Maradoniaaninen kirkko

Argentiinalaisten innostus jalkapallolegendaansa konkretisoitui uudella tavalla lokakuussa 1998 kun kaverukset Rosarion kaupungista kokoontuivat juhlimaan jalkapallon jumalana pitämänsä Maradonan syntymäpäivää: maradoniaanista joulua. Kolme vuotta myöhemmin kaverukset rupesivat järjestäytymään huolellisemmin ja näin oli saanut alkunsa ”Iglesia Maradoniana” maradoniaaninen kirkko. Uskonto on kerännyt noin 120 000 jäsentä reilun kymmenen ensimmäisen vuotensa aikana.[2] Maradoniaanista kirkkoa voidaan pitää synkretistisenä uskontona, joka on saanut vaikutteita ennen kaikkea katolilaisuudesta. Perinteiseen roomalaiskatolilaisuuteen yhdistyy kuitenkin maallisempia vakaumuksia kuten jalkapallofanius ja argentiinalainen nationalismi. Kuten uskontotieteilijä Ninian Smart on todennut, nationalismilla on monia yhteisiä tunnusmerkkejä uskonnon kanssa. Kirkon perustajajäsenet ovat kaikki roomalaiskatolisen kirkon jäseniä ja yksi heistä on toiminut jopa kristillisen seurakunnan työntekijänä viidentoista vuoden ajan.

Maradoniaanisen kirkon dogmit ovat suurimmaksi osaksi jäljitelty kristinuskosta. Kirkon piirissä on tehty omat versiot kristinuskon´Isä meidän´ ja ´Herra siunatkoon teitä´ -rukouksille sekä perinteiselle Uskontunnustukselle. Heillä on myös omat kymmenen käskyä. Näiden dogmien olemassaolo ei ole tärkeää niinkään niiden sisältönsä puolesta. Luultavimmin suurin osa kirkon jäsenistä ei osaa ulkoa näitä rukouksia. Niiden avulla halutaan lähinnä vain osoittaa, että kyse on todella uskonnosta. Joidenkin näkemyksien mukaan kyseessä on roolileikki, joka flirttailee uskonnon kanssa.

Instituutiona maradoniaaninen kirkko ei ole kovinkaan järjestäytynyt. Huolimatta suhteellisen suuresta jäsenmäärästään uskonnolla ei ole omia kirkkorakennuksia tai vakituisia paikkoja pyhille toimituksille. Toisaalta kaikki jalkapallostadionit voidaan nähdä pyhinä paikkoina maradoniaanisen kirkon jäsenille, kuten myös kuudennessa käskyssä todetaan. Tähän mennessä rituaaleja on suoritettu esimerkiksi stadioneilla ja baareissa. Eräs kirkon sponsoreista on buenosairesilainen Cocodrilo -niminen klubi, jossa esiintyy vähäpukeisia naistanssijoita, jotka käyttävät kirkon tunnuksilla koristeltuja vaatteita. Eri puolilla Argentiinaa Maradonalle on rakennettu pieniä alttareita, jotka on koristeltu Diegon kuvilla ja fanituotteilla. On myös rakennettu pienoismalleja temppelistä, jotka muilta osin muistuttavat kristillistä kirkkoa, sillä erotuksella, että katolla ristin tilalla on nappulakenkä.

Maradoniaanisen kirkon uudet jäsenet kastetaan uskoon rituaalissa, joka jäljittelee Maradonan tekemää käsimaalia vuoden 1986 MM-kisoissa. Sen jälkeen otetaan ehtoollisleipää ja Maradona-viiniä. Jokainen uusi tulokas saa myös kirkon oman paidan, jossa lukee ”D10S”. Paita on tärkeä konkreettinen ja materiaalinen tapa tunnustaa uskoaan. Varsinaiset juhlallisuudet ja rituaalit eivät kuitenkaan ole vielä kovin vakiintuneita.

Maradoniaanisen kirkon piirissä järjestetään myös häitä. Toimituksessa ”papit” pukevat valkoisia kaapuja, jotka muistuttavat kristillisten pappien vaatetusta sillä erotuksella, että heidän selässään on Diegon pelinumero: 10. Papeilla on myös kaulassaan jalkapallonhuivit. Rituaalissa kannetaan mukana palloa, jonka päällä on piikkilangasta tehty seppele. Jalkapallofaneille tyypilliset kannatuslaulut ovat suosittuja kirkon kokoontumisten yhteydessä, mutta myös virsiä on sanoitettu uudestaan ja resitointia harrastetaan. Roomalaiskatolisen kirkkokulttuurin ja jalkapallon fanikulttuurin tapoja on yhdistelty monin tavoin maradoniaanisen kirkon rituaaleissa sekä käytännöissä, mikä ilmentää hyvin maradoniaanisen kirkon synkretistisiä piirteitä.

Uskonnon piirissä juhlitaan maradoniaanista joulua, jota vietetään Diego Maradonan syntymäpäivän aattona 29. lokakuuta.[3] Se on maradoniaanisen kirkkovuoden suurin juhlapäivä. Tällöin kirkon jäsenet kokoontuvat yhteen viettämään merkkipäiväänsä. Myös Diego itse otti tavakseen juhlia syntymäpäiviään kirkon perinteen mukaan varsinaisen juhlapäivän aattona. Kirkon jäsenillä on myös oma ajanlaskunsa, joka alkaa Maradonan syntymävuodesta 1960. Vuoden toinen tärkeä juhlapyhä on maradoniaaninen pääsiäinen. Sitä juhlitaan vuosittain 22. kesäkuuta, mikä on vuoden 1986 MM-kisojen legendaarisen Englanti-ottelun vuosipäivä.[3]

• Panu Autio: Pallonkaikkeus pallonkaikkeus.wordpress.com. Viitattu 13.5.2012. (suomeksi)
• José Antonio Calderon: Iglesia Maradodoniana, La Mano de D10S, Buenos Aires 2007.