Mantšuriankottarainen

Linnun pituus on noin 18 cm, siipien kärkiväli 30–33 cm ja paino noin 50 g. Pienempi kuin kottarainen. Höyhenpuku on alapuolelta ja päästä vaaleanharmaa, selkä, siivet ja pyrstö ovat tummat, lähes mustat. Siivellä on 2 valkoista siipijuovaa. Pään takaosassa ja niskassa on purppuranpunainen laikku. Naaras on väreiltään koirasta himmeämpi. Nuori lintu on naarastakin himmeämmän värinen ja siltä puuttuu punainen väri.[2]

Vanhalla linnulla on täydellinen sulkasato pesinnän jälkeen. Myös nuori lintu sulkii yleensä täydellisesti kesän ja alkusyksyn aikana.[2]

Muodostaa risteymiä ainakin kanelikorvakottaraisen (S. philippensis) kanssa, mahdollisesti myös kiinankottaraisen (S. sinensis) kanssa.[2]

Pesimäalue on Keski- ja Itä-Aasiassa Etelä-Siperiasta Mongoliaan, Pohjois-Koreaan ja -Kiinaan. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Kiinasta Malakan niemimaalle ja Indonesiaan. Lajia tavataan satunnaisesti Euroopassa.[2] Sitä ei ole tavattu Suomessa. Lajin elinalueen koko on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]

Pesimäalueet ovat laaksojen jokivarsien lehtipuumetsiköissä, peltojen ja metsiköiden kirjavoimalla maaseudulla ja kaupunkien laitamilla.[2]

Pesä on puunkolossa, pöntössä tai rakennuksen kolossa.[2]

Mantšuriankottarainen syö hedelmiä, marjoja, hyönteisiä ja mettä.[3]