Mantovan perimyssota (1613–1617)
Mantovan perimyssota tai ensimmäinen Mantovan sota käytiin vuosina 1613–1617 Pohjois-Italiassa Mantovan herttuakunnan (tukenaan Espanja ja Itävalta) ja Monferraton herttuakunnan (tukenaan Savoiji ja Ranska) välillä.
| Mantovan perimyssota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
.svg.png.webp){kind=small}
Ensimmäinen sota
Mantova oli pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan herttuakunta, joka sijaitsi Lombardian ja Venetsian välissä Pohjois-Italiassa. Helmikuussa 1612 Mantovan herttua Vincenzo I kuoli, ja häntä seurasi herttuaksi hänen poikansa Frans IV, joka kuitenkin kuoli jo saman vuoden joulukuussa. Fransilla ei ollut miespuolista jälkikasvua, ainoastaan 3-vuotias tytär. Mantovan herttuakunnan saattoi periä vain miespuoliset perilliset, joten se siirtyi Fransin veljelle, kardinaali Ferdinandille.
Mantovan herttuat olivat hallinneet Monferraton herttuakuntaa vuodesta 1536 lähtien. Monferrato sijaitsi erillään Mantovasta Lombardian ja Savoijin välissä. Sillä ei ollut samanlaista rajoitusta perimysjärjestyksessä kuin Mantovalla, ja sen saattoi periä myös naispuolinen jälkeläinen. Tämän vuoksi Monferraton herttuakuntaa vaati Fransin tyttärelle Marialle tämän äiti Margherita Savoiji. Vaatimusta tuki Savoijin herttua Kaarle Emanuel I, Margheritan isä. Mantovan uusi herttua Ferdinand taas kääntyi Itävallan Habsburgien puoleen saadakseen tukea vaatimukselleen Monferraton suhteen. Habsburgien avusta huolimatta Ferdinandin ei onnistunut vallata Monferratoa kesään 1615 mennessä, jolloin ranskalaisten diplomaattien välityksellä solmittiin tulitauko osapuolten välille.
Toinen sota
Uskok-sota puhkesi joulukuussa 1615 Venetsian ja Itävallan välille. Venetsia etsi liittolaisia Sisä-Itävallan arkkiherttua Ferdinandia vastaan muualta Euroopasta, kun taas itävaltalaiset luottivat Espanjan apuun.
Vuonna 1616 sekä Ranska, että Venetsia, lupasivat tukea Savoijin herttua Kaarle Emanuelia, jos tämä päättäisi hyökätä Monferratoon uudestaan ja sitoisi siten espanjalaisten joukkoja. Savoijin herttua värväsi joukkoja laajalti, ja lopulta hänen armeijaansa kuului 4 000 saksalaista protestanttia kreivi Ernst von Mansfeldin johdossa ja noin 10 000 vapaaehtoista Ranskasta. Espanjan hallitseman Lombardian kuvernööri piti kuitenkin puolensa armeijan hyökkäystä vastaan, kunnes paavi Paavali V:n välityksellä solmittiin rauha lokakuussa 1617. Venetsian suunnitelma onnistui, sillä Mantovan sodan syttyminen uudelleen esti arkkiherttua Ferdinandia saamasta espanjalaisapua Milanosta. Uskok-sota päättyi vuonna 1618.
Monferraton herttuakunnan kohtaloa puitiin uudestaan vuosina 1628–31 käydyssä Mantovan perimyssodassa, kun Mantovan herttua Ferdinand kuoli 1626 ja häntä seurannut veljensä Vincenzo II vuonna 1627, kumpainenkin ilman laillisia jälkeläisiä.
Lähteet
- Parker, Geoffrey: The Thirthy Years' War. Routledge: Lontoo ja New York, 1987. ISBN 0-415-02534-6.