Manuel Zelaya

Vuonna 2009 Zelaya ilmoitti haluavansa järjestää kyselyn perustuslain muutoksesta ja peruslakia säätävän kokouksen vaalin. Sekä korkein oikeus että armeija pitivät päätöstä laittomana. Kongressi sääti äänestyksen kieltävän lain. Vastaiskuna Zelaya erotti asevoimien pääesikunnan päällikön Romeo Vásquezin sekä puolustusministerin. Korkein oikeus määräsi Vásquezin erottamisen kumottavaksi. Myös armeijan, ilmavoimien ja laivaston komentajat erosivat protestina.

26. kesäkuuta 2009 satoja armeijan jäseniä miehitti pääkaupunki Tegucigalpan lentokentän, parlamentin, korkeimman oikeuden ja presidentinpalatsin, ilmoituksensa mukaan hillitäkseen mahdollisia levottomuuksia, kun Zelaya oli marssinut kannattajineen sotilastukikohtaan noutamaan äänestysuurnat, joita armeija ei luovuttanut.[5][6]

Armeija pidätti Zelayan kello kuudelta aamulla lauantaina 28. kesäkuuta 2009 ja vangitsi hänet sotilastukikohtaan.[7][8]

Myöhemmin päivällä Zelaya vapautettiin Costa Ricassa[8], jossa hän piti lehdistötilaisuuden Óscar Ariasin kanssa. Myös Zelayan hallinnon ulkoministeri Patricia Rodas pidätettiin ja muista jäsenistä annettiin pidätysmääräykset. Noin 3 000 Zelayan kannattajaa osoitti mieltään presidentinpalatsin ulkopuolella.[9]

Useat tiedostusvälineet ja tarkkailijat puolustelivat kaappausta sillä, että Zelaya olisi saattanut pyrkiä uudelleen presidentiksi toiselle kaudella, kun voimassa olevan perustuslain mukaan vain yksi kausi on sallittu.[10] Arvostelijat ovat syyttäneet kaappauksen taustalla olevia tahoja. Sosiologi Leticia Salomón on syyttänyt maan kymmentä vaikutusvaltaisinta perhettä vallankaappauksen rahoittamisesta.[11]

Parlamentti nimitti uudeksi presidentiksi puhemies Roberto Michelettin, joka määräsi maahan öisen ulkonaliikkumiskiellon. Zelaya osallistui vielä maanantaina Nicaraguan Managuassa järjestettyyn Ríon ryhmän kokoukseen. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, Yhdysvallat, Ecuador, Nicaragua, Venezuela ja Amerikan maiden järjestö OAS vaativat Zelayan palauttamista virkaansa.[12][13]

Zelaya palasi Hondurasiin ja sai turvapaikan Brasilian suurlähetystöstä. Neuvottelut Zelayan ja Michelttin välillä eivät tuonneet tulosta. Lokakuussa 2009 julkaistiin kysely, jonka mukaan 53 % kansasta vastusti vallankaappausta ja 60 % vastanneista oli sitä mieltä, että vallan kaapanneen Roberto Michelettin tulisi siirtyä syrjään. Virallisen virkakauden päätyttyä Zelaya poistui Brasilian suurlähetystöstä tuhansien kannattajiensa saattelemana ja matkusti maanpakoon Dominikaaniseen tasavaltaan.[14][15]

22. toukokuuta 2011 Hondurasin presidentti Porfirio Lobo Sosa tapasi Zelayan Cartagenassa, Kolumbiassa, jossa he sopivat että Zelaya saa palata takaisin maanpaosta Hondurasiin.[16] Kuusi viikko myöhemmin 28. toukokuuta Zelaya palasi Hondurasiin Conviasan lennolla ja häntä oli vastassa tuhansia tukijoita[17][18] Zelaya antoi tuen maansa demokratia kehitykselle ja korosti kansallista yhtenäisyyttä[17].

Nykyään Zelaya edustaa maataan Keski-Amerikan parlamentissä.[19]