Manuel Urrutia Lleó

Urrutia oli näkyvä hahmo Batistan hallintoa vastustavan kansalaisliikkeen parissa ja hän oli 26. heinäkuuta -liikkeen yleisesti hyväksymä ehdokas tulevaksi presidentiksi jo huhtikuussa 1958. Vuonna 1957 Urrutia oli toiminut tuomarina oikeudenkäynnissä, jossa liikkeen edustajia syytettiin hallituksenvastaisesta toiminnasta, mutta antoi päätöksen, että vastaajat olivat toimineet kansalaisoikeuksiensa puitteissa. Vuotta myöhemmin Urrutia vieraili Yhdysvalloissa hakemassa tukea Kuuban vallankumoukselle, minkä ansiosta Yhdysvallat keskeytti asetoimitukset Batistan hallinnolle. Urrutiaa pidettiin liberaalina vallankumouksellisena vielä tässä vaiheessa hyvänä valintana presidentin virkaan Yhdysvaltojen suhteita silmällä pitäen.

Kuuban vallankumous saavutti voiton 1. tammikuuta 1959, jolloin Urrutia palasi maanpaosta Venezuelasta ja asettui presidentin palatsiin (nykyään vallankumousmuseo). Urrutian vallankumoushallitus koostui pääosin kuubalaisista veteraanipoliitikoista ja liberaaleista, kuten José Miró Cardona, josta tuli pääministeri.

Päästyään valtaan Urrutia ensi töikseen sulki maan ilotalot, kasinot ja lopetti kansallisen loton, koska hänen mielestään nämä elementit olivat syynä Kuubassa rehottaneeseen korruptioon. Nämä toimenpiteet aiheuttivat välittömästi vastalauseiden myrskyn Kuuban ammattiliitoilta ja työläisiltä. Castro, joka oli asevoimien komentaja tähän aikaan, puuttui tapahtumien kulkuun kumoamalla lain väliaikaisesti, kunnes korvaavat työpaikat olisi luotu irtisanotuille ja työttömiksi joutuneille.

Castron vaatimukset valtion virkamiesten palkkojen alentamisesta aiheutti sekin ristiriitoja, sillä Urrutian oma palkka, jonka hän oli perinyt Batistalta, putosi radikaalisti. Helmikuussa Castrosta tuli pääministeri Mirón jätettyä yllättäen eronpyyntönsä. Castron asema vahvistui ja Urrutiasta tuli yhä enemmän keulakuva vailla todellista mahdollisuutta vaikuttaa. Vaikka Urrutia oli syrjässä lainsäädäntötoimista, muut ratkaisemattomat kiistat jatkuivat. Urrutian vaatimus vapaiden vaalien pitämisestä ei saanut Castrolta tukea, sillä Castron mielestä vaalit siinä vaiheessa saisivat Kuuban kehityksen kääntymään takaisin kohti vanhoja poliittisia kiistoja ja lehmänkauppoja, jotka olivat olleet ominaisia Batistan ajalle.

Urrutiaa syytettiin seuraavaksi Avance-sanomalehden palstoilla luksushuvilan hankkimisesta, mikä nähtiin vallankumouksen pettämisenä ja kohtasi suurta vastustusta kansan taholta. Urrutia kiisti syytökset ja haastoi sanomalehden oikeuteen. Jupakka aiheutti lisää närää hallituksen jäsenten keskuudessa, vaikka Urrutia antoikin lausunnon, että "hänellä ei ollut mitään erimielisyyksiä Fidel Castron kanssa". Urrutia yritti etäännyttää hallintoa, ja Fidel Castroa, kommunistisen puolueen vaikutusvallasta ja arvosteli kommunisteja julkisesti. Castro ei ollut vielä julkisesti ilmaissut kantaansa marxismiin, mutta Urrutia oli ollut vannoutunut antikommunisti Batistan hallinnon ajoista lähtien, koska kommunistinen puolue oli kieltäytynyt tukemasta Batistan vastaista kansanliikettä. Hän sanoi eräässä haastattelussa: "Jos Kuuban kansa olisi noudattanut kommunistien kehotuksia meillä olisi vielä vaivoinamme Batista... ja kaikki ne muut sotarikolliset, jotka ovat nyt joutuneet pakosalle".

17. heinäkuuta 1959 Conrado Bécquer, sokerityöläisten liiton johtaja, vaati Urrutiaa eroamaan. Fidel Castro, joka oli nyt pääministeri Mirón erottua, erosi itsekin protestina, mutta myöhemmin samana päivänä piti puheen televisiossa, jossa laajoin sanankääntein suomi Urrutiaa väittäen, että tämä hankaloitti hallituksen työtä ja että Urrutian "antikommunistinen kiihkoilu" aiheutti haitallisia sivuvaikutuksia. Castron syytökset saivat vastakaikua laajoilta kansanosilta, jotka kokoontuivat presidentinpalatsin edustalle vaatimaan Urrutian eroa, mikä tapahtuikin saman tien. 23. heinäkuuta Castro otti virkansa pääministerinä takaisin ja nimitti Osvaldo Dorticós Torradon uudeksi presidentiksi eronneen Urrutian tilalle.

Jätettyään virkansa Urrutia haki turvapaikkaa Venezuelan suurlähetystöstä ja jatkoi sieltä Yhdysvaltoihin Queensiin New Yorkiin. Yhdysvalloissa hän toimi espanjan kielen opettajana kuolemaansa 1981 saakka.

• The Political End of President Urrutia, Robert E. Quirk 1993(englanniksi)
• Urrutian hallituksen kokoonpano (tammikuu 1959)(englanniksi)

Edeltäjä: Carlos Manuel Piedra

Kuuban presidentti

Seuraaja: Osvaldo Dorticós Torrado