Marc Bergevin
Marc Bergevin (s. 11. elokuuta 1965 Montreal[1]) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Bergevin pelasi uransa aikana 20 kautta kahdeksassa eri NHL-joukkueessa.[2] Bergevin on toiminut NHL-seura Montreal Canadiensin toimitusjohtajana vuodesta 2012 lähtien.[3]
| Marc Bergevin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. elokuuta 1965 Montreal, Quebec, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 93 kg |
| Pelinumero | 23[1] |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1984–2004 |
| Seurat |
Chicago Blackhawks (NHL) New York Islanders (NHL) Hartford Whalers (NHL) Tampa Bay Lightning (NHL) Detroit Red Wings (NHL) St. Louis Blues (NHL) Pittsburgh Penguins (NHL) Vancouver Canucks (NHL) |
| NHL-varaus |
59. varaus, 1983 Chicago Blackhawks |
Pelaajaura
Uran alkuvuodet Blackhawksissa ja Islandersissa
Montrealissa syntynyt Bergevin varattiin vuoden 1983 NHL:n varaustilaisuudessa kolmannella kierroksella Chicago Blackhawksiin (Black Hawks). Juniorina hän pelasi Chicoutimi Saguenéensissa QMJHL:llää. Kaudeksi 1984–1985 Bergevin siirtyi Blackhawksiin ja pelasi seuraavat viisi kautta. Viiden kauden jälkeen Bergevin siirtyi pelaajakaupassa New York Islandersiin, mutta peliaika New Yorkissa jäi vähäiseksi. Suurimman osan urastaan Islandersin organisaatiossa hän pelasi Islandersin farmijoukkue Springfield Indiansissa, jossa Bergevin johdatti Indiansin kahteen perättäiseen Calder Cupin voittoon vuosina 1990 ja 1991.[2]
Ura uuteen nousuun Hartfordissa
Islanders kauppasi Bergevin vuonna 1991 Hartford Whalersiin 5. kierroksen varausvuoroa vastaan. Whalersissa Bergevin nousi vakiokokoonpanoon. Seuraavalla kaudella 1991–1992 Whalersissa Bergevin teki koko uransa tilastollisesti parhaat pisteet. Kauden aikana hän teki seitsemän maalia ja antoi 17 maalin johtanutta syöttöä. Onnistuneen kauden jälkeen Bergevin siirtyi vapaana agenttina NHL-sarjaan juuri liittyneeseen Tampa Bay Lightningin joukkueeseen. Kokenut Bergevin nousi nopeasti nuoren organisaation tärkeimpien runkopelaajien joukkoon. Hyvät otteet runkosarjassa havaittiin myös Kanadan maajoukkueessa. Bergevin valittiin Kanadan joukkueeseen vuoden 1994 maailmanmestaruuskilpailuihin, jossa Kanada voitti maailmanmestaruuden. Bergevin ura Tampa Bay Lightningin riveissä jatkui vielä kaksi kautta. Kaudeksi 1995–1996 Bergevin kaupattiin in riveihin. Bergevin pelasi kauden aikana paljon Paul Coffeyn pakkiparina varmistavana puolustajana Coffeyn noustessa tukemaan hyökkäyksiä. Detroit pelasi alkukauden erinomaisesti ja voitti runkosarjan selvällä piste-erolla voittaen Presidents’ Trophyn. Detroitin joukkueessa Bergevin eteni pääsi ensimmäistä kertaa pudotuspelien toiselle kierrokselle. Detroit kuitenkin hävisi läntisen konferenssin finaalisarjassa Colorado Avalanchelle otteluvoitoin 4–2. Lopulta Avalanche eteni aina Stanley Cup-voittoon asti.[4]
Vuodet St. Louisissa
Seuraavalla kaudella 1996–1997 Bergevin siirtyi rajoittamattomana vapaana agenttina St. Louis Bluesiin, joka kuului Detroitin tavoin läntisen konferenssin kärkijoukkueisiin. Bergevin nousi Bluesissa tärkeäksi runkopelaajaksi. Bergevin edusti Bluesia kaikkiaan neljän kauden ajan. Joukkue ei kuitenkaan onnistunut kertaakaan pääsemään pudostuspeleissä toista pudotuspelikierrosta korkeammalle. Kaudella 1999–2000 St. Louis Blues pelasi pudostuspelien ensimmäisellä kierroksella San Jose Sharksia vastaan. Pudotuspelisarja muistetaan erityisesti Marc Bergevin tekemästä omasta maalista. Bergevin yritti heittää kiekkoa pois oman maalin edestä, mutta epäonnekseen Bergevin heittämä kiekko päätyi suoraan Bluesin omaan maaliin yllätäen täysin maalivahti Roman Turekin. [4]
Peliuran viimeiset vuodet 2000–2004
