Käsikirjoitus

Käsikirjoituksella on kolme päämerkitystä. Alun perin se on tarkoittanut käsin papyrukselle, pergamentille tai paperille kirjoitettua tekstiä, kuten kirjoja ennen kirjapainotaidon tuloa.[1]

Kristus Pantocrator kuvitetussa käsikirjoituksessa.

Käsikirjoitus tarkoittaa myös painettavaksi tai monistettavaksi yleensä koneella kirjoitettua tekstiä eli manuskriptiä.[1] Käsikirjoitus voi olla esimerkiksi romaanin tai väitöskirjan hyväksymätön ja painamaton raakavedos. Sitä käytetään myös yleisenä suunnitelman synonyyminä. Nykyisin käsikirjoituksella tarkoitetaan etenkin painettavaksi tarkoitettua.[2]

Käsikirjoitusta tarkoittava sana manuskripti (manuscript) tulee latinankielisistä sanoista manu scriptus, kirjaimellisesti ”käsin kirjoitettu”. Se tarkoittaa kaikenlaista puhutun kirjoittamista muistiin käsin.

Elokuva, televisio, teatteri ja muut taiteet
Pääartikkeli: Draama
Pääartikkeli: Elokuvakäsikirjoitus
Pääartikkeli: Libretto

Käsikirjoituksella voidaan myös viitata elokuvaa, näytelmää tai televisio-ohjelmaa varten laadittuun tekstiin, jossa vuorosanat, taustaäänet, tapahtumapaikka, kuvan koko ynnä muita kuvausohjeita esitetään kohtaus kerrallaan.[1][2] Sen tekijää, erityisesti elokuva- ja televisioalalla, sanotaan käsikirjoittajaksi, teatterissa puhutaan yleisesti näytelmäkirjailijasta.

Käsikirjoituksen tarkoitus ja siten muoto vaihtelee tilanteen mukaan. Teatterissa ja elokuvassa käsikirjoitus on suunnitelma siitä, millainen näytelmän tai elokuvan tulisi olla. Molemmissa käsikirjoituksiin kuuluu näyttelijöiden repliikit ja jonkin tason tapahtumien kuvaus. Näytelmäkäsikirjoituksessa tapahtumia ei kuvata yhtä tarkasti kuin elokuvakäsikirjoituksessa.

Muun muassa oopperan ja baletin yhteydessä käsikirjoitusta kutsutaan usein libretoksi. Baleteissa sen sisältönä on erityisesti teoksen tarina, jota koreografia noudattaa, ja vokaaliteoksissa (oopperat, oratoriot, operetit, passiot) lauluosuuksien teksti.

Katso myös

Lähteet
  1. ”käsikirjoitus”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.