegioistaan. Hänen köyhyyden täyttämä elämänsä oli monivaiheinen ja onneton. Romanttinen rakkaussuhde päättyi siihen, että hänet hylättiin, ja sen jälkeen hän avioitui 1817 Valmore-nimisen näyttelijän kanssa. Seuraavana vuonna ilmestyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa Élégies et romances, jota seurasivat runokokoelmat Élégies et poésies nouvelles (1824), Les pleurs (1833), Pauvres fleurs! (1839), Bouquets et prières (1843) ja useita tunteikkaita romaaneja. Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyivät Poésies inédites (1860) ja Poésies de l’enfance (1868). Kootut runot ilmestyivät kolmiosaisena nimellä Œuvres poétiques (1886−1887), ja kirjeenvaihdon Correspondance julkaisi 1896 Benjamin Rivière. Runoilijana häneen vaikutti alkuun Jean-Pierre Claris de Florian, sen jälkeen Alphonse de Lamartine. Tunteikkaat runot, joita aikalaiset arvostivat ja joista monia on sävelletty, ovat aitoja, luonnollisia ja hienovireisiä.[1]
Édouard Houssinin veistämä Desbordes-Valmoren muistopatsas paljastettiin vuonna 1896 Douaissa.[1]
Lähteet
- Desbordes-Valmore, Marceline, Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 3. palsta 189 (ruotsiksi)
- Desbordes-Valmore, Marceline, Tietosanakirja osa 2, palsta 259, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marceline Desbordes-Valmore Wikimedia Commonsissa