Marc Habscheid

Habscheid pelasi kaudet 1979–1981 WHL:n Saskatoon Bladesissa. Kesällä 1981 Edmonton Oilers varasi hänet NHL:ään. Hän aloittikin kauden 1981–1982 Edmontonissa, mutta hänet lähetettiin seitsemän pelin jälkeen takaisin Saskatooniin. WHL:ssä Habscheid teki 151 pistettä 55 ottelussa.[1] WHL-kauden jälkeen Habscheid siirtyi pelaamaan CHL:n pudotuspelejä Wichita Windiin.[2]

Lokakuussa 1982 Habscheid kaupattiin WHL:ssä Saskatoonista Kamloops Junior Oilersiin,[2] jossa pelasi kuusi ottelua tehoin 7+16.[1] Edmontonin organisaatiossa hän pelasi kauteen 1984–1985 asti. Neljän kauden aikana Habscheid pelasi Edmontonissa 74 ottelua.[1] Kausilla 1983–1984 ja 1984–1985 Edmonton voitti Stanley Cupin, mutta Habscheid ei pelannut tarpeeksi otteluita kauden aikana, jotta hän olisi saanut nimeään voittopokaaliin. Lokakuussa 1985 Habscheid kieltäytyi menemästä Edmontonin farmiseuraan Nova Scotia Voyageursiin, ja Edmonton hyllytti hänet. Habscheid oli hyllytettynä joulukuulle, jolloin hänet kaupattiin Minnesota North Starsiin.[2] Edmonton sai Habscheidista, Don Barberista ja Emanuel Viveirosista Gord Shervenin ja Don Biggsin.[1]

Minnesotassa Habscheid pelasi kaudella 1985–1986 kuusi ottelua ja pääosa kaudesta meni farmiseura Springfield Indiansissa.[1] Minnesota lähetti jälleen Habscheidin farmiin kauden 1986–1987 alussa, mutta hän kieltäytyi jälleen ilmoittautumasta farmiseurassa. Osapuolet päätyivät kompromissiratkaisuun ja Habscheid pelasi Kanadan maajoukkueen mukana loppukauden ja seuraavan kauden alun. Calgaryn olympialaisten jälkeen hän palasi Minnesotaan.[2] Kausi 1988–1989 oli Habscheidin uran paras, kun hän teki Minnesotassa 76 ottelussa 54 pistettä. Kesällä 1989 hän solmi sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa. Detroitista hän siirtyi kahden kauden jälkeen Calgary Flamesiin vaihdossa Brian MacLellaniin. Calgaryssä Habscheid pelasi kauden 1991–1992, joka jäi hänen viimeisekseen NHL:ssä.[1]

Kauden 1992–1993 Habscheid edusti Sveitsin liigan SC Berniä. Seuraavat kaksi kautta hän pelasi Las Vegas Thunderissa IHL:ssa. Keväällä 1995 Habscheid palasi Eurooppaan, kun hän edusti loppukauden sveitsiläistä EV Zugia. Habscheidin uran viimeinen kausi meni Saksan DEL-liigan Augsburger Pantherissa.[1] Hän joutui lopettamaan uransa kroonisen niveltulehduksen takia.[2]

Habscheid oli Kanadan avainpelaajia sen ensimmäisessä nuorten maailmanmestaruudessa. Habscheid oli vuoden 1982 kilpailujen Kanadan paras maalintekijä kuudella osumallaan, kun Kanada voitti maailmanmestaruuden.[2]

Habscheid kierteli Kanadan maajoukkueen mukana kahdella kaudella 1986–1988. Calgaryn olympialaisia edeltäneellä kiertueella Habscheid oli Kanadan paras pistemies. Hänet valittiinkin edustamaan Kanadaa olympialaisiin. Kanada sijoittui Calgaryssä neljänneksi. Ainoat aikuisten MM-kilpailunsa Habscheid pelasi 1992, jolloin Kanada jäi kahdeksanneksi.[2]

Habscheid aloitti valmennusuransa SJHL-juniorisarjan Melfort Mustangsissa, jota valmensi kauden 1996–1997. Heinäkuussa 1997 hän siirtyi valmentamaan WHL:n Kamloops Blazersia. Kamloopsia hän valmensi kaksi kautta, ja kaudella 1999–2000 hän aloitti WHL:n Kelowna Rocketsissa. Habscheid nimettiin kaudella 2002–2003 Kanadan juniorisarjojen vuoden valmentajaksi. Habscheid toimi myös Kanadan nuorten maajoukkueen apulaisvalmentajana MM-kilpailuissa 2002, jolloin Kanada sijoittui hopealle. Vuoden 2003 MM-turnauksessa Habscheid johti Kanadaa päävalmentajana, ja hän oli ensimmäinen Kanadaa nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa sekä pelaajana että valmentajana edustanut henkilö. Kanada oli turnauksessa jälleen toinen.[2] Kaudella 2003–2004 Habscheid valmensi Kelownan Memorial Cupin mestariksi.[3]

Kanadan jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaksi Habscheid nimettiin kesällä 2004. Hän toimi joukkueen valmentajana kahden vuoden ajan. Habscheidin valmennuksessa Kanada voitti MM-kultaa vuoden 2005 kisoissa. Torinon olympialaisissa Habscheid oli Kanadan apulaisvalmentaja. Myöhemmin keväällä pelatuissa MM-kilpailuissa hän jatkoi päävalmentajana. Kanada sai jälleen mitalin, kun se sijoittui hopealle.[2]

Boston Bruins nimesi Habscheidin Dave Lewisin apulaisvalmentajaksi kaudelle 2006–2007. Habscheid oli Bostonin apulaisvalmentajana yhden kauden. Lewis ja Habscheid saivat potkut kauden jälkeen.[4] Habscheid palasi valmennustehtäviin kaudelle 2009–2010, kun hänet nimettiin WHL-joukkue Chilliwack Bruinsin päävalmentajaksi.[3]