Marc Bergevin uran todelliset kiertolaisvuodet alkoivat kaudella 2000–2001, kun hän siirtyi Bluesista Pittsburgh Penguinsin riveihin. Pittsburghin joukkueessa pelatessaan Bergevin pelasi uransa 1000 NHL:n runkosarjaottelun 13. tammikuuta 2001 New York Islandersia vastaan. Seuraavaksi kaudeksi 2001–2002 Bergevin palasi jälleen St. Louis Bluesin riveihin. Seuraavalla kaudella 2002–2003 Bergevin pelasi ensin Pittsburgh Penguinsissa ja loppukaudella yhden ottelun Tampa Bay Lightningin riveissä. Uransa viimeisen kauden 2003–2004 Bergevin aloitti jälleen Pittsburgh Penguinsissa, mutta hänet kaupattiin runkosarjan loppuhetkillä Vancouver Canucksiin yhtä varausvuoroa vastaan.. Canucksissa Bergevin pääsi vielä pelaamaan viiden vuoden tauon jälkeen NHL:n pudotuspelejä. Vancouver Canucksin kausi päättyi kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella Calgary Flamesin voittaessa pudostuspelisarjan otteluvoitoin 4–3. Uran viimeisten vuosien aikana tapahtuneiden loukkaantumisen takia Marc Bergevin päätti lopettaa peliuransa 39-vuotiaana kauden 2003–2004 jälkeen. Pitkästä urasta huolimatta Marc Bergevin ei koskaan voittanut pelaajaurallaan Stanley Cup-mestaruutta.[2]
Maajoukkueura
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Kanada | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Milano 1994 | jääkiekko | |
Marc Bergevin valittiin Kanadan maajoukkueeseen vuoden 1994 maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka järjestettiin Italiassa. Kanada eteni turnauksessa aina finaaliin asti, jossa Kanada voitti Suomen rangaistuslaukauskilpailussa 2–1 (3–2 rl). Bergevin pelasi turnauksessa kaikissa kahdeksassa Kanadan ottelussa tehopisteittä.
Pelityyli
Marc Bergevin tuli tunnetuksi NHL-uransa aikana nimenomaisesti kookkaana ja voimakkaana puolustavana puolustajana. Puolustuspään erityisosajan hyökkäyspään tehot jäivät tämän takia usein vähäisiksi. Pelaamissaan 1191 NHL:n runkosarjaottelussa Bergevin teki 36 maalia ja antoi 145 maaliin johtanutta syöttöä eli yhteensä 181 tehopistettä. Bergevin ehti uransa aikana pelata kahdeksassa eri NHL-joukkueessa sekä pari kautta farmiliigoissa. [5] Puolustavaksi puolustajaksi Bergevin ei kuitenkaan ollut erityisen jäähyherkkä pelaaja. Bergevin koko uran jäähymäärä jäikin vain 1090 minuuttiin. Toisaalta Bergevin pystyi tarvittaessa myös tappelemaan. Bergevin onnistui kuitenkin luomaan pitkän uran kovan työmoraalinsa ansiosta. Bergevin pystyi säilyttämään hyvän asenteensa, vaikka ei päässytkään aina pelaamaan. Puolustavan puolustajan roolin ohella Marc Bergevin tuli tunnetuksi NHL:ssä hyvänä pukukoppipelaajana ja hauskuuttajana. Bergevin muistetaan erityisesti hänen tekemistään kepposista.[6]
Peliuran jälkeen
Peliuran päättymisen jälkeen Marc Bergevin aloitti Chicago Blackhawksin kykyjenetsijänä. Kaudella 2008–2009 Bergevin siirtyi Blackhawksin joukkueen apuvalmentajaksi. Kesäkuussa 2009 Bergevin valittiin Blackhawksin johtoryhmään tehtävänimekkeellä Director of Player Personnel. Kaudella 2009–2010 Chicago Blackhawks voitti pitkästä aikaa Stanley Cupin ja Marc Bergevin sai myös nimensä Stanley Cup pokaaliin. Kesäkuussa 2011 Bergevin nimitettiin Chicago Blackhawksin varatoimitusjohtajaksi. Toukokuussa 2012 Marc Bergevin nimitettiin Pierre Gauthierin tilalle Montreal Canadiensin uudeksi toimitusjohtajaksi.[7]
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist, | RM | |||||||
| 1982–1983 | Chicoutimi Saguenéens | QMJHL | 64 | 3 | 27 | 30 | 113 | 5 | 0 | 0 | 0 | 26 | ||
| 1983–1984 | Chicoutimi Sagueneens | QMJHL | 70 | 10 | 35 | 45 | 125 | — | — | — | — | — | ||
| 1983–1984 | Springfield Indians | AHL | 7 | 0 | 1 | 1 | 2 | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
| 1984–1985 | Chicoutimi Saguenéens | QMJHL | 2 | 0 | 1 | 1 | 4 | — | — | — | — | — | ||
| 1984–1985 | Chicago Black Hawks | NHL | 60 | 0 | 6 | 6 | 54 | 6 | 0 | 3 | 3 | 2 | ||
| 1985–1986 | Chicago Black Hawks | NHL | 71 | 7 | 7 | 14 | 60 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
| 1986–1987 | Chicago Blackhawks | NHL | 66 | 4 | 10 | 14 | 66 | 3 | 1 | 0 | 1 | 2 | ||
| 1987–1988 | Chicago Blackhawks | NHL | 58 | 1 | 6 | 7 | 85 | — | — | — | — | — | ||
| 1987–1988 | Saginaw Hawks | IHL | 10 | 2 | 7 | 9 | 20 | — | — | — | — | — | ||
| 1988–1989 | Chicago Blackhawks | NHL | 11 | 0 | 0 | 0 | 18 | — | — | — | — | — | ||
| 1988–1989 | New York Islanders | NHL | 58 | 2 | 13 | 15 | 62 | — | — | — | — | — | ||
| 1989–1990 | Springfield Indians | AHL | 47 | 7 | 16 | 23 | 66 | 17 | 2 | 11 | 13 | 16 | ||
| 1989–1990 | New York Islanders | NHL | 18 | 0 | 4 | 4 | 30 | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||
| 1990–1991 | Capital District Islanders | AHL | 7 | 0 | 5 | 5 | 6 | — | — | — | — | — | ||
| 1990–1991 | Hartford Whalers | NHL | 4 | 0 | 0 | 0 | 4 | — | — | — | — | — | ||
| 1990–1991 | Springfield Indians | AHL | 58 | 4 | 23 | 27 | 85 | 18 | 0 | 7 | 7 | 26 | ||
| 1991–1992 | Hartford Whalers | NHL | 75 | 7 | 17 | 24 | 64 | 5 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||
| 1992–1993 | Tampa Bay Lightning | NHL | 78 | 2 | 12 | 14 | 66 | — | — | — | — | — | ||
| 1993–1994 | Tampa Bay Lightning | NHL | 83 | 1 | 15 | 16 | 87 | — | — | — | — | — | ||
| 1994–1995 | Tampa Bay Lightning | NHL | 44 | 2 | 4 | 6 | 51 | — | — | — | — | — | ||
| 1995–1996 | Detroit Red Wings | NHL | 70 | 1 | 9 | 10 | 33 | 17 | 1 | 0 | 1 | 14 | ||
| 1996–1997 | St. Louis Blues | NHL | 82 | 0 | 4 | 4 | 53 | 6 | 1 | 0 | 1 | 8 | ||
| 1997–1998 | St. Louis Blues | NHL | 81 | 3 | 7 | 10 | 90 | 10 | 0 | 1 | 1 | 8 | ||
| 1998–1999 | St. Louis Blues | NHL | 52 | 1 | 1 | 2 | 99 | — | — | — | — | — | ||
| 1999–2000 | St. Louis Blues | NHL | 81 | 1 | 8 | 9 | 75 | 7 | 0 | 1 | 1 | 6 | ||
| 2000–2001 | St. Louis Blues | NHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | — | — | — | — | — | ||
| 2000–2001 | Pittsburgh Penguins | NHL | 36 | 1 | 4 | 5 | 26 | 12 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||
| 2001–2002 | St. Louis Blues | NHL | 30 | 0 | 3 | 3 | 2 | 7 | 0 | 0 | 0 | 4 | ||
| 2001–2002 | Worcester IceCats | AHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | — | — | — | — | — | ||
| 2002–2003 | Pittsburgh Penguins | NHL | 69 | 2 | 5 | 7 | 36 | — | — | — | — | — | ||
| 2002–2003 | Tampa Bay Lightning | NHL | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | — | — | — | — | — | ||
| 2003–2004 | Pittsburgh Penguins | NHL | 52 | 1 | 8 | 9 | 27 | — | — | — | — | — | ||
| 2003–2004 | Vancouver Canucks | NHL | 9 | 0 | 2 | 2 | 2 | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||
| NHL yhteensä | 1191 | 36 | 145 | 181 | 1090 | 80 | 3 | 6 | 9 | 52 | ||||
| QMJHL yhteensä | 136 | 13 | 63 | 76 | 242 | 5 | 0 | 0 | 0 | 26 | ||||
| AHL yhteensä | 121 | 11 | 45 | 56 | 159 | 39 | 2 | 18 | 20 | 42 | ||||
Saavutukset
- Calder Cup 1990 (Springfield Indians)
- Calder Cup 1991 (Springfield Indians)
- Jääkiekon maailmanmestaruus 1994 (Kanada)
- Stanley Cup 2010 (Chicago Blackhawks, Director of Player Personnel)
Katso myös
Lähteet
- Marc Bergevin NHL.com-sivustolla NHL.com. Viitattu 21.7.2014. (suomeksi)
- Legends of Hockey – Marc Bergevin Legends of Hockey.net. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
- Canadiens Administration Canadiens.nhl.com. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
- 1983 NHL Draft Pick – Marc Bergevin Hockeydraftcentral.com. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
- [www.nhl.com/ice/player.htm?id=8445428 Players – Marc Bergevin] NHL.com. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)
- Jouni Nieminen: Nopeampi kuin muut Helsingin Sanomat. Arkistoitu 14.8.2014. Viitattu 13.8.2014. (suomeksi)
- Bergevin selected as new Montreal GM NHL.com. Viitattu 14.8.2014. (englanniksi)